Uusimmat

Arvostelu Knock at the Cabin on naurettavan paha huti – Maailmanloppuelokuvassa raivostuttaa etenkin loppu

03.02.2023 10:00 Helinä Laajalahti

Kuudes aisti -ohjaaja M. Night Shyamalanin Knock at the Cabin on raamatullisiin mittoihin kasvava trilleri maailmanlopusta.


Knock at the Cabin julisteEnsi-ilta: 3.2.2023
Alkuperäisnimi: Knock at the Cabin
Ohjaus: M. Night Shyamalan
Käsikirjoitus: M. Night Shyamalan, Steve Desmond & Michael Sherman, perustuu Paul Tremblayn romaaniin
Pääosissa: Dave Bautista, Jonathan Groff, Ben Aldridge, Kristen Cui, Rupert Grint
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16


M. Night Shyamalan ei ole vuonna 1999 ohjaamastaan Kuudes aisti -läpimurrosta vauhtiin lähteneellä urallaan koskaan kaihtanut erikoisia, yliluonnollisella leikitteleviä aiheita. Joukkoon on kuitenkin mahtunut myös totaalisia epäonnistumisia, eikä Shyamalan tunnu koskaan päässeen enää samalle tasolle Kuudennen aistin kanssa.

Ohjaaja itse on kertonut pitävänsä uusinta tuotantoaan parhaana elokuvanaan. Myönnän, syrjäiselle mökille sijoittuva Knock at the Cabin näyttää pienen budjetin tiiviydessään ajoittain ihan tyylikkäältä ja alkupuolellaan sen intensiiviset kohtaukset tuntuvat herkullisen painostavilta, eikä näyttelijöissäkään mitään varsinaista vikaa ole. Esimerkiksi Dave Bautistan roolisuoritusta voi pitää yhtenä hänen parhaistaan.

Mutta muuten elokuvan käsikirjoitus on kuin suoraan pyhäkoululaisen ainekirjoituksesta. Tarina pohjautuu Paul Tremblayn romaaniin ”The Cabin at the End of the World”, mutta poikkeaa siitä etenkin loppuratkaisun osalta. Romaanista sen elokuvan muotoon ovat Shyamalanin kanssa yhdessä rustanneet Steve Desmond ja Michael Sherman, joille molemmille Knock at the Cabin on ensimmäinen pitkä elokuva.

Knock at the Cabin

Knock at the Cabinissa pieni Wen (lapsiroolissaan erinomainen Kristen Cui) ja hänen vanhempansa Andrew (Ben Aldridge) ja Eric (Jonathan Groff) ovat lomailemassa syrjäisellä mökillä, kun tytön hyönteistutkimuksen keskeyttää isokokoinen mies (Bautista), joka esittelee itsensä Leonardiksi ja kertoo, että hänellä on tärkeää asiaa Wenin vanhemmille.

Alkukohtaus, missä pieni Wen ja valtava Bautista keskustelevat keskenään heinäsirkoista, on viehättävän painostava. Siinä Shyamalan tasapainoilee mieltä kutkuttavalla tavalla, missä toisessa vaakakupissa painaa kysymys, onko Leonard sittenkin vain lempeä jättiläinen, koska toisaalta Wenille tekee mieli huutaa kurkku suorana, että juokse nyt hyvä lapsi pian pakoon siitä.

Pian perhe nimittäin huomaa olevansa neljän kotitekoisin asein varustautuneen ihmisen (Bautistan lisäksi Rupert Grint, Nikki Amuka-Bird ja Abby Quinn) armoilla. Kristillisestä mytologiasta yhtään mitään tietäville tuskin tulee yllätyksenä, että heitä on juuri neljä. Nelikko väittää aivan vakavissaan maailmanlopun olevan tulossa, mikäli perhe ei uhraa yhtä jäsenistään. Sekopäiseltä kulttimeiningiltä kuulostava tilanne muuttuu pian veriseksi todellisuudeksi.

Knock at the Cabin

Raamatullisiin vertauskuviin nojaavassa kauhujännärissä home invasion -tyyppinen kauhutrilleri yhdistyy yliluonnolliseen maailmanlopun meininkiin. Elokuva pyrkii myös tarjoamaan molempien puolten henkilöhahmoille taustoja ja sen myötä jotain perinteistä kauhujännäriä syvällisempää draamaa.

Itse tarinassa ei kuitenkaan ole mitään järkeä.

Vaikka kyseessä ovat yliluonnolliset ilmiöt, tarinassa pitää olla jonkinlaista uskottavaa tarttumapintaa ottaakseen katsojan kunnolla otteeseensa. Pelkkä metafora Raamatun tapahtumiin ja rakkaimpansa uhraamiseen ei nykymaailmassa oikein enää riitä.

Vakavuuteen ja tunteisiin vetoavaan kauhudraamajännäriin pyrkivästä tarinasta tulee pelkästään naurettava. Loppukohtaus on antikliimaksi, joka vie elokuvan alkupuolen hyvistäkin kohtauksista mehut.

Knock at the Cabin

M. Night Shyamalan heittää tarinaan myös muutamia vihjeitä, että osan hahmoista taustalla saattaisi olla jotakin muuta kuin mitä he paljastavat, mutta nämä vihjeet jätetään avoimiksi varsin turhauttavalla tavalla. Elokuvassa esimerkiksi piipahdetaan oikean elämän kauhuissa homofobian myötä, mutta aiheen annetaan lipua käsistä siihen syvällisemmin takertumatta.

Toimittajakollegan kanssa keskustellessani olimme molemmat odottaneet jonkinlaista yllättävää käännettä, vinksahtanutta jippoa, johon johtavat vihjeet olimme ohittaneet huomaamatta, mutta sellaista ei koskaan tullut.

Knock at the Cabin on juuri niin suoraviivainen ja mitäänsanomaton maailmanloppuelokuva kuin miltä se etukäteen näyttää.

KNOCK AT THE CABIN

2/5

”M. Night Shyamalanin raamatullinen maailmanloppujännäri ei tarjoile yllättäviä käänteitä vaan pelkästään naurettavaksi jäävän antikliimaksin.”

 

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat