Arvostelu Evil Dead Rise on hyvää peruskauhua, mutta kaukana Sam Raimin alkuperäisistä elokuvista
Evil Dead Rise ei ole huonoa mässäilykauhua, mutta siitä uupuu vanhojen elokuvien ainutlaatuinen tunnelma.
Ensi-ilta: 21.4.2023.
Alkuperäisnimi: Evil Dead Rise
Ohjaus: Lee Cronin
Käsikirjoitus: Lee Cronin
Pääosissa: Lily Sullivan, Alyssa Sutherland, Morgan Davies, Gabrielle Echols & Nell Fisher
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K16
Warner Bros. saa täydet pisteet festivaaliesitysten avulla luomastaan Evil Dead Rise -hypestä. Otsikkojen perusteella lukuisat kansainvälisen lehdistön kriitikot ovat arvostelleet viimeisen kuukauden aikana ennemminkin genrefestarien tunnelmaa kuin itse elokuvaa. Kauhuleffasarjan viides osa tekee tietysti suuremman vaikutuksen loppuunmyydyssä festarinäytöksessä intohimoisten fanien hurratessa ympärillä kuin kollegoiden kera pressinäytöksessä katsottuna.
Valitettavasti Evil Dead Rise on hyvä elokuva verrattuna vain vastaaviin nykykauhuleffoihin. Evil Dead -elokuvaksi se on kovin keskinkertainen tekele.
Evil Dead Risesta puuttuu sekä äärimmäisin gore että suurelta osin myös huumori. Kymmenen vuoden takaisen Evil Dead -remaken kaltaista kidutuspornoon kallellaan olevaa väkivaltaa en elokuvalta kaivannut. Sen sijaan mukana olisi voinut olla paljon, paljon enemmän Ash vs. Evil Dead -sarjan kaltaista oikeasti oksettavaa, mutta myös hauskaa mässäilyä.
Sarjan tai Evil Dead 2 -leffan slapstickhuumoria ei onneksi ole yritetty tehdä ilman Bruce Campbellia.
Evil Dead Rise vertautuu väkisinkin Blumhouse-tyyliseen bulkkikauhuun. Useimmat niistä Lee Croninin ohjaama ja käsikirjoittama uutuus päihittää. Cronin on kova Evil Dead -fani, mutta silti leffasta uupuu tekemisen riemu. Kuvauksissa on varmaankin ollut hauskaa, mutta katsomoon asti se ei välity. Evil Dead Rise on kuin hybridi Sam Raimin alkuperäiselokuvista ja Fede Alvarezin uusintaversiosta, muttei oikein millään tasolla tarpeeksi viihdyttävä Evil Dead -elokuvaksi.
Leffan alku lupaa vielä hyvää.
Kamera kiitää Raimi-tyyliin läpi metsän ja yli järven näyttäen maailman tuttuun tapaan demonin silmin. Sitä seuraa elokuvan paras läppä, joka naureskelee nykykauhun ja muidenkin genrejen liialliselle dronejen käytölle. Prologin rantamökistä löytyy ensimmäinen deadite-demoni, jonka tulkintaa Humisevasta harjusta olisi mieluusti kuunnellut pidempäänkin.
Tällä kertaa pahan riivaamat eivät hyökkää keskellä pöpelikköä, vaan tarina hyppää päivän verran taaksepäin Los Angelesiin. Maisemanvaihdos purku-uhan alla olevaan kerrostaloon ei ole omaperäinen, mutta silti simppelin toimiva idea.
Kytky aiempiin elokuviin löytyy maanjäristyksen jälkeen talon kellarista. Osittain sortuvan parkkihallin alta paljastuu ikivanha pankkiholvi, josta teini-ikäinen Danny (Morgan Davies) löytää lähes sata vuotta jemmassa olleen Kuolleiden kirjan.
Necronomiconin lisäksi holvi kätkee sisäänsä vinyylilevyjä, joita dj:n urasta haaveileva Danny päätyy huudattamaan täysillä. Pappismies herättää pahuuden lukemalla ensimmäisellä levyllä Kuolleiden kirjaa ääneen. Parilla muulla platalla kerrataan uusille katsojille Necronomiconin perusidea.
Uusia päähenkilöitä elokuva esittelee turhankin pitkään. Dannyn äiti Ellie (Alyssa Sutherland) on yksinhuoltaja, joka yrittää elättää myös teini-ikäistä Bridgetia (Gabrielle Echols) ja alakouluikäistä Kassieta (Nell Fisher). Mukana on myös yllätysvierailulle saapuva äidin sisko Beth (Lily Sullivan). Kitarateknikkona ympäri maailmaa reissaava nainen on juuri saanut tietää olevansa raskaana.
Vuoden 2019 The Hole in the Ground osoitti Croninin olevan keskivertoa parempi kauhuohjaaja ja -käsikirjoittaja, jolla on juuri sopivan sairas mielikuvitus Evil Deadin pääpäsmäriksi. Myös The Hole in the Groundin keskiössä oli maahan avautuva monttu ja äitisuhde.
Lee Cronin hallitsee kuviensa sommittelun ja kekseliään kamerankieputuksen, joka ei tunnu liialliselta kikkailulta. Komeista kohtauksista mainittakoon esimerkiksi ovisilmän läpi nähty naapureiden hakkaaminen palasiksi. Hissinrämään sijoittuva Hohto-homage tuhansine verilitroineen toimii myös mainiosti.
Mukana on kaikki tarvittavat ja tutut välineet haulikosta moottorisahaan. Ihmisliha kohtaa myös esimerkiksi juustoraastimen ja tavalliset kodin käyttötavarat muuttuvat mutilointivälineiksi. Gore menee kohti loppua yhä överimmäksi, mutta K16-ikärajan takia kaikista kipein kama uupuu.
Evil Dead Rise ei ole pelottava. Asetelma, jossa vanhempi yrittää tappaa lapsensa ei ahdista rehellisessä splatter-mässäilyssä.
Sutherland tekee kyllä parhaansa siirtyessään vaivatta huolehtivasta äidistä mielipuolidemoniksi ja takaisin. Maskeeraus ja tehosteet ovat läpi elokuvan poikkeuksellisen komeita. Häiritsevintä on silti pahuuden valtaaman äidin sairas hymy. Sutherland vaikuttaa kööristä ainoalta, jolla on ollut kirjaimellisesti pirun hauskaa roolissaan.
Sullivanin esittämä Beth-sisko on uskottava ns. final girl, joka osaa käyttää sekä moottorisahaa että roskasilppuria. Perheen lapset eivät poikkeuksellisesti ole äärirasittavia, vaikka toimivatkin juuri niin tyhmästi kuin kauhuelokuvassa kuuluukin. Toivottavasti leffan Blu-rayn tai vuokraversion bonusmateriaali näyttää kuinka Kassie-pikkutyttöä näyttelevältä Nell Fisherilta on onnistuttu piilottamaan kuvauksissa pahimmat kamaluudet.
K18-versio olisi myös kiva nähdä.
Evil Dead Rise on genressään keskivertoa parempi teos, mutta Evil Dead -elokuvaksi harmillisen keskinkertainen. Suositellaan nautittavaksi iltanäytöksessä kavereiden kanssa pikkuhönössä.
EVIL DEAD RISE
”Evil Dead Rise on kuin mikä tahansa vähän tavallista parempi kauhumässäily, mutta alkuperäisten Evil Dead – leffojen tunnelmaa siitä ei löydy.”
