Rakenne & Kamera
Rakenne ja tekniset ominaisuudet
Yleisilmeeltään P7 muistuttaa erittäin vahvasti edeltäjäänsä P6:tta, kuten ohessa olevasta kuvalinkistä voi todeta (Ascend P6:n kuva). Perehtymättömän on lähes mahdoton erottaa malleja etupuolelta toisistaan, sillä muotokielen pääkohdat ovat pysyneet muuttumattomina. Näin ollen myöskään iPhonea muistuttavista piirteistä ei ole päästy eroon, sillä kulmikkaat alumiinikyljet tuovat vahvasti mieleen Applen älypuhelimen.
Ascend P7:n rakenne koostuu alumiinirungosta sekä molemmille puolille kiinnitetyistä Gorilla Glass 3 -lasilevyistä. Laatuvaikutelma on parantunut entisestään ja osien sovitus sekä rakenteen tuntuma sijoittuvat ehdottomasti markkinoiden kärkipäähän. Kokonaisuus on kaikin puolin erittäin tukeva ja natisematon.
Fyysisen koon puolesta P7 on erityisen vakuuttava paksuuden ja painon osalta. Laitteen ainoastaan 6,5 mm:n paksuuteen kiinnittää välittömästi huomiota ja myös 124 gramman paino on tämän kokoluokan puhelimelle erittäin vähän. P7:n alleen peittämä ”jalanjälki” on puolestaan 139,8 x 68,8 mm, joka on myöskin kompakti viiden tuuman älypuhelimelle. Suomessa saatavilla olevia värivaihtoehtoja ovat musta, valkoinen ja vaaleanpunainen.
Tekniseltä osastolta Ascend P7:stä löytyy varsin mielenkiintoista tavaraa, sillä kiinalaisvalmistaja on pitäytynyt edelleen omavalmisteisessa järjestelmäpiirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa Huawein HiSilicon Kirin 910T -piiriä, joka koostuu neljästä 1,8 GHz kellotaajuudella toimivasta Cortex-A9-prosessoriytimestä sekä Mali-450 GPU:sta. Käytännössä kyseessä ei siis ole nykymittapuulla aivan high-end-rautaa, vaan ennemminkin noin vuoden vanhaa tekniikkaa. Valmistajan mukaan prosessorin jäähdyttämisessä käytetään lämpögeelitekniikkaa, joka pitää takakuoren tyypillisiä ratkaisuja viileämpänä.
RAM-muistia on mukavat kaksi gigatavua ja sisäistä tallennustilaa löytyy 16 gigatavua (josta vapaana vajaa 12 Gt). Lisää tallennuskapasiteettia on toteutettavissa micro-SD-muistikortin avulla. Mobiiliverkkoon P7 on yhteydessä nopeimmillaan LTE:n (Cat4 150/50 Mbit/s) avulla, joka tukee kaikkia kolmea Suomessa käytettävää taajuutta ja hyödyntää kahta erillistä antennia puhelimen molemmissa päissä. Toisin kuin edeltäjässä, nyt myös NFC-yhteys kuuluu varustukseen.
Ascend P7:n näyttö on kooltaan tasan viisi tuumaa ja se perustuu IPS LCD -tekniikkaan. 1080 x 1920 pikselin resoluutiolla pikselitiheydeksi muodostuu kiitettävät 441 PPI:tä. Näyttö on valmistettu In-Cell-tekniikalla, eli näyttöpaneeli on sulautettu yhteen Gorilla Glass 3 -suojalasin kanssa. Näyttöön on mahdollista kytkeä herkkä tunnistustila, joka mahdollistaa laitteen käyttämisen myös hansikkaat kädessä. Näytön pinnassa on valmiiksi asennettuna paksuhko suojakalvo, joka on tarvittaessa helppo ottaa pois.
