Uusi Dyyni on nyt nähty – Ensituntumat syksyn elokuvatapauksesta: ”Kyllä tämä kaiken jälkeen pieni pettymys oli”

08.09.2021 13:43 | Muropaketin toimitus

Denis Villeneuven kovasti odotettu ja ennakkoon vuolaasti kehuttu Dyyni-elokuva (Dune, 2021) esitettiin suomalaismedioille ensimmäistä kertaa eilen. Muropaketti oli luonnollisesti paikalla.

Alla Muropaketin elokuvatoimituksen Helinä Laajalahti, Joonas Pikkarainen ja Tatu Junni kertovat omat ensituntumansa scifi-spektaakkelista, joka saapuu Suomessa elokuvateatterilevitykseen perjantaina 17. syyskuuta.

Varsinaisen arviomme julkaisemme hieman lähempänä ensi-iltaa.

Dyyni

”Denis Villeneuven ohjaama Dyyni on hidastempoinen, visuaalisesti komea ja dramaattinen tieteisooppera, jossa Hans Zimmerin score vyöryy käsittämättömällä voimalla päälle. Se on huumoriton, synkkä ja välillä turhauttavakin, mutta silti moninkertaisesti parempi elokuva kuin David Lynchin vuonna 1984 ohjaama versio. Ja Villeneuve oli oikeassa sanoessaan, että Dyyni kuuluu isolle valkokankaalle. Hiekka-aavikon kuiva ja kuuma valtavuus jättimatoineen tuskin pääsee oikeuksiinsa television ruudulta. Käsikirjoituksensa osalta elokuva on hyvin uskollinen Frank Herbertin alkuperäisteokselle. Suurin ongelma on Herbertin luoman mytologian valtavuus, jota on lähes mahdotonta sellaisenaan tuoda elokuvaan – eikä siinä onnistu täysin Villeneuvekaan. 1960-luvulla kirjoitetulle tarinalle jäi myös joidenkin teemojensa osalta kaipaamaan tiukempaa päivitystä nykypäivään. Elokuvassa tarina jää kesken, sillä se kattaa Herbertin romaanista vain ensimmäisen puolikkaan. Tarina ei kuitenkaan katkea liian ärsyttävällä tavalla, sillä yksi keskeinen vaihe hahmojen elämässä saadaan käytyä läpi.”

– Helinä Lajaalahti

Dyyni

”Frank Herbertin tieteisklassikko Dyyniä on pidetty kirjan julkaisusta lähtien mahdottomana filmatisoitavana, mikä ei ole kuitenkaan hidastanut yrittäjiä. Niin David Lynch kuin Alejandro Jodorowsky ovat iskeneet kyntensä epäonnisesti opukseen, ja nyt vuorossa on viime vuosien kirkkaimpiin ohjaajiin lukeutuva visionääri Denis Villeneuve. Onnistuneen Arrivalin ja Blade Runner 2049:n jälkeen odotukset ovat olleetkin korkealla. Vaan Dyyni tuntuu pitävän jääräpäisesti pintansa filmatisoimattomuutensa suhteen. Ohjaajan kaksi ja puolituntinen mammutti on ulkoisesti ehtaa avaruusoopperaa. Kirjaimellisesti valtavaan avaruuteen luottava audiovisuaalinen elämys, joka näyttää, tuntuu ja kuulostaa eepokselta. Toisin sanoen juuri sitä, mitä Dyynin kaltaiselta kirjalta voisikin odottaa. Valitettavasti pinnan alla ei tunnu tapahtuvan juuri mitään mielenkiintoista. Hahmot, kerronta ja tarinankehitys jäävät näyttävän visuaalisuuden jalkoihin, minkä lisäksi kestosta huolimatta elokuvasta on jouduttu leikkaamaan todella paljon kirjan mehukasta juonittelua ja mielenmaisemaa pois. Useista tapahtumista huolimatta mitään ei tunnu siltikään lopulta tapahtuvan, vaan kaikki toimii pohjustuksena… epävarmalle tulevaisuudelle. Koska Dyynin kriittistä toista osaa ei ole alettu vielä edes kuvaamaan, jää tarina tylysti kesken kenties iäksi. Se olisi silti suurempi synti kuin nykyisen onton spektaakkelin vieminen loppuun saakka, vaikka päällimmäisenä tunteena on silti lähinnä pettymys.”

– Joonas Pikkarainen

Dyyni

”Denis Villeneuve on Darren Aronofskyn ohella ehdottomia suosikkiohjaajiani, ja etenkin majesteettisen Arrivalin jälkeen odotin uudelta Dyyni-filmatisoinnilta paljon. Kirjaa en ole häpeäkseni lukenut, ruoskikaa pois. Visuaalisesti uusi Dyyni-elokuva oli juuri niin komea, jylhä, näyttävä ja vaikuttava kuin toivoinkin. Myös maskeeraukset, lavasteet ja asusteet olivat vaikuttavaa jälkeä ja tehty uskomattoman taitavasti. Vieraat kulttuurit tuntuivat uskottavilta ja esitellyt maailmat olivat ihastuttavan maanläheisiä kaikessa korkealentoisuudessaan.  Valitettavasti tarinan osalta Dyyni jätti sitten enemmänkin toivomisen varaa. Kahdessa ja puolessa tunnissa ei loppujen lopuksi tapahtunut hirveästi, ja vaikka viitteitä riitti vaikka mihin mielenkiintoiseen, jäi moni asia pintapuoliseksi – ja itselleni katsojana fiilis, että varmaan tässä pitää lähteä leffan jälkeen kirjastoon lainaamaan lähdeteos, jotta tarinasta saisi kunnolla kaiken ilon irti. Kaikkinensa Dyyni oli hieno ja näyttävä elokuva, joka pitää ehdottomasti nähdä valkokankaalta, mutta samalla se oli odottamattomalla tavalla ontto. Ehkä kokonaisuus toimii paremmin sitten jos elokuvan jälkimmäinen osa joskus valmistuu. Vaikkei viiden tähden elokuva olekaan, Dyyniä katsoisi hyvin mielellään lisää”.

– Tatu Junni