Arvostelu Past Lives on pysäyttävä elokuva, jonka muistaa koko loppuelämän

Haikeankaunis Past Lives on poikkeuksellinen ihmissuhdedraama. Celine Songin elokuva pohtii kuinka tehdyt päätökset, kompromissit, aika, paikka sekä etäisyys vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin.

Ensi-ilta: 26.1.2024
Alkuperäisnimi: Past Lives
Ohjaus: Celine Song
Käsikirjoitus: Celine Song
Pääosissa: Greta Lee, Teo Yoo, John Magaro
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: S

Celine Songin Past Lives -debyyttiohjaus tulee vihdoinkin myös Suomessa laajempaan teatterilevitykseen. Elokuva sai ihastuneen vastaanoton maailmanensi-illassaan viime vuoden tammikuussa Sundancen leffafestivaaleilla. Meillä se nähtiin jo syyskuun Rakkautta & Anarkiaa -festareilla. Past Lives on esitetty myös useammassa ennakkonäytöksessä.

Songin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on edelleen yksi viime vuoden parhaista. Past Livesin erilaista rakkaustarinaa on ehkä tullut pohdittua tarpeeksi. Yhden valkokangaskatselun lisäksi olen tuijottanut teoksen kahdesti kotisohvalta, sillä leffan jenkki-Blu-ray ilmestyi jo viime syksynä.

Kanadankorealaisen Songin omaelämäkerrallinen debyytti on haikeankaunis tarina vuosien jälkeen uudelleen löytävästä yhteydestä, luopumisesta, menetetyistä mahdollisuuksista ja muistoista jotka eivät haalene.

Elokuva on helppoja määreitä karkaava rakkausdraama. Kolmessa aikatasossa kulkeva Past Lives vertautuu osittain rakenteensa puolesta esimerkiksi Richard Linklaterin Before-trilogiaan. Siitä tulee mieleen myös Wong Kar-wain In the Mood for Love -mestariteos, vaikkei elokuvilla ole visuaalisesti juurikaan yhteistä.

Kuva: © A24

Skype-suhde

Past Lives kertoo Hae-sungin ja Na-youngin suhteesta heidän ollessaan 12, 24 ja 36 vuoden ikäisiä.

Soulilaiset luokkakaverit Hae-sung (Seung Min-yim) ja Na-young (Seung Ah-moon) ovat 12-vuotiaita ja ihastuneita toisiinsa kuten vain esiteinit voivat olla. Orastava suhde päättyy Na-youngin perheen muuttaessa Kanadaan. Kaksikko tapaa toisensa uudelleen vasta 24 vuotta myöhemmin New Yorkissa.

Sitä ennen katsoja tapaa kaksikon seuraavan kerran nuorina aikuisina. 24-vuotiasta Na-youngia esittää Greta Lee. Hän on New Yorkissa asuva, jonkin verran menestystä saavuttanut kirjailija, joka on muuttanut nimensä paremmin englantia puhuvien suuhun sopivaksi Noraksi.

Hae-sung (Teo Yoo) asuu yhä Soulissa ja opiskelee armeijan käytyään insinööriksi. Hän ottaa yhteyttä lapsuudenihastukseensa Facebookin kautta. Sitä seuraa lukuisa määrä Skypen kautta käytyjä syvällisiä keskusteluja. Kaksikko käyttäytyy melkein kuin kaukosuhteessa, vaikkei ole tavannut toisiaan viimeksi kuin lapsina.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Song esittää tuon ajan Skype-pikselimössökeskustelut yllättävän jännittävinä. Päällimmäisenä on onnellisuuden tunne, vaikkeivat Hae-sung ja Na-young voikaan olla fyysisesti yhdessä. Tärkein keskustelu jää kuitenkin käymättä: pitäisikö heidän olla oikea pariskunta? Vai onko kyseessä vain nostalgia ja lapsuusajan romantisointi?

