Arvostelu: Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on upean koskettava ja hauska draamakomedia

21.02.2018 19:49 | Aki Lehti

 

Seitsemän psykopaattia – ja In Bruges -ohjaaja Martin McDonaghin uutuuselokuva on Frances McDormandin ja Sam Rockwellin show.


Ensi-ilta: 23.02.2018. / Alkuperäisnimi: Three Billboards Outside Ebbing, Missouri / Ohjaus: Martin McDonagh
/ Käsikirjoitus: Martin McDonagh / Pääosissa: Frances McDormand, Peter Dinklage, Woody Harrelson, Abbie Cornish, Sam Rockwell  / Pituus: 116 minuuttia / Ikäraja: K16


Martin McDonaghin käsikirjoittaman ja ohjaaman Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvan pääosarooli vaikuttaa siltä kuin se olisi rustattu Frances McDormandia varten. Hänen esittämänsä Mildred Hayes -äiti on surun murtama, mutta juuri suru tuo hänestä esiin naisen, joka ei ole pelkästään vahva, vaan myös todella raivoissaan

Mildredin tytär on raiskattu ja murhattu seitsemän kuukautta aiemmin, mutta rikostutkinta ei tunnu edistyvän viranomaisten toimesta yhtään mihinkään. Hän vuokraa elokuvan nimen mukaisesti Ebbingin kaupunkiin johtavan tien varrelta kolme mainostelua ja maalaa niihin suorasukaisen viestin Woody Harrelsonin esittämälle poliisipäällikkö Willoughbylle.

Pikkukaupungin väki ei suhtaudu moiseen touhuun hyvällä, koska Willoughby on arvostettu lainvalvoja, jonka salaisuus vaikuttaa olevan melkein kaikkien paitsi Mildredin tiedossa – poliisipäällikkö on kuolemassa syöpään. Pahiten herneen nenäänsä vetää Sam Rockwellin näyttelemä väkivaltainen Dixon-poliisi, rehellinen rasistijuntti, jolla ei ole mitään käsitystä siitä miten poliisi saa valtaansa käyttää.

Elokuvan synopsis kuulostaa synkältä, mutta Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on todella hauska elokuva, joka ei luota väkisin väännettyihin vitseihin, vaan todella taitavaan dialogiin, jota tulkitsemaan on kiinnitetty juuri oikeat näyttelijät. Mustan huumorin ohella elokuva onnistuu hetkittäin olemaan todella koskettava.

McDormandin hahmo on näppärä suustaan ja suoltaa mielipiteensä julki täysin ilman filtteriä, useimmiten useamman kirosanan saattelemana. Hän voi olla raivoissaan ja vaatia oikeutta keinoin, joita ei ehkä voi hyväksyä, mutta päällimmäisenä Mildredistä välittyy suru, jonka voi nähdä hahmon jokaisessa katseessa ja eleessä.

Raivoavan McDormandin kivikasvot ovat vain puolustusmekanismi, joiden taakse hän yrittää piilottaa kaiken alleen jyräävän pahan olon. Roolisuoritus on upeaa katsottavaa, ja yksi suurimmista syistä siihen, miksi kamalista asioista kertova leffa toimii muuttuessaan hetkessä itkettävän koskettavasta hillittömän hauskaksi.

Myös Rockwell ja Harrelson esittelevät parasta osaamistaan, ja jos moisella nyt on mitään merkitystä, niin Rockwell saa hyvin todennäköisesti työstään Oscar-pystin.

Perähikiän rasistisen junttikytän näyttelemisen voisi kuvitella olevan helppoa, ja sitä se ehkä olisikin jos roolin vetäisi tahallisen överiksi. Rockwell onnistuu kuitenkin taiteilemaan juuri siinä rajalla, jossa Dixon on oikea ihminen, eikä lipsahda käsittämättömästä käytöksestään huolimatta pelkäksi karikatyyriksi. Loppupuolella näyttelijä tuo hahmoon vielä lisää syvyyttä, jonka avaaminen tarkemmin menisi spoilaamisen puolelle.

Harrelsonia voisi syyttää jälleen itsensä esittämisestä, mutta mies sopii roolinsa niin hyvin, että moinen on turhaa. Poliisipäällikkö, jonka kimppuun Mildred hyökkää henkilökohtaisuuksiin menevällä lokakampanjalla tarjoaa naiselle ymmärrystä ja empatiaa tavalla jota ei voi kuin ihailla. Hurjan häijyksi ja väkivaltaiseksikin äityvän elokuvan keskellä hän on yhteisön lisäksi tukipilari myös koko teokselle, rehellisen hyvä ihminen kaikkine vikoineenkin.

Ohjaaja McDonaghin huumori on välillä hyvinkin ilkeää, mutta kääpiö- ja neekeri-sanoineen se ei pilkkaa kuin hahmoja jotka niitä käyttävät. Elokuva liioittelee ja kärjistää, mutta tuntuu silti uskottavalta tarinalta ihmisistä äärimmäisissä tilanteissa, joissa tunteet jyräävät rationaalisen ajattelun ja toiminnan yli.

Vaikka Three Billboards Outside Ebbing, Missouri käsittelee rankkoja ja kammottavia aiheita lakonisen huumorin avulla, niin parin tunnin aikana ei tullut kertaakaan mietittyä, että saako näille aiheille edes nauraa.

THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOURI

4/5

”Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on hillittömän hauska elokuva, jonka voima on kuitenkin sen surun keskeltä löytyvässä empatiassa.”