Arvostelu Hiljainen paikka: Päivä yksi on yllättäen kauhuleffasarjan paras elokuva

Pig-ohjaaja Michael Sarnoski nostaa kauhuelokuvansa pääosaan epätavallisen hahmon. Leffasarjan kolmososa on edellisiä synkempi, mutta löytää tappavien avaruusolioiden hyökkäyksestä lohdullisen inhimillistä lämpöä.

Ensi-ilta: 05.07.2024
Alkuperäisnimi: A Quiet Place: Day One
Ohjaus: Michael Sarnoski
Käsikirjoitus: Michael Sarnoski
Pääosissa: Lupita Nyong’o, Joseph Quinn, Djimon Hounsou
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K16

Ohjaja-käsikirjoittaja Michael Sarnoski löysi oman äänensä ja tyylinsä jo vuoden 2021 Pig-mestariteoksellaan, joka on yksi Nicolas Cagen valtavan filmografian parhaista elokuvista.

Hyppy pikkubudjetin indie-leffasta melko turhanpäiväiseltä vaikuttavan 61 miljoonan dollarin tuotantobudjetin Hiljainen paikka -esiosaelokuvan ohjaajaksi vaikutti omituiselta päätökseltä.

Sarnoski tekee kuitenkin ihmeen. Hiljainen paikka: Päivä yksi on kauhuleffasarjan paras osa, täysin omillaan seisova teos, joka eroaa tyyliltään perinteisistä kesäpelotteluista liki joka osa-alueella. Tarjolla on kaikkea muuta kuin pelkkää harmitonta kesäviihdettä, böö-pelottelua tai CGI-monstereita.

Päivä yksi tekee kauhuelokuvalle saman kuin Pig teki kostotarinoille, muttei aivan yhtä syvällisesti. Hiljainen paikka -esiosa on ensisijassa kauhujännäri, mutta säikyttelyn sijaan sen keskiössä on käsinkosketeltava tunnelma.

Sarnoski tuo avaruusolioiden hyökkäykseensä mukaan Pig-elokuvan inhimillisyyttä ja syvää empatiaa. Hiljainen paikka: Päivä yksi on kiinnostuneempi ihmisistä ja ihmisyydestä kuin tylsistä jump scareista.

Uutuus toimii myös omana kokonaisuutenaan ilman kahta edellistä elokuvaa. Kaikki sokeista, mutta superkuulolla varustetuista avaruusmonstereista vaadittava info tulee katsojalle selväksi ilman että sitä väännetään rautalangasta kuten aiemmissa osissa.

Kuva: © 2023 Paramount Pictures

Uutta sanottavaa hiljaisuuden keskelle

John Krasinskin ensimmäinen Hiljainen paikka oli ilmestymisvuotensa 2018 parhaita kauhuelokuvia kantavan ideansa ja ensiluokkaisen äänisuunnittelunsa ansiosta. Muilta osin yhden perheen kertomus kuulon perusteella metsästävien avaruushirviöiden valloittamassa maailmassa oli melko perinteistä pelottelua. Kyseessä oli kauhuperinteiden mukainen selviytymistarina.

Vuoden 2021 kakkososa jatkoi liian tutulla linjalla suoraan siitä mihin ensimmäinen päättyi. Osa kaksi oli kuin 1,5 tunnin mittaan venytetty lopputekstien jälkeen nähtävä ekstrakohtaus.

Nimensä mukaisesti Hiljainen paikka: Päivä yksi -elokuvan hahmot joutuvat oppimaan vaikeimman kautta kuinka avaruusoliot metsästävät äärimmäisen tehokkaasti pienimmäkin räsähdyksen tai kolahduksen perusteella.

Sarnoskia ei kuitenkaan kiinnosta kertoa tarinaa, jossa ihmiset harjoittelevat selviytymistaitoja New Yorkissa, jossa ököille riittää ihmisiä nirhattavaksi. Näyttäviä tehosteita ja joukkolahtauskohtauksia on tarjolla useita, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja löytää uutta sanottavaa franchiseen, jossa asioita ei voi sanoa ääneen.

Leffan kantava ja paras idea on nostaa pääosaan hahmo, jolle oma eloonjäänti ei ole ykkösprioriteetti. Lupita Nyong’on esittämä Sam on jo periaatteessa kuollut. Syöpää sairastava runoilija elää saattohoitokodissa, muttei ole vielä hyväksynyt kohtaloaan. Nainen on vihainen, töykeä ja ilkeä kaikille laitoksessa, josta oman osansa saa Alex Wolffin esittämä hoitaja, joka houkuttelee hänet mukaan ryhmäretkelle Manhattanille.

Kuva: © 2023 Paramount Pictures

Kun olin kuollut

Sarnoskin elokuvan kysymys on simppeli, mutta vailla helppoa vastausta: mitä tekisit ja kuinka reagoisit kuolemansairaana maailmanlopun koittaessa? Mistä löytää motivaatio tehdä yhtään mitään?

Samin kaupunkiin houkutellut hoitsu on luvannut hänen pääsevän Harlemiin syömään lempipitseriaansa. Kaiken kaaoksen ja ympäröivän kuoleman keskellä Sam ei ryhdy sankariksi, vaan päättää alkujärkytyksen jälkeen kävellä syömään himoitsemansa slaissin.

