Arvostelu The Banshees of Inisherin on mestariteos ja yhdeksän Oscarin ehdokas ihan syystä
Martin McDonaghin In Bruges -elokuvassa yhdessä loistaneet Colin Farrell ja Brendan Gleeson tekevät vielä parempaa työtä saman ohjaajan The Banshees of Inisherin -leffassa.
Ensi-ilta: 03.02.2023
Alkuperäisnimi: The Banshees of Inisherin
Ohjaus: Martin McDonagh
Käsikirjoitus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Kerry Condon & Barry Keoghan
Pituus: 114 minuuttia
Ikäraja: K16
Martin McDonagh osaa yhdistää mustan huumorin mestarillisesti koskettavaan draamaan.
Irlantilaistaustainen ohjaaja tunnetaankin myös näytelmäkirjailijana. Hänen vuoden 2008 ensimmäistä täyspitkää In Bruges – Kukkoilijat -elokuvaansa tähdittivät Brendan Gleeson ja Colin Farrell.
Vuoden 2017 Three Billboards Outside Ebbing, Missouri oli menestys, joka sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Sen jälkeen McDonagh olisi halutessaan voinut ohjata ison rahan Hollywood-leffoja. Hän päätti kuitenkin tehdä erittäin mustaa huumoria ja draamaa sekoittavan The Banshees of Inisherin, jonka pääosissa nähdään jälleen Gleeson ja Farrell.
Päätös oli oikea. Vasta nyt Suomen valkokankaille saapuva The Banshees of Inisherin on viime vuoden parhaimpia elokuvia, joka sai ansaitusti yhdeksän Oscar-ehdokkuutta.
Farrell on ehdolla pystin saajaksi parhaan miespääosan -kategoriassa. Gleeson sai ehdokkuuden miessivuosasta. Sivuosaehdokkaina ovat myös Kerry Condon ja Barry Keoghan. McDonagh itse sai ohjauksen ja käsikirjoituksen ehdokkuudet.
Fiktiiviseen Irlannin länsirannikolla sijaitsevaan Inisherin-kylään sijoittuvassa elokuvassa eletään 1920-lukua. The Banshees of Inisherin on omituinen, koskettava ja aivan julmetun hauska kertomus kahdesta kaveruksesta, joista toinen päättää laittaa välit poikki kertomatta kunnon syytä.
Farrell esittää hyväsydämistä, mutta hieman hömelöä Padraicia, joka asuu yhdessä naimattoman Siobhan-siskonsa (Kerry Condon) ja lemmikkiaasinsa kanssa. Vastarannalta kuuluvat sisällissodan äänet eivät miestä juuri hetkauta. Hän toivottaa molemmille taisteleville osapuolille onnea, ja viettää aikaansa mieluiten pubissa yhdessä kaverinsa Colmin kanssa.
Padraicia parisenkymmentä vuotta vanhempi Gleasonin näyttelemä Colm on viulua soittava murisko, joka on sietänyt kaverinsa tyhjänpäivästä sanailua päivästä toiseen, ties kuinka pitkään. Eräänsä päivänä tilanne muuttuu. Colm on saanut paskanjauhamisesta tarpeekseen ja laittaa välit poikki lopullisesti. Colm haluaa tehdä jotain merkityksellistä ennen kuin heittää henkensä, jotain jotta hänestä jäisi maailmaan jälki. Brahmsia ihaileva mies haluaa keskittyä musiikkiinsa. Padraicin loputon länkytys häiritsee keskittymistä.
Se on ainoa syy välirikolle. Tai ainakin ainoa jonka Colm suostuu Padricille paljastamaan. ”En vain pidä sinusta enää”, hän töksäyttää.
Perinteisempi käsikirjoitus laittaisi miehet lopulta sopimaan asiansa ja jatkamaan ystävyyttään. Bromance ei ole todellakaan ole ohjaaja-käsikirjoittaja McDonaghin juttu. Musertunut Padraic ei usko Colmia, ei vaikka hän uhkaa leikata irti yhden sormistaan aina kerta kun Padraic puhuu hänelle. Mies on täysin tosissaan.
McDonagh kirjoittaa niin taitavaa dialogia, että hänen taitonsa ohjaajana ovat usein tahtoneet jäädä sanailun jalkoihin. The Banshees of Inisherin viimeistään korjaa asian. Vihreän Irlannin kauneus, rumuus ja ilmassa leijuva loputon melankolia tuntuvat käsinkosketeltavilta. Valon ja varjojen leikki tummien pilvien alla ja talonpahasten sisällä houkuttelee luokseen. Kuvaaja Ben Davisin taltioimana Inisherin-kylä ja sen eri tavoin omituiset asukkaat tuntuvat todellisilta.
Elokuvan roolitus osuu napakymppiin. Siobhan-siskoa näyttelevä Condon voittanee roolistaan Oscarin. Barry Keoghan tekee Dominic-kylähullusta koskettavan hahmon, jota käy sääliksi.
Farrell ja Gleason ovat juuri oikeat miehet tulkitsemaan McDonaghin moniulotteisia hahmoja, jotka voivat vaikuttaa näennäisen simppeleiltä. Kylän muut asukkaat valitsevat välirikossa puolensa, mutta elokuva ei tee kummastakaan hyvistä tai pahista. Tarina kerrotaan pääosin Padraicin silmin, mutta leffa esittelee kummankin miehen näkökulman.
Colmia on hankala vihata, vaikka hänen töykeä käytöksensä antaa siihen useita syitä. Gleesonin esittämänä hahmosta huokuu myös lämpöä ja kokemuksen tuomaa viisautta. Entinen merimies on hyväsydäminen kaveri, vaikka hän piilottaa sen yhä hullummilla teoillaan.
Farrell on roolissan kuin uitettu koira, jonka kasvoilla on vain suru ja jättimäisen suuri hämmennys. Myöskään Padraicille ei voi olla vihainen, vaikkei mies tajua pysyä poissa, vaan änkeää väkisin höpöttämään yhä uudestaan vanhalle kaverilleen.
Farrell ottaa usein ilahduttavia riskejä roolivalinnoissaan, muttei aina osu aivan napakymppiin. Padraic on hänen uransa parhaita rooleja. Tunteellinen ja haavoittuva Padraic voisi olla jonkun muun esittämä ärsyttävä jankuttaja. Farrellin esittämänä jästipään toivoo tekevän kaikkensa pelastaakseen ystävyyssuhteen, vaikka tietää seuraamusten olevan karmivia.
The Banshees of Inisherin on tutkielma aivan tavallisista tallaajista, jotka ovat juuri niin monimutkaisia olentoja kuin ihmiset tuppaavat olemaan. Ennen kaikkea elokuva on todella hauska. Pikimusta huumori ei ehkä naurata kaikkia, sillä tyylilajin ystäväkin tunsi olonsa epämiellyttäväksi useaan otteeseen.
The Banshees of Inisherin on omalaatuinen mestariteos, joka todistaa jälleen McDonaghin olevan upea elokuvantekijä. Hänellä on kadehdittava kyky löytää arkisistakin asioista yllättäviä puolia, joille ei voi kuin nauraa. Tai jäädä tuijottamaan hämmentyneenä monttu auki.
THE BANSHEES OF INISHERIN
”Harvoin elokuvissa nähty ystävyyssuhteen katkeaminen naurattaa The Banshees of Inisherin -elokuvassa musertavalla tavalla.”