Kuva: © A24 / Jon Pack

Poikkeuksellinen draama

Näyttöpäätesuhde päättyy Na-youngin halutessa keskittyä kirjailijanuraansa. Vaikkei sitä sanotakaan ääneen, niin hänelle Hae-sung edustaa liikaa mennyttä elämää, jotain johon ei halua palata edes mielessään, saati fyysisesti.

Nykyhetken New Yorkiin sijoittuvassa osuudessa onnettomasti pieleen menneen parisuhteen jälkeen Hae-sung saapuu lopulta tapaamaan Na-youngia Amerikkaan.

Na-young on nyt naimisissa Arthurin (John Magaro) kanssa, eikä halua romanttista suhdetta. Kaksikon vuosikymmenten takainen yhteys on silti säilynyt.

Greta Lee näyttelee ihailtavalla tarkkuudella entisen korelaisminänsä ja amerikkalaistuneen nykyversionsa välillä liukuvaa Na-youngia / Noraa. Ero on minimaalinen, mutta sitä ei voi olla huomaamatta. Ympäri New Yorkia Hae-sungin kanssa kiertää osittain eri ihminen kuin se joka on naimisissa epävarman Arthurin kanssa. Amerikkalaismies epäilee täysin oikeutetusti vaimonsa olevan rakastunut heidän korealaisvieraaseensa.

Hae-sung on myös omalla tavallaan epävarma mies, josta Teo Yoo tekee aidon ihmisen. Mies on aivan hukassa New Yorkissa. Sydämensä särkenyttä komeaa miestä voi pitää jonkinlaisena sankarina, joka tekee suuria uhrauksia toisella puolen maailmaa asuvan rakkautensa kohteen takia. Tällä tavoin perinteisempi elokuva häneen suhtautuisi.

Mutta Past Lives on poikkeuksellinen draama. Se rakkauselokuva, jossa rakkaus ei toimi kuten elokuvissa yleensä. Teos miettii realistisesti mitä olisi voinut olla. Ohjaaja Song löytää leffaansa rehellisen aitouden ilmeisen suoraan omasta elämästään, jonka pohjalta hän on rakentanut maailman rauhallisimman multiversumihyppelyn. Scifin puolelle leffa ei mene, mutta se esittää täsmälleen samoja kysymyksiä tehdyistä valinnoista kuin Everything Everywhere All at Oncen maksimalismi.

Kuva: © A24

Pysäyttävä taideteos

Past Lives on kertomus kadotetusta rakkaudesta ja sen tuskien täyttämästä uudelleen löytämisestä. Elokuva pohtii myös katumusta ja menneen harmittelua eräänlaisena etuoikeutena, joka on mahdollista yhä useammille modernin teknologian avulla.

Past Lives on myös elokuva maahanmuuttajista, joiden mielissä mitä jos -kysymys pyörii väkisinkin läpi elämän. Se pohtii kuinka kompromissit ja aika, paikka sekä etäisyys vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin.

Leen ja Yoon välillä on kemiaa, jonka ansiosta katsoja uskoo heidän suhteeseensa, joka lopulta on ehkä syvempi kuin perinteinen parisuhde. Heidät on kiedottu yhteen korealaisen in-yun -käsitteen kautta, muttei kuitenkaan tarkoitettu toisilleen. Karma voi tuoda yhteen edellisen elämän rakastavaiset. Past Livesissa edellinen elämä on poikkeuksellinen – kaksikon muistama yhteinen lapsuus.

Myös visuaalisesti julmetun kaunis Past Lives kuuluu niihin elokuviin, joiden jälkeen maailma näyttää paremmalta paikalta, vaikka silmät ovat täynnä kyyneleitä. Tuhansien ja tuhansien nähtyjen elokuvan jälkeen kohdalle osuu yhä edelleen täysin pysäyttäviä taideteoksia. Past Livesin muistaa ensirakkautensa tavoin koko loppuelämänsä.

PAST LIVES

”Past Lives on poikkeuksellinen draama. Se on upea rakkauselokuva, jossa rakkaus ei toimi kuten elokuvissa yleensä.”

Lyhyempi versio arvostelusta julkaistiin viime syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin elokuvia esittelevässä artikkelissa.