Maailmanloppu on mainio hetki tajuta olevansa on jo kuollut. Naisella ei ole mitään hävittävää, ainakaan aluksi. Suurimmat murheet ovat kipulääkkeiden loppuminen ja mukana olevan Frodo-palveluskissan kohtalo.

Globaalin katastrofin keskellä Päivä yksi kertoo mukavan pienimuotoisen tarinan ihmisyydestä kahden tavallisen tallaajan kautta.

Samin matkaan lähtee olosuhteiden pakosta Joseph Quinnin esittämä Eric, joka edustaa suurintaa osaa meistä käsittämättömien kauhujen keskellä. Brittiläinen lakiopiskelija on niin järkyttynyt ja shokissa, ettei pysty pitämään itsestään huolta. Frodo-kissa johdattaa miehen Samin luo, joka ottaa tämän vastentahtoisesti matkaansa.

Kuva: © 2023 Paramount Pictures

Koskettavaa kauhua

Hiljainen paikka: Päivä yksi kouraisee poikkeuksellisen syvältä. Harvoin tulee vastaan reilun 90 minuutin kauhuelokuvia, joiden aikana silmäkulma kostuu väkisinkin useaan otteeseen. Viranomaiset antavat ohjeita pakenemiseen Manhattanille jumiin jääneille, vaikka ovatkin kiinnostuneempia estämään monstereiden pääsyn pois saarelta. Tilanne tuntuu uskottavan realistiselta, vaikka vastassa onkin edelleen hieman koomiset näköiset avaruusoliot.

Nihilistinen lähtöasetelma muuttuu toimivaksi tutkielmaksi empatiasta, eloonjäämistahdosta ja ihmisyydestä. Krasinskin aiempien elokuvien tarina yhden perheen yrityksestä selviytyä tuntuu esiosan teemojen rinnalla loppuunkalutulta. Edeltävät elokuvat antoivat tapahtumien edetä taitavasti kiireettä omalla painollaan, mutta luottivat silti liikaa hiljaisuuden rikkoviin jump scare -säikyttelyihin.

Ääripäistä toiseen hyppivä volume ja äänisuunnittelu ovat myös nyt tärkein tapa luoda tunnelmaa. Sarnoski malttaa antaa kuvilleen vielä enemmän aikaa kuin Krasinski. Hipihiljaisuuden ja korviaraastavan metelin välistä löytyy huima määrä nyansseja myös visuaaliselta puolelta.

Ohjaaja hidastaa sydämen silkalla tunnelmallaan hakkaamaan saavan selviytymismatkan hetkittäin silkaksi mateluksi. Kamera kiertää kaikessa rauhassa kaupungin kärsimiä massiivisia tuhoja. Romahtaneissa rakennuksissa ja kaikkialla läsnä olevassa kuolemassa on jotain kaunista, joka tiivistyy Samin empatiaksi ja tahdoksi auttaa tuntematonta lähimmäistään.

Kuva: © 2023 Paramount Pictures

Omintakeinen blockbuster

Koskettava tunnelma ei synny vain järkyttävyydessään kauniinkomeiden kuvien kautta. Omaperäinen elokuva lepää Nyong’on ja Quinnin harteilla. Molemmat näyttelijät tekevät hienot roolinsa pääosin silmillään ja eleillään.

Quinn kaivaa itsestään Ericinä esiin puolia, joita ei ole päässyt esittelemään juuri aiemmin. Yhtä hienoa jälkeä hän teki aivan erilaisessa roolissa viime syksynä Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa Hoard-elokuvassa, joka ei valitettavasti ole saapunut Suomeen asti.

Nyong’o on jälleen omassa luokassaan. Sam on tavattoman vaikea hahmo tehdä vakuuttavasti, sillä osa yleisöstä toivoo taatusti hänen yrittävän kaikkensa pelastaakseen oman henkensä. Nainen on luovuttanut vain itsensä suhteen. Eloonjäämisvietti suunnataan Ericin auttamiseen.

Tuntemattoman ihmisen edun ja elämän asettaminen kaiken muun edelle on kesän blockbuster-elokuvan teemaksi todella poikkeava.

Kuva: © 2023 Paramount Pictures

Leffasarjan paras osa

Täysin vapaita käsiä Sarnoski ei ole studiolta saanut. Muutamassa kohtauksessa vilahtava Djimon Hounsoun esittämä kakkososasta tuttu Henri on turhana hahmona vain mukana sitomassa leffoja yhteen. Paljon tärkeämmän roolin tekevät Frodo-nelijalkaisena kissanäyttelijät Schnitzel ja Nico. Koulutetun auttajaotuksen käytökseen kriisitilanteessa tiivistyy jotain olennaista ihmisen ja eläinten suhteesta.

Hiljainen paikka: Päivä yksi on poikkeuksellisen omintakeinen ja fiksu ison budjetin pelotteludraama. Ihmisyyden, inhimillisyyden, empatian ja kuoleman hyväksymisen lisäksi leffassa on tarpeeksi perinteistä kauhua genren ystäville. Esiosa on ihailtavan kunnianhimoinen blockbuster ja helposti leffasarjan paras osa.

HILJAINEN PAIKKA: PÄIVÄ YKSI

”Michael Sarnoski tekee lähtökohtaisesti turhanpäiväisestä rahastusleffasta koskettavan ahdistavaa kauhuviihdettä. Ohjaaja-käsikirjoittajan seuraavaa elokuvaa jää odottamaan innolla.”