Kamera, suorituskyky ja akkukesto

19.08.2020 21:00 | Kai Taipale

Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Takana pääkamerassa käytetään myös vastaavasti Quad Pixel -tekniikkaa, mutta kennon tarkkuus on 48 megapikseliä. Pikselikoko on 1,6 mikrometriä ja aukkoarvo f1.7. Kamera kuitenkin tallentaa 12 megapikslin kuvia, joten siinä käytetään hyväksi pikselien yhdistämistä. Haluttaessa kuvat voi tallentaa myös raw-muodossa.

Ultralaajakulmaisen kameran kuvakulma on 118 astetta ja aukkoarvoksi ilmoitetaan f2.2. Kameran kenno on tarkkuudeltaan kahdeksan megapikseliä. Takakameravarustuksen täydentävät jopa kahden senttimetrin etäisyydeltä kuvia ottava, viiden megapikselin makrokamera sekä kahden megapikselin syvyysanturi.

Jo hieman tutuksi tulevan tapaan, myös kameraosasto on kahtiajakoinen. Aloitetaan parhaasta päästä: Pääkamera on hintaluokka huomioiden oikeinkin mainio. Se kykenee tallentamaan kuviin riittävästi yksityiskohtia, ilman että kuvat olisivat esimerkiksi liioittelevan terävöityjä. Kirkkaassa valossa dynamiikka riittää pääsääntöisesti, eivätkä vaaleat sävyt pala liian herkästi puhki. Jos kuitenkin kuvassa on paljon kirkkaita ja tummia kohteita, lopputulos on heikompi. Kikkailuun löytyy myös esimerkiksi Spottiväri-kuvaustila, jolla saa hieman massasta poikkeavia kuvia ilman erillistä jälkikäsittelyä.

Vähässä valossa kannattaa suosiolla siirtyä Pimeänäkö- eli yökuvaustilaan, joka tekee kelvollista jälkeä – peruskamera ei niinkään. Yksityiskohtia on riittävästi, ja värisävyt saavat kaivattua lämpöä. Kohinaa esiintyy, muttei liian häiritsevästi. Pääkameraa voi siis pitää kokonaisuudessaan mukavan toimivana ja monikäyttöisenä.

Sitten heikompiin puoliin: Muu kameraosasto ei ole aivan samalla tasolla. Ultralaajakulma on parhaimmillaan ulkokuvissa. Sitä käytettäessä joutuu tinkimään terävyydestä, sillä kuvat ovat selvästi pääkameraa pehmeämpiä. Valotus ja valkotasapaino osuvat näissäkin kuitenkin kohdalleen miellyttävästi. Laaja kuvakulma tuo mukanaan myös selkeän heikennyksen, kun siirrytään vähäiseen valoon – tällöin kannattaa pitäytyä pääkamerassa ja yötilassa.

Makrokameran tarpeellisuudesta voinee olla montaa mieltä. Moto G 5G Plus -mallissa toteutus on kuitenkin kohtuullisella tasolla. Kamerassa on käytössä, hieman pumppaava, automaattitarkennus. Se ei kuitenkaan kerro missä kohdassa kamera on liian lähellä kuvattavaa kohdetta, joten tämä on syytä oppia itse. Kahden sentin tarkennusetäisyys on kylläkin kiitettävä. Tälläkin kameralla kannattaa pitäytyä hyvissä valaistusoloissa, eikä silloinkaan jälki edusta mitään laatuluokkaa. Makrokameran asemesta olisi toivonut valikoimaan telekameraa, mutta tässä hintaluokassa kompromissit ovat helppoja ymmärtää.

Toinen etukameroista on nyt ensimmäistä kertaa Motorolan puhelimissa laajakulmainen. Etupuolen pääkamerassa käytetään 16 megapikselin kennoa, jossa voidaan hyödyntää Quad Pixel -tekniikkaa parantamassa hämäräkuvauskykyä. Ultralaajakuvakamerassa tyydytään kahdeksan megapikselin kennoon.

Tässä Moto G 5G Plus tekee tehtävänsä oikein mainiosti. Pääetukamera keskittyy pitämään kasvojen valotuksen kohdallaan. Tausta voi ajoittain hieman kärsiä, mutta tämä ei ole mikään ongelma selfieissä. Kasvojen reunoissakin voi olla lieviä häiriöitä, mutta nämä pääosin näkyvät lähinnä suurennoksissa. Ultralaajakulmalla saa isommankin porukan kuvaan, mutta samalla kuvat ovat pehmeämpiä, eikä niissä ole oikein potkua. Kummankin kameran kanssa hämärässä kuviin tulee kohinaa, mutta ultralaajakulman kanssa kiusa on suurempi.

Videokuvauksessa Moto g 5G Plus kykenee 4K-tarkkuuden tallennukseen ja 30 FPS:n nopeudella. Videokuvakin on päivänvalossa peruslaadukasta. Kuvanvakain syö hieman terävyyttä, mutta tarkennus toimii luotettavasti. Käytettävissä on myös leffamaisempi 21:9-kuvasuhde.

