Kamera ja kuvanlaatu
Huawei P9:n pääkamera on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on ensimmäinen Huawein ja Leican välisen yhteistyön hedelmä. Kamera on sijoitettu takakuoren yläreunaa koristavan Gorilla Glass 4 -suojalasikaistaleen taakse. Testikappaleemme värivaihtoehdossa lasi oli väriltään musta, mutta vaaleammassa värivaihtoehdossa se on valkoinen. Vaaleaa lasia vasten tietyt yksityiskohdat, kuten laser-tarkennuksen sensori, erottuvat paremmin, mutta kyse on vain ulkonäköseikasta ja makuasiasta.
Kameraratkaisu perustuu kahteen Sonyn IMX286 -kamerasensoriin, joiden tarkkuus on 12 megapikseliä (3968 x 2976) ja pikselikoko hieman tavanomaista suurempi 1,25 mikrometriä. Leican kanssa yhteistyössä suunnitellut Summarit H -objektiivit tarjoavat f2.2-aukkosuhteen sekä 27 mm kinovastaavan polttovälin. Kameramoduulin on valmistanut kiinalainen Sunny Optical. Leica on ollut mukana kameran optisessa suunnittelussa, kuvanlaadun optimoinnissa, kuvadatan käsittelyn suunnittelussa sekä kameramoduulin mekaanisessa suunnittelussa. Objektiivit tai kamera eivät kuitenkaan ole Leican valmistamat.
Vaikka P9:n molemmat takakamerat perustuvat samaan Sonyn sensoriin, eivät ne ole täysin samanlaiset. Toinen kameroista käyttää nimittäin tavanomaista värillistä RGB-sensoria ja toinen puolestaan mustavalkoista sensoria. Mustavalkoisesta kuvasensorista on jätetty bayer-värisuodatin kokonaan pois, jonka lopputuloksena se taltioi mustavalkokuvia. Koska suodatin ei ole estämässä valon pääsyä kennolle, pystyy mustavalkokenno kaappaamaan jopa kolme kertaa enemmän valoa. Vaikutus vastaa noin 1-1,5 askelta aukkosuhteen säädössä. Lisäksi mustavalkosensorin etuina ovat suurempi herkkyys, pienempi kohina, parempi dynamiikka ja tarkemmin toistuvat yksityiskohdat.
Kuvaa ottaessa P9:n kamera ottaa samanaikaisen otoksen molemmilla kameroilla ja yhdistää sen jälkeen niiden tiedot yhdeksi kuvaksi. Näin se voi hyödyntää kahdelta hieman erilaiselta sensorilta tulevaa dataa yhden hyvän kuvan muodostamiseen. Ainakin teoriatasolla ajatus on hyvä. Kuvadatan käsittelyssä P9:ssä käytetään uutta 14-bittistä ISP-kuvaprosessoria, joka kykenee 960 MP/s käsittelynopeuteen. Lisäksi P9 hyödyntää kahden kameran ratkaisua myös osana hybridi-automaattitarkennusta, sillä sen avulla tehdään syvyysmittausta kauempana oleviin kohteisiin. Sitä varten löytyy myös oma syvyystietoja laskeva kuvaprosessorinsa. Kaikkiaan P9:n hybriditarkennus hyödyntää kolmea eri tapaa – lasertarkennusta lähikohteisiin, syvyysmittausta kauempiin kohteisiin ja kontrastipohjaista tarkennusta kahden ensin mainitun tukena.
Videopuolella Huawei ei valitettavasti edelleenkään pysty tarjoamaan 4K-tarkkuutta puhelimiinsa, vaan P9 tallentaa videota nykymittapuulla vaatimattomalla 1080p-tarkkuudella 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella sekä 720p-tarkkuudella hidastettuna 120 FPS -videona.
Huawei on uusinut P9:n kamerasovelluksen ulkoasua ja käyttöliittymän toimintaa. Leicalla kerrotaan olleen asiassa näppinsä pelissä ja valikoissa käytetään Leica-tyyppisiä kuvakkeita. Kokonaisuudessaan käytettävyydessä on menty mukava askel parempaan suuntaan. Kuvausnäkymän oikeasta reunasta löytyy edelleen suljinpainike ja viimeisimpien kuvien pikakatselupainike, mutta kuvasuodattimien painike on vaihdettu hyödyllisempään videokuvauksen valintaan. Näkymän vasemman reunan asetuspalkin sisältöä on hieman monipuolistettu ja se mukautuu käytettävän kuvaustilan mukaan.
