Arvostelu Yellowstonen luojan uusi Lawmen: Bass Reeves -sarja on tusinatuotos länkkärikliseiden liukuhihnalta

USA:n ensimmäisestä tummaihoisesta sheriffistä kertova Lawmen: Bass Reeves ei ota kantaa tai sano aiheestaan mitään syvällisempää.

Paramount+ suoltaa Taylor Sheridanin sarjoja ulos huimaan tahtiin. Sarjat Yellowstone, 1883, 1923, Mayor of Kingstown, Tulsa King ja Special Ops: Lioness saavat nyt seurakseen Lawmen: Bass Reeves -antologiasarjan. Sen on tarkoitus keskittyä tulevilla tuotantokausillaan eri lainvalvojiin.

Suomessa Lawmen: Bass Reeves nähdään muiden Paramount+-sarjojen tapaan SkyShowtime-palvelussa.

Bass Reeves on oikea historiallinen hahmo, Yhdysvaltojen ensimmäisiä tummaihoisia lainvalvojia. Hänestä kertovan kahdeksasta jaksosta koostuvan sarjan on luonut muun muassa Ray Donovanista tuttu Chad Feehan, joka toimii myös showrunnerina. Sheridan on tällä kertaa vain vastaavan tuottajan roolissa. Sarjaa mainostetaan luonnollisesti hänen nimellään muiden hittien jälkeen.

Lawmen: Bass Reeves jatkaa tutulla Sheridan-linjalla. Pääosissa ovat jälleen miehekkäät ja harvasanaiset periaatteen miehet, jotka elävät vaikeita aikoja. Uutuus on edeltäjäänsä Tulsa King -sarjaa parempi, mutta ei neljän ensimmäisen jakson perusteella kovin paljon.

Kuva: © Lauren Smith/Paramount+

Lawmen: Bass Reeves ei eroa perinteisestä länkkäristä, vaikka sen päähenkilö on tummaihoinen mies 1800-luvun loppupuolella. Sarja ei sano juuri mitään orjuudesta tai rasismista, eikä todellakaan onnistu käsittelemään tai vetämään yhtäläisyysviivoja menneisyyden kauhuista Yhdysvaltojen nykyhetken ongelmiin.

Bass Reevesiä esittää asiansa osaava brittinäyttelijä David Oyelowo, joka on kertonut halunneensa näytellä afrikanamerikkalaista lainvalvojaa jo pidempään.

Ensimmäinen tunnin mittainen episodi laahaa eteenpäin pienen ikuisuuden, vaikka se kattaa pitkän jakson Reevesin elämästä. Ensin näemme päähenkilön taistelemassa sisällissodassa etelävaltioiden puolella. Korttipelissä huijattu mies hyökkää omistajansa kimppuun ja pakenee. Tästä sarja hyppää muutaman vuoden eteenpäin ja näyttää Reevesin asumassa Amerikan alkuperäisasukkaiden kanssa. Hän oppii heidän kielensä.

Parin vuoden kuluttua Reeves uskaltaa vihdoin palata kotiin, jossa vaimon lisäksi odottaa taaperoikäinen natiainen. Maanviljelijäksi nyt vapaana miehenä ryhtyvän Reevesin tarinassa hypätään vielä reilu vuosikymmen eteenpäin.

Kuva: © Lauren Smith/Paramount+

Laiskaa selittämistä

Sarjalla kestää pienen ikuisuuden päästä asiaan. Liittovaltion sheriffiksi päähenkilö päätyy vasta aivan kakkosjakson loppuminuuteilla.

Erityisesti ensimmäinen episodi on silkkaa wikipediaa ja ajassa aivan liian kiireellä loikkivaa tylsyyttä. Sarjan olisi aivan hyvin voinut aloittaa kolmannen jakson alusta. Ihmisenä Reeves ei taustatarinan kertaavan alun aikana tunnu muuttuvan ympäröivien olosuhteiden mukana juuri lainkaan.

