Arvostelu Tahattoman koominen Dark Glasses on kauhumaestro Dario Argentolta selvä huti
Dark Glasses on Dario Argenton ensimmäinen elokuva kymmeneen vuoteen. Slasher-leffa on tahattoman koominen toisinto konkarin kauhuklassikoista.
Ensi-ilta: 21.10.2022
Alkuperäisnimi: Occhiali neri
Ohjaus: Dario Argento
Käsikirjoitus: Dario Argento, Franco Ferrini
Pääosissa: Ilenia Pastorelli, Asia Argento, Andrea Gherpelli & Mario Pirrello
Pituus: 86 minuuttia
Ikäraja: K18
Dark Glasses on Suspiria-kauhuklassikosta parhaiten tunnetun italialaisen kauhumaestro Dario Argenton ensimmäinen ohjaustyö kymmeneen vuoteen. Uutuuden perusteella giallo-konkarin olisi jo aika jäädä eläkkeelle, ainakin ohjaajanhommista. 82-vuotiaalta ei voi enää vaatia uusia jippoja, mutta Dark Glasses on perinteiseksi Argento-slasheriksi valitettavan kehno. Elokuva lipsahtaa useamman kerran tahattoman campin ja parodian puolelle.
Argento näytteli upeasti toisen pääosaroolin Gaspar Noén tuoreessa Vortex-elokuvassa, jota ei valitettavasti ole nähty Suomessa valkokankailla.
Argenton yli 50 vuotta kestäneen uran elokuvien tärkein elementti on ollut tunnelma. Näyttelijöiden osaamisen taso on välillä ollut toissijaista. Vortex-roolin jälkeen ei voi kuin ihmetellä, miksei itse taidon hallitseva Argento vaadi omilta näyttelijöiltään enempää.
Dark Glassesin pääosanesittäjä Ilenia Pastorelli on roolissaan lähes koomisen surkea.
Kauhutrillerin ainoa erinomaisesti toimiva osa on sen alkukohtaus, jossa auringonpimennys tummentaa Rooman keskellä kesäpäivää. Pastorellin esittämä prostituoitu Diana katsoo pimennystä pelkkien aurinkolasien läpi, saaden silmänsä kipeiksi. Pian hän menettää näkönsä kokonaan autokolarissa. Sen aiheuttaa kaupungin maksullisia naisia vaaniva sarjamurhaaja, joka ottaa Dianan kohteekseen.
Onnettomuudessa orvoksi jäänyt pikkupoika Chin (Andrea Chang) päätyy Dianan hoivaan. Murhaaja jatkaa Dianan saalistamista, joten Chinin on toimittava sokeutuneen seuralaisen silminä.
Dark Glassesin suoraviivaisen pöhköstä ideasta olisi saanut tehtyä paljon paremmankin melodramaattisen slasher-trillerin. Tällaisenaan Argenton yhdessä Franco Ferrinin kanssa käsikirjoittama leffa on aivan väärin tavoin omituinen. Sen juoni ontuu osiosta toimeen epäuskottavasti. Tunnelma hyppii tahattoman koomisesta ahdistavaan.
Dark Glassesin pikkubudjetti näkyy erityisesti muutamassa murhakohtauksessa, joissa zoomataan vain lähikuvaan uhrin naamasta, näyttämättä itse väkivallantekoa.
Usea uhreista pääsee hengestään kuitenkin näyttävästi.
Argento herkuttelee tyylilleen uskollisena todella pitkään auki viilletyillä kurkuilla ja pulppuavalla tummanpunaisella verellä. K18-ikärajan leffa lienee saanut erityisesti ensimmäisen ja viimeinen murhakohtauksen ansiosta. Uhrit tekevät kuolemaa minuuttitolkulla. Kohtausten gore on toteutettu tietysti kameran edessä vanhan koulukunnan tehosteilla.
Alun onnettomuuden jälkeen Diana yrittää opetella elämään sokeana Asia Argenton esittämän Ritan avustuksella. Tämän opetusten perusteella Dianan odottaa oppivan käyttämään muita aistejaan melkein kuin supersankari. Kaikki opittu unohtuu saman tien, kun Diana ja Chin-poika pakenevat murhaajaa päättömästi paikasta toiseen. Leffan naurettavimmassa kohtauksessa kaksikko tipahtaa käärmeitä täynnä olevaan jorpakkoon. Pastorellin kirkuminen ja tahattoman slapstickin puolelle menevä näytteleminen naurattaa ääneen.
Juttua tutkivat poliisit ovat täystolloja ja murhaajan henkilöllisyys on itsestäänselvyys. Yhtenä hetkenä Argenton kamera herkuttelee Dianan alastomalla vartalolla. Seuraavassa kohtauksessa leffa muistuttaa omituista seikkailun ja kaverikomedian risteytystä. Asia Argenton esittämä Rita tupsahtaa takaisin tarinaan loppupuolella melkein kuin tyhjästä.
Leffan opaskoiraksi on buukattu hämmentävän kehno eläinnäyttelijä. Käskystä taistelukoiraksi muuttuva peto tyytyy lähinnä läähättämään suu auki. Lähikuvissa koiruus on korvattu toistuvasti nukella.
Visuaalisesti Dark Glasses on muuten muun muassa kuvakulmineen tutun tyyliteltyä Argentoa, mutta perinteisen giallo-leffan värimaailman sijaan tarjolla on tummempia sävyjä. Teoksen parasta antia on Arnaud Rebotinin muusikki. Score on suht perinteinen giallo-soundtrack, joka toimii myös omillaan. Rebotini sekoittaa maalailevan elektroniseen soundimaailmaan teknobiittejä, joiden yhdistelmä toimii yllättävän hyvin. Suosittelen tutustumaan levyyn, joka löytyy trailerin alta kokonaisuudessaan.
Dark Glasses ei sentään ole edeltäjänsä Dracula 3D:n kaltainen kammotus.
Kymmenen vuoden odotuksen jälkeen sekoituksesta slasheria, trilleriä ja omituista seikkailua ei jaksa innostua edes vanha Argento-fani. Tunnelmasta ja kohtauksesta päättömästi toiseen loikkiva Dark Glasses toistaa maestron parhaiden elokuvien teemoja ja korostaa niiden ylivoimaisuutta ohjaajan myöhempään tuotantoon verrattuna.
DARK GLASSES – MUSTAT LASIT
”Dark Glasses on tahattoman koominen toisinto Dario Argenton kauhuklassikoista.”