Käyttölogiikan kannalta merkittävin muutos on tapahtunut asetus- ja kuvaustilavalikoiden toiminnassa. Nyt kuvaustilan valintaan päästään kuvausnäkymän alareunasta ylöspäin pyyhkäisemällä (pystyasennossa vasemmalta oikealle) ja asetusvalikkoon yläreunasta alaspäin pyyhkäisemällä (pystyasennossa oikealta vasemmalle). Puhelin opettaa uuden toimintalogiikan käyttäjälle ensimmäisellä käyttökerralla, mutta jos opastusta ei lue, saattaa valikoiden avautumislogiikan keksimiseen vierähtää hetki aikaa. Ratkaisu on kuitenkin erittäin toimiva ja helppo käyttää.
Kuvaustiloja on yhteensä 14 ja niiden kuvakkeet on uusittu Leica-tyylisiksi. Maininnan arvoisena erikoisuutena seassa on Leican ”hyväksymä” mustavalkotila, joka ottaa erityisesti yksityiskohtien ja dynamiikan osalta ylivertaisia mustavalkokuvia kameran mustavalkosensorin avulla. Asetusvalikko on edelleen jostain käsittämättömästä syystä tehty toimimaan vain puhelimen pystyasennossa, joka on vaivannut Huawein kamerasovellusta jo useamman vuoden ajan. Myös ”valomaalaus”-kuvaustilan lisäasetuksia on selattava näytön pystysuunnassa.
Myös Pro-kuvaustila (Leica-Certified) on uudistettu ja siihen pääsee käsiksi nyt helpommin suljinpainikkeen vierestä löytyvää pientä ”korvaketta” pyyhkäisemällä. Näkymän oikeassa reunassa ovat tarjolla tarkennuksen, ISO-arvon, suljinajan, valotuksen kompensoinnin, tarkennustilan ja valkotasapainon manuaalisäädöt. Asetuksista löytyy mahdollisuus käyttää RAW-kuvausta Pro-tilassa, jolloin kamera tallentaa sekä raaka- että JPG-kuvan. Posiitivista myös on, että kamera osaa käynnistyä suoraan Pro-tilaan, jos se on ollut viimeksi käytössä.
Erillisen maininnan arvoisena uutena ominaisuutena P9:n kamerasovelluksesta löytyy ”laajan aukon” kuvaustila, joka on kytkettävissä päälle kuvausnäkymän vasemmassa reunassa sijaitsevasta kuvakkeesta. Kyseinen kuvaustila mahdollistaa syvyysterävyysefektin toteuttamisen lähikuvauskohteen ja taustan välille. Käyttäjällä on mahdollisuus nähdä efektin vaikutus reaaliaikaisesti ja säätää virtuaalista f-arvoa 0,95:n ja 16:n välillä. Kuvan ottamisen jälkeen käyttäjä voi vielä vaihtaa kuvan tarkennuspistettä ja syvyysefektin voimakkuutta sekä lisätä syvyystasoille suodatinefektejä (esim. tausta mustavalkoiseksi).
Kuten esimerkkikuvista voi päätellä, vaikka P9 voi hyödyntää kahta kameraa syvyystietojen saamiseksi, on ”laajan aukon” efekti toteutettu valitettavasti ohjelmistopohjaisesti. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka paljon puhelin oikeasti hyödyntää kahden kameran mahdollistamia syvyystietoja kuvaa prosessoidessa.
Esimerkkikuvista voi kuitenkin hyvin huomata, ettei ohjelmisto osaa kaikissa tilanteissa päätellä syvyystasojen reunoja oikein ja sumennusefekti ilmestyy siitä syystä hölmöihin kohtiin. Myös onnistuneemmissa otoksissa kohteen reunoilla näkyy monesti selvästi erottuva sumennusraja. Lisäksi havaitsimme muutamissa kuvissa, että oikeastaan mikään kuvan kohta ei ollut oikeasti tarkentunut.
