Arvostelu: Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on Harry Potter -esiosan vauhdikkaampi, viihdyttävämpi ja synkempi jatko-osa

13.11.2018 20:00 | Helinä Laajalahti

J.K. Rowlingin luomaan Harry Potter -maailmaan sijoittuva, toinen Ihmeotukset-elokuva laajentaa ja syventää ensimmäisessä elokuvassa esiteltyä. Vaikka kyseessä on ”välielokuva”, se pysyy yllättävän hyvin kasassa ja tarjoaa viihdyttävän, joskin erittäin synkän seikkailun, johon Potter-fanit voivat palata vielä monesti uudestaan.


Ensi-ilta: 14.11.2018 / Alkuperäisnimi: Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald / Ohjaus: David Yates / Käsikirjoitus: J.K. Rowling  / Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Ezra Miller, Zoë Kravitz, Jude Law & Johnny Depp / Pituus: 134 minuuttia / Ikäraja: 12


Kaikilla sankareilla ei J.K. Rowlinginkaan luomassa maailmassa ole taikasauvaa. Harry Potter -elokuvien spinoffina syntyneen Ihmeotukset-elokuvasarjan toisessa osassa tämä nähdään konkreettisesti, kun elokuvan ehkäpä suurimmaksi sankariksi nousee hahmo, joka ei ole noita eikä velho. Ihanan ihmeellinen kylläkin.

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on viisiosaisen elokuvasarjan toinen osa. Se on epäedullisessa asemassa siinä mielessä, että siinä mikään tarina ei tule päätökseensä, vaan se vie ensimmäisessä elokuvassa esiteltyä maailmaa pienen askelen eteenpäin. Grindelwaldin rikokset on kuitenkin paremmassa asemassa verrattuna ensimmäiseen elokuvaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, koska nyt keskeisiä hahmoja ei enää tarvitse esitellä. Elokuva pääsee hyppäämään suoraan asiaan tuttujen hahmojen kera.

Potter-konkari David Yatesin ohjaama ja Rowlingin itsensä käsikirjoittama Ihmeotukset 2 on vauhdikkaampi ja viihdyttävämpi elokuva kuin edeltäjänsä, ja visuaalisesti se näyttää jälleen kerran upealta synkän harmaassa värimaailmassaan. Ja vaikka kyseessä on “välielokuva”, on se taidokkaasti ja koukuttavasti käsikirjoitettu.

Edellisen elokuvan lopuksi Johnny Deppin esittämä pimeyden velho Gellert Grindelwald pidätettiin New Yorkissa. 1920-luvun lopulle sijoittuvan jatko-osan aluksi hän pakenee vangitsijoiltaan ja alkaa kerätä seuraajia Euroopan puolella.

Tylypahkan professori Albus Dumbledore (Jude Law) pyytää taikaeläintieteilijä Lisko Scamanderia (Eddie Redmayne) matkustamaan Pariisiin etsimään Ezra Millerin esittämää Valiota, jota uskoo myös Grindelwaldin halajavan joukkoihinsa.

Matkalla Lisko törmää ensimmäisestä elokuvasta tuttuihin hahmoihin, kuten Dan Foglerin esittämään jästi-Jacobiin, tämän noitatyttöystävään Queenieen (Alison Sudol) sekä ihastukseensa Tinaan (Katherine Waterston). Mukana nähdään myös Liskon veli Theseus (Callum Turner) sekä nuoruudenrakastettu Leta Lestrange (Zoë Kravitz).

Nimestään huolimatta elokuvassa ei vielä kuitenkaan käsitellä pimeyden velho Grindelwaldin rikoksia, vaan niille annetaan vasta alkusysäys.

Rowlingin taikamaailma jatkaa laajentumistaan toisen Ihmeotukset-elokuvan myötä, sillä tällä kertaa mukana on Pariisin taikaministeriö sekä pieni vilkaisu siihen, miten ranskalaiset noidat ja velhot elävät. Elokuva matkaa New Yorkista Lontooseen ja Pariisiin sekä pistäytyy välillä myös Tylypahkassa, minkä vuoksi se on äärimmäisen täynnä kaikkea.

Jatko-osaan on pyritty mahduttamaan valtava määrä niin tarinallisia kuin visuaalisiakin yksityiskohtia ja katsojalle tuppaa tulemaan ähky. Yhdellä katselukerralla ei mitenkään ennätä huomata kaikkea, mutta tämän kaltaiset fanisuosikit onkin tarkoitettu katsottavaksi monta kertaa.

Runsaudesta huolimatta Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset pysyy yllättävän hyvin kasassa. Tuloksena on viehättävä, joskin äärimmäisen synkkä seikkailu tutussa, mutta samalla uutuutta hohkavassa taikamaailmassa. Synkkyys iskee päin kasvoja jo alkumetreillä, kun Grindelwald nähdään vielä vankina, ja kulminoituu siihen, kun karismaattinen hahmo houkuttelee seuraajiaan mukaansa pelottelemalla tulevaisuuden sodalla ydinpommeineen.

Kun tulevaisuuden visio on tämä, ei ole lainkaan ihme, että Grindelwaldin joukko kasvaa. Aihe saa myös historiaa tuntevan katsojan pohtimaan ja mielikuvituksen laukkaamaan.

Johnny Depp hoitaa ennakko-odotuksista (tai -peloista) huolimatta roolinsa Grindelwaldina yllättävänkin hyvin ja välttää pahimmat maneerinsa. Näin Grindelwaldista kasvaa oikea hahmo, joka ei jää Deppin persoonan jalkoihin. Silti häntäkin komeammin tonttinsa hoitaa Jude Law professori Dumbledorena, jonka kautta avataan myös tämän velhokaksikon historiaa, ja jonka panosta jää odottamaan seuraavassa elokuvassa suurella mielenkiinnolla. Tarinassa ei kuitenkaan keskitytä kaksikon rakkaustarinaan, johon viitataan selkeimmin vasta lopputekstien aikana.

Synkkyydestään huolimatta Ihmeotukset 2 muistaa nimensä. Taikamaailman ihmeelliset otukset ovat edelleen mukana tuomassa katsojalle iloa. Mielikuvituksellisesti luodut, pienin vivahtein oikeaan elämään sidotut otukset miellyttävät varmasti niin nuorempia kuin vanhempiakin katsojia. Niiden myötä tarinaa sidotaan myös Harry Potter -elokuvien maailmaan, sillä elokuvassa nähdään muutama Pottereista tuttu otus, joista parillekin annetaan oma taustatarinansa.

Taustoittaminen ja suurempaan kokonaisuuteen liittämisen tarve näkyy Grindelwaldin rikoksissa vahvana ja Rowlingin maailman ystäviä tämä ilostuttaa varmasti. Elokuvassa esimerkiksi esitellään Potter-elokuvissakin nähty Nagini (Claudia Kim) sekä alkemisti Nicolas Flamel (jota elokuvassa esittää Brontis “Alejandron poika” Jodorowsky). Elokuva jättää kuitenkin – ymmärrettävästi – lukuisia avoimia ja mieltä kutkuttavia kysymyksiä odottamaan kolmea seuraavaa elokuvaa.

IHMEOTUKSET: GRINDELWALDIN RIKOKSET

4/5

”Toinen Harry Potter -maailmaan sijoittuva Ihmeotukset-elokuva onnistuu tuomaan J.K. Rowlingin synkän mutta samalla ihastuttavan maagisen maailman valkokankaille edellistä osaa paremmin.”