Käsikirjoitus laittaa Oyelowon esittämään Reevesiä vähäsanaisena miehenä, joka jättää liikaakin tilaa kaikentietäville valkoihoisille, asioita ja omaa rooliaan puhki selittäville hahmoille. Näyttelijöissä kuten Shea Whigham, Dennis Quaid tai Donald Sutherland ei ole itsessään mitään vikaa. Tummaihoisen uranuurtajan tarinan avaaminen kalpeanaamojen kautta tuntuu laiskalta.

Reeves-sheriffi yrittää kyllä kohdella mustia lainrikkojia samalla tavoin kuin valkoisia. Tummaihoista lainvalvojaa ei vaikuta kiinnostavan lainkaan se, että villin lännen laki oli mustille paljon julmempi kuin valkoisille. Neljän ensimmäisen jakson aikana Reeves ei kyseenalaista järjestelmää lainkaan.

Sarja näyttää päähenkilön löytävän moraalinsa ja tapansa toimia Raamatusta. Se, miksi entinen orja ylipäätään haluaa ylläpitää valkoisen miehen valta-asemaa sheriffin roolissa jää avoimeksi.

Kuva: © Lauren Smith/Paramount+

Silkkaa typeryyttä

Lawmen: Bass Reeves yrittää olla yhden miehen tarinassaan omituisella tavalla eeppinen. Vastaavia länkkäreitä on viime vuosina nähty useampia, mutta tässä tyyli ei toimi. Koska syvempi pohdinta unohtuu muillakin tasoin melkein kokonaan, niin simppelimpi tapa voisi toimia paremmin myös perusjuonikuviossa. Sarjan soisi esittelevän enemmän epätyypillisen sankarinsa päivittäistä toimenkuvaa.

Tällaisenaan Lawmen: Bass Reeves menee monen muun Sheridan-sarjan tavoin siitä mistä aita on matalin. Tavallisesta poikkeavasta tarinasta on tehty turhan tavallinen. Päähenkilö voisi aivan hyvin olla useammassa kohtauksessa valkoihoinen mies.

Sarja naurattaa myös muutaman kerran ääneen silkalla typeryydellään.

Alussa orjana isännältään karkaava Reeves löytyy pitkän pakomatkan jälkeen janoon ja nälkään kuolemaisillaan pöpeliköstä. Nääntyneen miehen kroppa on kuitenkin joka vatsalihasta ja ojentajaa myöten huippuunsa treenattu. Näyttelijä David Oyelowon olisi kannattanut unohtaa henkilökohtaisen valmentajansa tarjoamat palvelut muutamaksi kuukaudeksi ennen kuvauksia.

Kuva: © Lauren Smith/Paramount+

Liukuhihna rullaa

Tuttuun Sheridan-tyyliin sarja herkuttelee myös väkivallalla. Villin lännen kauheuksiksi väkivalta on kaikkea muuta kuin realistista. Asiaa ei auta taustalla jatkuvasti pauhaava pateettisen korni musiikki, joka fiiliksestä riippuen joko ärsyttää tai naurattaa juustoisuudessaan.

Vaikka länkkäreitä onkin nähty tv:n puolella viime vuosina useita, niin Lawmen: Bass Reevesin kökköys ei johdu kyllästymisestä tai ylitarjonnasta. Sarja toistaa erilaisesta lähtöasetelmastaan huolimatta genren kliseitä aivan liikaa. Mahdollisuuksia paljon parempaan, sekä nykyhetken kommentointiin mennen maailman kautta olisi tarjolla reippaasti. Ne kuitenkin hukkuvat tylsän keskinkertaisuuden sekaan.

Neljän jakson perusteella Lawmen: Bass Reeves on tehty vain, jotta hittejä suoltava Sheridan-liukuhihna pysyy käynnissä.

Lawmen: Bass Reeves -sarja alkaa SkyShowtimessa 18. joulukuuta. Uudet jaksot tulevat tarjolle aina maanantaisin.