Kuvanlaadultaan P7:n näyttö on kaikin puolin onnistunut tapaus. Värintoisto on melko luonnollista ja värilämpötilaa voi halutessaan hienosäätää asetuksista. Musta ei tälle näyttötekniikalle tyypillisesti ole pikimustaa, mutta tummien sävyjen toistumisessa ei kuitenkaan ole valittamista. Myös katselukulmat ovat kohtalaisen hyvät, eikä kuvan värjäytymistä ole havaittavissa missään normaalikäytössä käytettävissä kulmissa, vaikka kuva hieman tummenee äärikulmiin mentäessä. Auringonpaisteessa näytön luettavuus on keskiluokkaa, mutta suoranaisia ongelmia näkyvyydessä ei todettu. Kokonaisuudessaan P7:n näyttö on tasapainoisen hyvä paketti.
Huawein mukaan puhelimen alapääty on muotoiltu vesipisaran mukaan, jolla on tavoiteltu miellyttävää tuntumaa kättä vasten. Alaosan pyöristys on toteutettu sekä pysty- että sivusuunnassa. Alaosa on muovia, mutta se on toteutettu edeltäjämallia laadukkaammin ja sulautettu onnistuneesti näyttölasin ja metallirungon reunoihin. Puhelimen alapäätyyn on sijoitettu micro-USB-liitäntä sekä pieni mikrofonin aukko. Huawei on jättänyt näytön alle melko korkean kaistaleen, jonka sisälle on piilotettu laitteen toinen antenni. Navigointipainikkeet on sijoitettu virtuaalisessa muodossa näytön alaosaan ja ne ovat tarvittaessa piilotettavissa näkyvistä.
P7:n oikeassa kyljessä tapahtuu paljon, sillä sinne sijoitettu kahden korttipaikan kelkat sekä kaikki fyysiset painikkeet. Painikkeet ovat rungon tapaan alumiinia ja ylimmäksi on sijoitettu kapea äänenvoimakkuuden säätöpainike. Kyljen keskivaiheille on puolestaan sijoitettu pyöreäksi muotoiltu virta-/lukituspainike, jonka tunnistaa varsin helposti sormikopelolla muotoilun ansiosta. Micro-SIM- ja micro-SD-korttipaikkojen alumiinikelkkojen irrottamiseen tarvitaan pakkauksen mukana tulevaa työkalua tai muuta ohutta esinettä. Korttipaikat on helppo sekoittaa keskenään, sillä niihin ei ole laitettu minkäänlaisia merkintöjä. Muistikorttipaikka tukee kortin vaihtamista lennosta ilman puhelimen uudelleenkäynnistystä.
Myös näytön yläpuolelle on jätetty reilu kaistale, joka sisäisten antennien lisäksi majoittaa ulkopuolella näkyvät sensorit, kuulokkeen ja etukameran. Näkymättömiin ohuen metallinkiiltoisen kuulokeritilän yläpuolelle on sijoitettu merkkivalo, joka ilmoittaa eri väreillä useista eri asioista. Etukamera edustaa markkinoiden huippua, sillä sen tarkkuus on kahdeksan megapikseliä ja sen parina on kiinteätarkenteinen viisilinssinen infrapunasuodattimella varustettu f2.4-objektiivi. Etukameraa varten kuvaussovelluksesta löytyy erikoistoimintoja, kuten panoraama-selfie-tila. Puhelimen yläpäätyyn on sijoitettu vastamelutekniikan hyödyntämä mikrofoni sekä 3,5 mm kuulokeliitäntä, joka edeltäjämallissa oli hieman hassusti aivan vasemman kyljen alaosassa.
Ascend P7:n takakuori on valmistettu Gorilla Glass 3 -lasista ja se koostuu Huawein mukaan seitsemästä kerroksesta. Monikerrorakenteen avulla on toteutettu mikrokuviointi, joka näkyy sileän lasipinnan takaa tuoden siihen lisää elävyyttä. Valkoisessa mallissa kuviointi koostuu pisteistä sekä Huawein logosta kehämuodostelmassa loittonevista pienistä urista, jotka tulevat esiin sopivassa valaistuksessa. Toteutus on kieltämättä tyylikäs ja se antaa laitteelle persoonallisen silauksen, mutta sen taltiointi kameralla osoittautui harmillisen hankalaksi.
