Arvostelu: Hohdon jatko-osa Doctor Sleep flirttailee vahvasti Kubrickille, mutta vetää Stephen Kingin tarinan tyydyttävästi yhteen

30.10.2019 20:00 | Helinä Laajalahti

Mike Flanaganin ohjaama ja käsikirjoittama Doctor Sleep on yhtä aikaa filmatisointi Stephen Kingin romaanista kuin myös jatko-osa Stanley Kubrickin vuonna 1980 ohjaamalle elokuvalle Hohto.


Ensi-ilta: 1.11.2019
Alkuperäisnimi: Doctor Sleep
Ohjaus: Mike Flanagan
Käsikirjoitus: Mike Flanagan, perustuu Stephen Kingin romaaniin
Pääosissa: Ewan McGregor, Rebecca Ferguson, Kyliegh Curran, Zahn McClarnon, Cliff Curtis
Pituus: 152 minuuttia
Ikäraja: 16


Pieni Danny Torrance selvisi Hohdossa hengissä, mutta mitä hänelle tapahtui sen jälkeen? Tämä on kysymys, jonka kauhukirjailija Stephen King kertoo kuulleensa usein uransa aikana. Vuonna 2013, yli 30 vuotta alkuperäisen romaanin julkaisun jälkeen, hän päätti helpottaa faniensa tuskaa ja palasi Hohdon pariin kertoen aikuistuneen Dannyn tarinan romaanissa Doctor Sleep.

Elokuvana Doctor Sleep on yhtä aikaa filmatisointi Kingin romaanista kuin myös jatko-osa Stanley Kubrickin vuonna 1980 ohjaamalle ja Jack Nicholsonin ansiokkaasti tähdittämälle Hohdolle. Kubrickin elokuvaa pidetään kauhuklassikkona ja yhtenä kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista. Hän teki kuitenkin elokuvassaan alkuperäiseen tarinaan muutoksia joista King itse ei pitänyt.

Doctor Sleepin ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Flanagan sai vakuutettua kirjailijalle, että suuri yleisö tuntee Kubrickin tarinan paremmin kuin romaanin, ja näin nuo muutokset kulkevat mukana myös uudessa elokuvassa. Tällä viitataan erityisesti siihen, että huone 237 on edelleen 237, eikä Overlook-hotelli ole kirjan tapaan tuhoutunut.

Doctor Sleep lähtee liikkeelle Hohdon jälkeisistä tapahtumista ja kertoo, kuinka pieni Danny ja tämän äiti Wendy jatkavat elämäänsä Overlook-hotellin kauhuista selviämisen jälkeen. Pienen pohjustutuksen jälkeen siirrytään viinahuuruiseen, Ewan McGregorin näköiseen aikuisuuteen, missä Dannystä pelkäksi Daniksi lyhentynyt mies yrittää paeta “hohtamistaan” hukuttamalla sitä viskilasiin toisensa perään.

Päästyään lasin pohjalle Dan löytää ystävällisten ihmisten avustuksella itsensä pienen kaupungin AA-kerhosta ja elämä alkaa päästä urilleen. Hän alkaa lisäksi saada hohtamisensa kautta viestejä nuorelta Abralta (Kyliegh Curran), joka on kohdannut salaperäisen ja pelottavan Rosen (Rebecca Ferguson). Asuntovaunuilla liikkuvine joukkoineen Rose nimittäin etsii hohtavia lapsia ravinnokseen.

Näin Danista tulee Abralle samantyyppinen mentori kuin mitä Dick Halloran oli nuorelle Dannylle. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös paluuta Danin omiin painajaisiin.

Doctor Sleep on kirjana niitä King-tuotantoja, jotka pysyvät loppuun saakka kasassa. Kingiähän on kritisoitu runsaasti siitä, ettei hän osaa kirjoittaa tarinoilleen kunnollisia lopetuksia.

Flanaganin filmatisointi etenee monin tavoin uskollisesti alkuperäiselle materiaalille, mutta toisaalta myös eroaa monessa suhteessa. Kokonaisuutta on ymmärrettävästi virtaviivaistettu ja juonikuvioita karsittu rankalla kädellä. Silti Doctor Sleep on kahden ja puolen tunnin mittainen, vaikka tuntuu juonen karsimisen vuoksi ajoittain kiirehdityltä.

Doctor Sleepiä on hyvin vaikea arvostella itsenäisenä teoksena, sillä vertailukohtana on Kingin romaanin lisäksi myös Kubrickin alkuperäinen elokuva. Hohdon jatko-osana ja Danny Torrancen tarinan kertojana Doctor Sleep onnistuu suhteellisen hyvin. Se pysyy pitkästä kestostaan huolimatta koossa ja pitää katsojansa otteessaan. Tulos on tyydyttävä yhteenveto, joka laajentaa alkuperäisen tarinan maailmaa hohtamisen osalta tuomalla kuvioon uusia teemoja ja hahmoja.

Kubrickin versio Hohdosta erosi Kingin romaanista etenkin loppukohtauksensa osalta. Flanagan tekee Doctor Sleepille samoin ja näin sitoo filmatisointinsa tiukemmin yhteen Hohto-elokuvan kanssa.

Kubrickin elokuvasta on Doctor Sleepille sekä hyötyä että haittaa. Viittaukset tuttuun kuvastoon helpottavat katsojan pääsyä elokuvaan sisälle, mutta toisaalta ylenpalttinen flirttailu tuntuu siltä, ettei Flanagan oikein usko itseensä ja jäljestä tulee epätasaista. Kubrickin jättämät saappaat ovat isot ja hänen visuaalinen sormenjälkensä Hohdossa niin valtava, ettei sen varjossa varmastikaan ole kovin helppoa toimia.

Flanagan on kuvannut muutamia Hohdon kohtauksia uusiksi, jotta ne voitaisiin liittää Doctor Sleepiin takaumina. Näiden lähes yksi yhteen kuvattujen takaumien kautta Doctor Sleep pyrkii seisomaan paremmin itsenäisesti omilla jaloillaan. Mutta kyseessä on kuitenkin jatko-osa, ja alkuperäinen elokuva on kaikille tuttu. Siksi moni takauma tuntuu turhalta alleviivaukselta ja edesmenneen ohjaajamestarin nuoleskelulta kun Kingin luoma tarina kantaisi omillaankin.

Kaikesta huolimatta Doctor Sleep on viihdyttävä paluu Hohdon jälkeiseen maailmaan ja McGregor uskottava roolissaan Jack Nicholsonin aikuisena, isänsä virheistä oppineena poikana. Kauhuelokuvaksi siitä ei kuitenkaan ole, sillä siinä ei ole mitään varsinaisesti pelottavaa.

Kubrickin elokuva tarkasteli alkoholismin myötä hulluuteen ajautuvaa ihmistä synkimmillään. Doctor Sleep tarjoaa vaihtoehtoisen ja samalla toiveikkaamman kulun tapahtumille alkuperäisen hahmon pojan kautta: entä jos Jack Torrance olisikin jättänyt viinan ja pysynyt AA-kerhossa?

DOCTOR SLEEP
3/5

”Stephen Kingin romaaneihin pohjautuva ja Stanley Kubrickin filmatisoinnin jatko-osana toimiva Doctor Sleep laajentaa tarinan maailmaa yliluonnollisten teemojen osalta. Tulos on epätasainen mutta tyydyttävä yhteenveto Hohdosta selvinneen pikkupojan elämästä.”