Silta salaiseen maahan (***)

Kuinka moni toivoikaan nuorempana voivansa paeta arkielämän ongelmia mielikuvituksensa syövereihin? Koulussa vietetyn surkean päivän jälkeen toiset hautautuivat kirjoihin, toiset piirsivät robotteja. Katherine Patersonin kirjaan perustuvassa elokuvassa Silta salaiseen maahan kaksi hylkiötä lyöttäytyy yhteen ja ammentaa mielikuvituksesta voimaa arkeensa.

Ala-astetta käyvä Jess Aarons (Josh Hucherson) on luokkatovereiden maalaisjuntiksi haukkuma poika, joka saa yllättävän ystävän Lesliestä (AnnaSophia Robb), koulun uudesta oppilaasta. Jess ei osaa oikein suhtautua eksentriseen tyttöön, joka vieläpä päihittää hänet juoksukisassa.

Mutta koska molemmat ovat hylkiöitä ja koska Leslie ei anna pikkujuttujen nujertaa itseään, kaksikko päätyy yhteen. ”Tarvitsemme oman paikan”, Leslie tuumaa. Hänen johdollaan he päätyvät syrjäiseen metsän kolkkaan, joka pian muuttuu lasten silmissä Terabithian taianomaiseksi valtakunnaksi.

Toisin kuin mainoksista tai juonikuvauksesta voisi päätellä, Silta salaiseen maahan ei ole Narnian kaltainen fantasiaelokuva, vaan se on lähempää sukua Totorolle. Molemmissa nuoret värittävät mielikuvituksella arjen harmauden, eivätkä kuvitelmat ole niin konkreettisia kuin C.S. Lewisillä.

Erona Hayao Miayazakin animaation ja Sillan välillä on se, että jälkimmäisessä mielikuvituksen ja todelisuuden välinen kolari sekä sen seuraukset ovat keskeinen osa elokuvaa. Jess ja Leslie tietävät koko ajan, että joen toiselta puolelta löytyvä Terabithia on kuvitelmaa, mutta se on kuvitelmaa, joka auttaa heitä rohkaistumaan myös maallisen maailman puolella.

Silta salaiseen maahan on kaunis ja koskettava elokuva, jolla on pohjimmiltaan tietenkin positiivinen sanoma. Varoituksen sana on silti paikallaan: kun tosi ja kuvitelma kohtaavat, kuvitelma jää viimein pahasti tappiolle. Niin pahasti, että itkulta ei voi välttyä.

Siis miten luokitella nuortenelokuva, jossa yhdistyvät äärimmäisen ihana ja äärimmäisen kauhea teema? Perheen pienimmille se voi olla liian rankka, päähenkilöiden ikäisten taas voi olla hankala katsoa elokuvia vanhempien kanssa. Tähän en keksi vastausta, mutta toivottavasti se ei pidä potentiaalisia katsojia poissa teattereista.

Luonnonlasta esittävä Robb on roolissaan karismaattinen ja Jessin pikkusiskoa esittävä Baillee Madison täydellinen luonnonlahjakkuus. Hutchersonin näyttelijäsuoritus on joukon pienieleisin, muttei huono. Robert Patrick ei muistuta isänä terminaattoria, mikä on hyvä.

Elokuvallisesti Silta salaiseen maahan ei ole mitenkään silmäänpistävä, tosin opettavaisella rokilla säestetty montaasi ärsyttää. Ja sen jälkeen niitä tulee vielä kaksi lisää.

Erikoinen yksityiskohta on se, että kirjaa on yritetty Yhdysvalloissa saada pois kirjastoista, koska siinä on viittauksia okkultismiin. Elokuvasta moisia ei löydy, vaan ainoa näytillä oleva hengellisyyden muoto on kristinusko.