Arvostelu Russell Crowen tähdittämää The Pope’s Exorcistia on vaikea ottaa tosissaan – ”Kuin Vatikaanin oma supersankarielokuva”

Julius Averyn (Overlord) ohjaama ja Russell Crowen tähdittämä The Pope’s Exorcist tekee kieli poskessa tosielämän manaajasta supersankarin.

Paholaisen olemassaolo on monille niin todellinen asia, että he uskovat tämän äärimmäisen pahuuden voivan halutessaan ottaa ihmismielen valtaansa. Tähän uskoo myös Vatikaanista käsin toimiva katolinen kirkko, jonka palveluksessa toimii oikeastikin manaajia.

Heistä tunnetuin on ollut italialainen pappi Gabriele Amorth, jonka kerrotaan hoitaneen tuhansia riivauksia ja joka myös kirjoitti kirjoja urastaan Vatikaanin manaajana. Amorth kuoli vanhuuteen vuonna 2016.

Julius Averyn ohjaama The Pope’s Exorcist kertoo tästä paavin nimittämästä manaajasta visuaalisen kauhuelokuvan muodossa. Elokuva tekee Russell Crowen esittämästä Gabriele Amorthista lähes supersankarimaisen hahmon, eikä kyseessä siis ole mikään vakavasti otettava kauhuelokuva tyyliin William Friedkinin Manaaja (1973).

Avery on aiemmin ohjannut muun muassa vinkeän sotakauhuilun Overlord (2018), missä joukko liittoutuneiden sotilaita saa toisen maailmansodan loppuhetkillä vastaansa natsizombeja. Tyylillisesti The Pope’s Exorcist vertautuukin helposti siihen, sillä elokuva on kieli poskessa tehty, tuttuja kliseitä kierrättävä ja paikoin suoranaista hilpeyttä herättävä kauhuelokuva, jonka tuotantoarvot ovat kaikesta huolimatta kohdallaan.

The Pope’s Exorcistissa äidin (Alex Essoe) ja kahden lapsen muodostama perhe muuttaa Yhdysvalloista Espanjaan remontoimaan perheen kuolleelta isältä perinnöksi saamaansa luostaria. Remontointi kuitenkin vapauttaa pahuuden, joka ottaa valtaansa perheen nuoren ja muutenkin traumatisoituneen Henryn (Peter Souza-Feighoney).

Isä Amorth kuulee asiasta Franco Neron esittämältä paavilta, ja lähtee Roomasta kohti Espanjaa tutkimaan tapausta, johon paikallisen papin (Daniel Zovatto) rahkeet eivät riitä. Paikan päällä paljastuu, että Amorth on saanut vastaansa satoja vuosia vanhan, Vatikaanissa vaietun salaisuuden.

Avery tekee elokuvassaan Amorthista lähes supersankarin ja The Pope’s Exorcist näyttääkin räjähtävää loppuaan kohden kuin supersankarifranchisen syntytarinalta. Visuaalisuus ja efektit nousevat keskeiseen asemaan suorastaan ylilyövästi. Käsikirjoitus myös vihjaa melko suoraan, että tälle voitaisiin tehdä useampiakin jatko-osia, missä sankarilliset manaajat matkaavat ympäri maailman pelastamassa riivattuja sieluja.

Kauhuelokuvana The Pope’s Exorcist kulkee tuttuja latuja ja sisältää koko joukon käytettyjä kauhukliseitä hämähäkkimäisesti pitkin kattoa kiipeilevistä hahmoista verta ympärilleen räjähtäviin hahmoihin. Aiheeseen ei missään vaiheessa kuitenkaan suhtauduta ryppyotsaisen vakavasti, minkä vuoksi kliseiset kohtaukset ärsyttävyyden sijaan paremminkin naurattavat hyväntahtoisesti.

Riivattuna nähdään jälleen nuori lapsi, joka hädin tuskin pysyy hengissä suoltaessaan suustaan törkeyksiä Ralph Inesonin äänellä. Henry ja hänen perheensä jäävät kuitenkin hahmoina taka-alalle tarinassa, joka keskittyy kaikin tavoin Crowen Amorthiin. Myös pientä kaverikomediaa on nähtävissä Amorthin ja Zovatton esittämän nuoremman papin välillä.

Oikean elämän Gabriele Amorthista kiinnostuneille tiedoksi, että Manaaja-ohjaaja William Friedkin teki hänestä ja hänen työstään vuonna 2018 dokumentin nimeltä The Devil and Father Amorth. Dokumentti ei ole kovin kattava ja käsittelee lähinnä Friedkinin omia uskomuksia, mutta se kuitenkin harvinaisesti näyttää Amorthin työssään manaamassa riivaajaa pois. Elokuvaa ei tällä hetkellä ole suoratoistossa, mutta vuokraversio löytyy esimerkiksi Google Playsta.

THE POPE’S EXORCIST

”Russell Crowen tähdittämää riivauselokuvaa ei voi katsoa aivan vakavalla naamalla.”

Ensi-ilta: 7.4. 2023
Alkuperäisnimi: The Pope’s Exorcist
Ohjaus: Julius Avery
Käsikirjoitus: Michael Petroni & Evan Spiliotopoulos, pohjautuu Gabriele Amorthin kirjoihin An Exorcist Tells His Story ja An Exorcist: More Stories
Pääosissa: Russell Crowe, Daniel Zovatto, Franco Nero, Alex Essoe & Peter DeSouza-Feighoney
Pituus: 104 minuuttia
Ikäraja: K16