Takakuoren lasipinnan ja kylkiä kiertävän metallisen runkorakenteen välissä kulkee kapea muovikaistale, jonka muodostama kulma on melko terävä, mutta siitä huolimatta se ei tunnu erityisen epämiellyttävältä, ehkäpä puhelimen ohuuden ansiosta. Sekä puhelimen takakuori että kyljet ovat viivasuorat, eli pyöristyksiä ei ole. Takakuoren vasemmassa alanurkassa sijaitsee viirumainen kaiuttimen aukko, jonka toteutus ei hieman yllättäen vaimenna kaiuttimen ääntä merkittävästi, vaikka puhelin asetettaisiin selälleen pöytätasolle. Kaiuttimen maksimiäänenvoimakkuus on parempaa keskitasoa ja pääosin diskanttipainotteista, vaikka mukaan onkin saatu ujutettua pieni läsähtävä bassotoisto. Kaiutin ei särje täydelläkään äänenvoimakkuudella.
Ascend P7:n rakenne on umpinainen, eikä käyttäjällä ole asiaa laitteen sisuksiin. Lasipinnan takana piilottelee integroitu 2500 mAh Litium-polymeeriakku, jolla valmistaja lupaa jopa 422 tunnin valmiusajan tai 14 tunnin puheajan 3G-verkossa. Akun kapasiteetti on kasvanut edeltäjästä selvästi, mutta ei siitä huolimatta ole viiden tuuman kokoluokassa erityisen kookas. Lisäksi Huawei on kehittänyt puhelimeen Smart- ja Ultra Power Saving -tilat, joista jälkimmäinen takaa 10 % varauksella vuorokauden käyttöaikaa.
Kamera ja kuvanlaatu
iPhone-tyyliin takakuoren vasemmasta ylänurkasta löytyy kiiltävällä kehyksellä koristeltu kameran linssi sekä sen alapuolelle sijoitettu LED-salama. Kamera perustuu Sonyn neljännen sukupolven BSI-kuvasensoriin, jonka tarkkuus on 13 megapikseliä. Sen parina on IPS Opticsin valmistama viisiosainen linssiryhmä, joka on varustettu infrapunasuodattimella ja jonka valovoima on f2.0. Kameralla voi lisäksi taltioida videokuvaa 1080p-tarkkuudella ja 30 kuvan sekuntinopeudella.
Ascend P7:n kamerasovellus on ulkoasultaan hieman vanhahtava, mutta silti pääosiltaan varsin toimiva. Näkymän oikeassa reunassa (vaakatasossa käytettynä) video- ja kamerapainikkeet ovat nyt erikseen ja alanurkasta pääsee käsiksi otettuihin kuviin. Vasemmassa reunassa on neljä kuvaketta, joista ylin avaa asetusvalikon, seuraava vaihtaa etu- ja takakameran välillä, toiseksi alimmainen ohjaa salaman toimintatilaa ja alimmainen tuo näkyville kuvaustilan valinnat.
Eri kuvaustiloja on pääkameralle kymmenen (Normaali, Älykäs, Kaunis, HDR, Panoraama, Suodattimet, Ääniviesti, Ääniohjaus, Paras valokuva ja Vesileima) ja etukameralle seitsemän kappaletta (edelliset pois lukien Älykäs, HDR ja Paras valokuva). Älykäs kuvaustila valitsee käyttäjän puolesta parhaat asetukset ja käyttää mm. HDR-ominaisuutta automaattisesti. Erityisesti etukameran kanssa käytettävistä tiloista mielenkiintoisimpia olivat Kaunis, jossa kasvojen automaattisen silottelun määrää voi säätää, sekä selfie-panoraama, jossa itsensä saa sijoitettua tavallista laajempaan näkymään. Manuaaliset kuva-asetukset ovat käytössä vain normaalitilassa ja tuolloinkin tarjonta on rajattua – säädettävissä ovat vain ISO-arvo (100-800), valkotasapaino, valotuksen kompensointi, kylläisyys, kontrasti ja kirkkaus.
Yllä on muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.
