Uusimmat

Arvostelu Prey on paras Predator-elokuva pitkään aikaan

Kuva © Hulu

03.08.2022 19:01 Helinä Laajalahti

Predator-elokuvien esiosana toimiva Prey sijoittuu 1700-luvulle comanche-väestön keskuuteen. Disney+:ssa ensi-iltansa saavan elokuvan on ohjannut 10 Cloverfield Lanestakin tuttu Dan Trachtenberg.


PreyEnsi-ilta (Disney+): 5.8.2022
Alkuperäisnimi: Prey
Ohjaus: Dan Trachtenberg
Käsikirjoitus: Patrick Aison
Pääosissa: Amber Midthunder, Dane DiLiegro, Dakota Beavers & Harlan Blayne Kytwayhat
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K16


Vuonna 1987 julkaistu, Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä ja John McTiernanin ohjaama Predator on ikoninen toimintaelokuva, joka esitteli yhden elokuvahistorian cooleimmista pahiksista, ulkoavaruudesta tulevan saalistajan. Usean jatko-osan ja spinoffin jälkeen franchisessa on nyt päätetty katsastaa menneisyyteen.

Disney+:ssa ensi-iltansa saava Prey on julkaisualustastaan huolimatta K-16-ikärajalla varustettu, täysiverinen Predator-elokuva. Sen ohjaana toimii 10 Cloverfield Lanestakin tuttu Dan Trachtenberg.

Esiosa sijoittuu noin 300 vuotta alkuperäistä elokuvaa aiempaan ajankohtaan ja se saattelee alkuperäisten amerikkalaisten keskuuteen, comanche-väestön pariin. Heimon nuori Naru (roolissaan erinomainen Amber Midthunder) näkee taivaalla oudon valoilmiön, minkä jälkeen metsästä alkaa löytyä erikoisia jälkiä.

Heimon poikien keskuudessa naurunalaiseksi joutuva Naru haluaa todistaa olevansa sukupuolestaan huolimatta muiden heimon sotureiden arvoinen metsästäjä ja hän lähtee selvittämään, mistä salaperäisessä otuksessa on kyse.

Prey / Amber Midthunder

Preyn tarinallisessa ja teemallisessa keskiössä on perinteinen peto-saalis -suhde. Kuka metsästää ja ketä, tätä alleviivataan useaan otteeseen – jopa hieman liikaakin – kun saalistaja toisensa perään tappaa saaliseläimen. Elokuvassa ihmisen ja ulkoavaruudesta tulevan saalistajan välinen suhde korostuu kuitenkin mielenkiintoisesti etenkin siitä syystä, että elokuvan predator on teknisesti niin paljon kehittyneempi kuin jousipyssyin ja ansalangoin varustautuneet ihmiset.

Preyssä on nähtävissä paljon alkuperäisen Predatorin henkeä, sillä sen alien on palautettu jälleen uhkaavaksi, pusikoissa piileskeleväksi saalistajaksi. Asetelma tuntuu metsässä samoavien ja saalistaan jäljestävien comanchejen osalta epäreilulta, kun vastassa on itsensä näkymättömäksi tekevä, aseteknologialtaan ylivoimainen alien.

Teknologia saa kuitenkin vastaansa mielikuvituksen voiman, ja keskinäiseen piiloleikkiin saadaan aitoa jännitettä, mikä esimerkiksi vuonna 2018 julkaistusta, Shane Blackin ohjaamasta The Predator -elokuvasta jäi puuttumaan.

Prey

Osa juonenkäänteistä vedetään käsikirjoituksessa suoriksi, niin kuin tämän tyyppisissä elokuvissa usein on tapana. Muutamaan otteeseen hahmot vähän liian helposti sattuvat olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Toimintakohtaukset ovat kuitenkin kekseliäitä, komeita ja (Disneystä huolimatta) tuttuun tapaan brutaalin verisiä. Prey näyttää tyylikkäältä myös visuaalisesti ja elokuvan predator, jota puvun alla esittää yli kaksimetrinen Dane DiLiegro, aidosti uhkaavalta. Tämän olisi mielellään nähnyt isolta valkokankaalta kotiteatterin sijaan.

Esiosana Trachtenbergin Prey tuntuu puutteistaankin huolimatta tuoreelta tuulahdukselta väljähtyneeseen Predator-franchiseen. Se myös kaikesta huolimatta seisoo omilla jaloillaan itsenäisenä elokuvana.

Preyn on uutisoitu tulevan tarjolle englannin lisäksi myös comanchenkielisenä. Tämä on erittäin tervetullut asia, sillä arvostelua varten saatua ennakkoa katsoessa hahmojen englanninkielinen dialogi ei tuntunut oikein sopivan 1700-luvun comanchejen suuhun.

Midthunderin lisäksi myös muissa rooleissa nähdään alkuperäisten amerikkalaisten jälkeläisiä kuten Narun veljeä esittävä Dakota Beavers sekä pienemmissä sivuosissa nähtävät Harlan Blayne Kytwayhat, Geronimo Vela, Julian Black Antilope ja Stefany Mathias.

PREY

3,5/5

”Alkuperäisen Predatorin henkeä ja tunnelmaa tavoitteleva Prey on mukavan tuore tuulahdus jo hieman ummehtuneeseen elokuvasarjaan.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat