Arvostelu: Netflixin Jim & Andy: The Great Beyond -dokumentti näyttää Jim Carreyn olevan hullu ja nero

19.11.2017 12:26 | Aki Lehti | 2689

Jim Carrey sekosi Man on the Moon -elokuvan kuvauksissa ja ajoi kanssanäyttelijänsä hulluuden partaalle.

”Mitä mahtaisi tapahtua jos päättäisin olla Jeesus?”, kysyy Jim Carrey Netflixin Jim & Andy: The Great Beyond -dokumentin lopussa. Se on hyvä kysymys, johon toivottavasti saamme jonain päivänä vastauksen, ilman että Carrey sekoaa lopullisesti. Uutuusdokumentissa nähdään tuoretta haastattelumateriaalia ja melkein 20 vuotta sitten Man on the Moon -elokuvan kulissien takana taltioitua anarkistista ja rasittavaa sekoilua, jossa Carrey heiluu hulluuden ja nerouden rajamailla, pysyen roolissaan koko kuvausten ajan.

Jim & Andy: The Great Beyond — Featuring a Very Special, Contractually Obligated Mention of Tony Clifton -dokumentti paljastaa, että Jim Carrey saattaa olla Daniel Day-Lewisin ohella yksi aikamme parhaista metodinäyttelijöistä tai vaihtoehtoisesti aivan kuutamolla.

Carrey esitti vuoden 1999 Man on the Moon -elokuvassa omaa idoliaan, omalaatuista Andy Kaufmania, edesmennyttä koomikkoa, näyttelijää, käsikirjoittajaa ja showpainijaa jonka esitykset hämmensivät ja saivat yleisön tuntemaan olonsa epämukavaksi. Carrey menee vielä vähän pidemmälle leffan kuvauksissa,. Hän ei näyttele Kaufmania, vaan oli kertomansa mukaan Kaufman, vielä kuvausten jälkeenkin. Elokuvaa tehdessään Carrey ei reagoi lainkaan omaan nimeensä, vaan on joko Andy tai tämän aikoinaan esittämä Tony Clifton -hahmo. Kulissien takaista materiaalia on yli 100 tuntia, sillä kuvausryhmä seurasi Carreyta koko produktion ajan ja näyttelijän entinen naisystävä Lynne Margulies sai kuvata kaiken. Tuoreessa haastattelumateriaalissa Carrey kertoo kuolleen Kaufmanin ottaneen hänen yhteyttä telepaattisesti ennen leffan kuvausten alkua ja sanoneen ”istu alas, minä teen nyt elokuvani.”

Chris Smithin ohjaama dokumentti sekoittaa todellisuutta ja taidetta, kertoo Carreyn ja Kaufmanin elämäkerralliset tarinat, heittää sekaan mielikuvitusta, anarkistista kahjoutta ja näyttää nykyversion Carreysta, joka pohtii syvällisiä. Hän kertoo elämästään, miettii filosofisia kysymyksiä, nauraa, itkee ja saa välillä katsojan huolestumaan.

Se on ymmärrettävää, miksi studio ei halunnut julkaista dokumenttimateriaalia samaan aikaan elokuvan kanssa, sillä Carrey käyttäytyy kuin totaalinen kusipää, joka saa työtoverinsa kuvauspaikalla hulluuden partaalle. Touhu naurattaa, ärsyttää ja saa aikaan myötähäpeää. Oikean Kaufmanin kanssa Taksi-sarjassa työskennellyt Danny DeVito vain nauraa Carreyn touhulle, mutta esimerkiksi showpainija Jerry Lawler on todella hämillään, eikä ymmärrä mitä tapahtuu. Tosielämässä hän oli Kaufmanin ystävä ja heidän välinen vihanpitonsa ja ottelunsa olivat vain show’ta, mutta Carrey yrittää jostain syystä saada painijan raivostumaan, ärsyttämällä ja mollaamalla häntä jatkuvasti. Kepillä tökkiminen päättyy siihen, että Carrey viedään ambulanssilla sairaalaan. Tapaus päätyi aikoinaan uutisiin, mutta onko loukkaantuminen totta jää epäselväksi, kuten melkein kaikki muukin.

Carrey ajaa tahallaan parkkipaikalla kolareita, saa meikkaajan itkemään käytöksellään ja päätyy sekoilemaan Steven Spielbergin toimistoon, jossa ohjaaja itse ei valitettavasti ole paikalla.

Silloin kun Carreyta ei ole maskeerattu Kaufmaniksi tai Cliftoniksi hän kävelee kuvauspaikalla paperipussi päässään. Kertomansa mukaan itse Jim Carrey ei käynyt kuvauspaikalla kuin kaksi kertaa. Ohjaaja Milos Forman soittaa Carreylle ja kertoo kaipaavansa tätä, sekä haluavansa eroon kuvauspaikalla jatkuvasti kaaosta aiheuttavista Kaufmanista ja Cliftonista, johon Carrey vastaa, ”annetaan heille potkut, minä voin kyllä matkia heitä.”. Koko kaaos on niin metatason touhua, ettei perässä pysy edes projektissa mukana olleet, saati sitten katsoja. Dokumentti kysyy, onko Carrey oikeasti nerokas metodinäyttelijä vai vain rikas superstara, joka voi tehdä kuvauspaikalla mitä huvittaa ja jolle kukaan ei uskalla sanoa vastaan. Vastausta elokuva ei tarjoa, vaan antaa katsojan päättää itse.

Carreyn touhu on tuoreessa haastattelussakin samanlaista kuin Kaufmanin. Hänen jutuistaan ei saa selvää milloin mies on tosissaan ja milloin ei. Edesmennyttä isäänsä muistellessaan Carrey alkaa itkeä, eikä taatusti pilaile. Hän kertoo täysin vakavissaan myös sen, kuinka oikea Kaufman tuli hänen sisälleen.

Jim & Andy: The Great Beyond on hieno, hauska, ärsyttävä, erilainen ja omalla oudolla tavallaan hyvin rehellinen dokumentti, joka ei kerro Andy Kaufmanista mitään uutta, mutta paljastaa Carreyn olevan melankolinen ja masentuneen oloinen koomikko, joka vaikuttaa kuitenkin onneksi löytäneen rauhan omasta maailmanselityksestään ja tavastaan elää. ”Minä en ole mitään, mikään ei ole mitään, sinä et ole mitään, minä voin olla kuka tahansa.”, Carrey selittää yltiövakavissaan.

Jim Carrey voi siis koska tahansa olla Jeesus, jos vain haluaa.

Jim & Andy: The Great Beyond — Featuring a Very Special, Contractually Obligated Mention of Tony Clifton sai ensi-iltansa Netflixissä perjantaina 17. marraskuuta.