Moto g 5G -puhelinmallissa käytetään Qualcommin Snapdragon 765 -mobiilialustaa. Suorittimessa on kahdeksan ydintä, joista tehokkaimmat kaksi toimivat 2,3 gigahertsin kellotaajuudella – kuusi muuta on virtapihejä. Grafiikan kiihdyttämisestä vastaa Adreno 620. Puhelimen 5G-yhteyksistä vastaa saman valmistajan X52-modeemi.

Käytännön suorituskyky osoittautui nykymittapuulla niukasta käyttömuistista huolimatta oikeinkin riittäväksi. Mitään todellista tahmausta tai hidastelua ei ilmennyt. Puhelin soveltuu melko hyvin myös pelaamiseen. Rankimmissa tehosyöpöissä voi joutua tinkimään hieman asetuksista, mutta käyttöä on helpottamassa myös erillinen pelitila. Rasituksessa puhelin lämpenee, muttei missään vaiheessa tuntunut varsinaisesti kuumenneelta.

Suorituskykytesteissä Moto G 5G -puhelinta verrattiin sen ehkä kovimpaan kilpailijaan, eli OnePlus Nord -malliin. Kyseinen testilaite oli kalliimpi, 12/256 gigatavun versio (499 euroa). Muut verrokit ovat Snapdragon 675:llä varustettuun Motorola One Hyperiin (noin 300 euroa) ja Exynos 379:llä varustettuun Samsung Galaxy A51:een (noin 380 euroa).

Ensisijaisesti graafista suorituskykyä mittaavissa Antutu- ja GFXbench-testeissä toistuu sama kaava. OnePlus Nord nappaa piikkipaikan kohtuullisen selvällä erolla Moto g 5G Plus -malliin. Motorola One Hyper ja Samsung Galaxy A51 jäävät kauas taakse.

Geekbench-testi jatkaa samalla linjalla. Ero kutistuu, ja erityisesti yhden ytimen kohdalla ero kutistuu jo erittäin pieneksi. Samsungista ja toisesta Motorolasta ei ole käytettävissä vertailukelpoista tulosta.

Monipuolisemmin yleiskäyttöä simuloiva PCmark-testi kallistuukin jo Moto g 5G Plus -mallin puolelle. Tässäkin One Hyper ja Galaxy A51 jäävät peränpitäjiksi – Samsung näistä selvästi heikoimpana.

Muistin nopeutta mittaavassa Androbench-testissä Motorolan niukka LPDDRX4-muistin määrä hieman heijastuu. Erityisesti tämä näkyy kirjoitusnopeuksissa, joissa OnePlus Nord on omaa luokkaansa.

Käytännön akkukesto osoittautui erittäin hyväksi. Vaikka puhelimella olisi striimannut, käyttänyt sitä ajoittain tukiasemana ja pelaillut peruskäytön ohella näytön ollessa 90 hertsin tilassa, ei akku kertaakaan loppunut päivän aikana. Jos käyttö oli edellä mainittua selvästi kevyempää, aamulla ladattu puhelin kesti seuraavan päivän iltaan. Tässä kohdassa puhelimen 5000 milliampeeritunnin akusta on siis aidosti iloa. Kun suoritinta ja näyttöä kuormitetaan jatkuvasti reippaalla rasituksella, kuten Geekbenchin akkutestissä, tilanne on hieman toinen.

Näytön on voi lukita käyttämään 60 tai 90 hertsin päivitysnopeutta, tai käyttää automaattitilaa. Tulos automaattiasetuksella on suorastaan erinomainen – lähes 14 tuntia. Erityisesti One Hyper ja Samsung jäävät kauas taakse. OnePlus Nord -mallissa akkukesto on siinäkin hyvällä tolalla. Mikäli taajuuden kuitenkin lukitsee jompaankumpaan, testitulos heikkenee oleellisesti, vaikkakin pysyy edelleen kelvollisella tasolla. Käytännössä ero ei siis ollut yhtä dramaattinen, ja 90 hertsin asetusta voi käyttää ilman pelkoa akun nopeasta tyhjenemisestä.

Akkua ladataan 20-wattisella pikalatauslaitteella, joka puskeekin latausta kohtuullisella vauhdilla. Tyhjä akku on puolillaan noin 40 minuutissa. Tunnissa latausta on kertynyt kaksi kolmasosaa, mutta täysi akku on vasta kahden tunnin ja kymmenen minuutin jälkeen. Nopeus on riittävä, muttei edusta nykypäivänä aivan huippuluokkaakaan.

Sisältö

  1. Johdanto
  2. Olemus, ominaisuudet ja käyttöjärjestelmä
  3. Kamera, suorituskyky ja akkukesto
  4. Yhteenveto