Kaikesta huolimatta on mainittava, että sopivalla kuvauskohteen ja taustan yhdistelmällä syvyysefektillä on mahdollista saada aikaan varsin näyttävän näköistä jälkeä. Kuvat tallentuvat täydessä 12 megapikselin koossa.
Yllä on P9:llä otettuja muokkaamattomia esimerkkikuvia käytännön tilanteista. Kolme viimeistä kuvaa on otettu mustavalkotilassa. Pikkukuvien alanurkassa on 250×200 pikselin rajaus täysikokoisesta kuvasta. Kuvat avautuvat alkuperäiseen kokoonsa klikkaamalla.
Huawein aiemmista puhelimista tuttuun tapaan nopein tapa saada kamera käyntiin näytön ollessa sammutettuna on painaa äänenvoimakkuuspainiketta kahdesti, jolloin puhelin avautuu suoraan kamerasovellukseen. Kamera käynnistyy ja tarkentaa kohtalaisen nopeasti, mutta ei yllä niiden osalta aivan markkinoiden kärjen tasolle. Tarkennus toimii melko varmasti ja mieluummin tarkentaa hankalan kohteen huolella loppuun, kuin tekee virheellisen tarkennuksen lukituksen. HDR-kuvaus toimii ripeästi, eikä puhelin jää miettimään sen ottamisen jälkeen.
Hyvässä valaistuksessa P9:n kaksoiskamera tuottaa teräviä ja värintoistoltaan luonnollisia kuvia. Älypuhelimien mittapuulla dynamiikka on erittäin hyvällä tasolla, joka tekee HDR-kuvaustilasta lähes tarpeettoman. Läheltä tarkasteltuna kohinanvaimennus tekee aivan pienimmille yksityiskohdille hieman hallaa, sillä niissä on havaittavissa pientä pehmeyttä. Kokonaisuutena P9 tekee kuitenkin hyvää ja tasaista jälkeä.
Hämärässä ja vähäisessä valossa P9 kerää varsin mukavasti valoa. Kohina ei pääse muodostumaan missään vaiheessa ongelmaksi, joka näkyy yksityiskohtien melko lineaarisena pehmenemisenä suhteessa valon vähenemiseen. Valon määrän heikentyessä riittävästi kuvilla on lisäksi hieman taipumusta korostaa voimakkaampia värejä ja harmaannuttaa hienovaraisempia sävyjä. Havaintojemme mukaan kamera ei laske suljinaikaa alle 1/17 sekunnin, mutta nostaa sen sijaan kuvien herkkyyttä tarvittaessa jopa arvoon ISO 5000. Tällä kamera pyrkii estämään tärähtämistä, koska käytössä ei ole optista vakainta. Kokonaisuudessaan hämäräkuvat edustavat älypuhelinmarkkinoiden parempaa päätä.
Videokuvaa P9 tallentaa parhaimmalla laadulla 1080p-tarkkuudella ja 60 FPS ruudunpäivitysnopeudella, jolloin bittivirta on noin 35 Mbit/s luokkaa ja ääni taltioituu stereona 192 kbit/s laatuisena. Videon laatu on Full HD -luokassa hyvää perustasoa – värintoisto on hyvää, mutta yksityiskohdat toistuvat hieman suttuisina. Hämärässä kuva pehmenee entisestään ja ajoittain esiintyi myös pieniä tarkennusongelmia. Kameran mikrofoni ei sovellu kovien äänien, kuten keikkataltiointien nauhoittamiseen. Optinen kuvanvakain olisi ollut toivottu lisävaruste myös videokuvauksen osalta tärähdysten eliminoimiseksi.
Tiivistettynä P9:n kaksoiskameraratkaisu ei tarjoa kuvanlaadullisesti mitään mullistavaa markkinoiden muihin kärkipään älypuhelinkameroihin verrattuna, mutta se lukeutuu silti ehdottomasti tarjonnan parhaimpaan päähän. Kyseessä on tasavahva kokonaisuus, joka suoriutuu hyvin sekä valoisassa että hämärässä. Huawein puhelimille tyypillisenä heikkoutena on videokuvaus, joka ei tue nykypäivänä high-end-puhelimien standardiksi muodostunutta 4K-tarkkuutta.