Ascend P7:n kamerasovelluksen voi avata sovelluskuvakkeesta, lukitusnäkymän ikonia pyyhkäisemällä tai alempaa äänenvoimakkuuspainiketta kahdesti painamalla näytön ollessa sammuksissa. Sovelluksen käynnistymisajassa ei ole valittamista, vaikka se ei ehkä olekaan aivan markkinoiden nopeimpia. Myös tarkennus sujuu varsin sutjakasti ja toimii myös luotettavasti. Äänenvoimakkuuspainikkeen tuplapainallukseen on linkitettävissä myös Ultra Snapshot -tila, joka ottaa kuvan välittömästi kamerasovelluksen käynnistymisen jälkeen. Ominaisuus otti testeissämme kuvan keskimäärin 1,2-1,5 sekunnissa, mutta lähikohteiden tarkennus saattoi mennä ajoittain hieman pieleen.
Aiempien Huawein puhelinmallien pohjalta kerääntyneiden kokemusten perusteella emme odottaneet Ascend P7:n 13 megapikselin kameralta liikoja, mutta se onnistui yllättämään kuvanlaadullaan positiivisesti. Hyvässä valaistuksessa P7:n kamera piirtää terävää ja yksityiskohtaista jälkeä, jota on mukava tarkastella myös lähempää. Värit taltioituvat varsin luonnonmukaisina ja valkotasapaino osuu hyvällä prosentilla kohdalleen. Läheltä tarkasteltuna kuvissa on havaittavissa hieman kohinaa, mutta se on melko hienojakoista sekä tasaväristä, eikä näin häiritse kokonaiskuvaa. P7:lla taltioi helposti myös näyttäviä lähikuvia, kunhan valoa on riittävästi. Erikoismaininnan ansaitsee 360-asteen näkymiin venyvä panoraamakuvaus, joka on suht hyvin toteutettu ja pystyasennossa käytettynä se tuottaa suurikokoisia jopa yli 50 megapikselin kuvia (mallikuva). Panoraamakuvaus onnistuu hauskasti myös etukameralla (mallikuva), tosin vain kolmesta kuvasta yhdistettynä. Lisäksi myös HDR-kuvaus ansaitsee maininnan, sillä se tuottaa luonnollisen näköistä jälkeä, vaikka sen vaikutus dynamiikan parantumiseen ei ole aina erityisen suuri.
Valon määrän vähentyessä P7 onnistuu kaappaamaan varsin mukavasti valoa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ennen tuota pistettä kamera säilyttää hyvin värimaailman ja kuviin taltioituu jopa yllättävän paljon yksityiskohtia. Kohinaa on havaittavissa, mutta se on tasalaatuista ja väreihin sulautuvaa. Valkotasapainon kanssa kameralla ei ole missään vaiheessa ongelmia myöskään hämäräolosuhteissa. Tarjolla olevan valon määrän heikennyttyä riittävästi yksityiskohdat alkavat sotkeutua näkyvästi ja ohjelmallisen käsittelyn jäljet tulevat esiin. Toisin kuin monissa muissa kamerapuhelimissa, jälki muistuttaa ennemminkin resoluution pienenemistä ja pikselöitymistä, kuin yksityiskohtien suoranaista sumentumista. Myös värintoiston hienovaraisuus heikkenee, vaikkakin värit taltioituvat myös heikossa valossa yllättävän selkeinä. Heikossa valossa kohina muuttuu hieman läikikkäämmäksi ja se saa itseensä purppuran ja punaisen sävyjä.
Ascend P7 pystyy taltioimaan 1080p-videokuvaa 30 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella (molemmilla kameroilla). Videon bittivirta on noin 25 Mbit/s luokkaa ja stereoääni tallentuu melko matalalla 96 kbit/s laadulla. Videoita kuvatessa on mahdollista käyttää sekä automaattista että manuaalisesti valittavaa tarkennuspistettä. Videokuvan laatu ajaa asiansa, mutta ei ole nykypäivän mittapuulla erityisen loisteliasta. Yksityiskohdat toistuvat hieman pehmeästi ja dynamiikan kanssa tulee helposti ongelmia, joka korostuu erityisesti varjoja sisältävässä ympäristössä.
Kokonaisuudessaan P7:n kameran kuvanlaatu yllätti positiivisesti, vaikka heikon valon olosuhteissa sillä onkin edelleen hieman petrattavaa. Myöskään videokuva ei ole sen vahvuuksia.
