Creative Nomad Jukebox Zen
Olemme aiemmin testanneet muutamia budjettiluokan mp3-soittimia, jotka kaikki ovat olleet halpaan hintaansa nähden ihan hyviä laitteita. Creativen Nomad Jukebox Zen sujahtaa kuitenkin vauhdilla monta sataa euroa halvempien soittimien ohi luvaten käyttäjälleen 20 gigatavun kovalevyn, 12 tunnin soittoajan, todella hyvän äänenlaadun, USB- ja Firewire-liitännät sekä tyylikkään soittimen. Laite kuitenkin maksaa noin 440 euroa ja tuollaisella summalla harva haluaa ostaa vain paperilla kovan laitteen. Me selvitimme lunastaako Jukebox Zen Creativen myyntiryhmän lupaukset.
Zenin yllättävän kookkaasta paketista löytyy kaikki mitä toivoa sopii. Soittimen lisäksi mukana on kuulokkeet, kantolaukku, virtalähde, kaikki tarvittavat kaapelit, tarvittavat ohjelmistot sisältävä CD-levy ja tärkeimmät ohjeet sisältävä pikaopas. Laajempi ohjemateriaali asennetaan ohjelmistojen mukana. Ohjelmistopakettiin kuuluvat musiikin siirtämisessä, rippaamisessa ja soittamisessa yleispätevä Creative PlayCenter 3 ja ei-musiikkitiedostojen siirtoon tietokoneelta soittimelle tarkoitettu Creative File Manager. Takuuta laitteelle on myönnetty vuoden verran.
Soittimen strategiset mitat ovat 75 x 111 x 23 mm ja painoa on kertynyt 268 grammaa. Kyseessä on siis hieman tupakka-askia kookkaampi laite, jonka hopeinen ulkoasu miellyttää silmää. Laitteen yläosasta löytyy USB-, Firewire- ja kuulokeliitännät. Vasemmalla ovat virtaliitin, on/off-nappi, volume-säädöt sekä nappi, jolla voi hyppiä soittolistan ja yksittäisen biisin tarkempien tietojen välillä. Oikealta löytyvät valikoissa liikkumiseen käytettävä rulla/nappi, reset-, menu-, play/pause- ja seuraava/edellinen biisi -napit. Soittimen LCD-näyttö on taustavalaistu, mutta kooltaan vain 132×64 pikseliä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruudulla näkyy kerralla 5-6 riviä tekstiä, riippuen siitä liikutaanko valikoissa vai soittolistalla. Teksti on myös varsin pienikokoista. Hieman isompi näyttö olisi siis ollut paikallaan.
Laitteessa on uudelleenladattava Lithium-Ion-akku, joka täydellä latauksella kestää aika lähelle sen 12 tuntia mitä laitteen tuoteselosteessakin lukee. Akun voi ladata erillisellä virtapiuhalla, mutta myös toimettomana USB-portissa ollessaan laite alkaa latailemaan akkua. Virransäästämistä helpottavat taustavalon säädettävä päälläoloaika ja laitteen automaattinen sammuminen sen ollessa käyttämättömänä.
Zenin käyttöliittymä ei ole niitä kaikkein yksinkertaisimpia. Sujuva puikkelehtiminen kappaleiden ja valikoiden välillä vaatii jonkin verran totuttelua, eikä valikoiden selaaminen, musiikin etsiminen ja lisääminen soittolistaan tuntunut täysin sujuvalta vielä viikonkaan käytön jälkeen. Soitin lukee MP3-tiedostoista myös ID3-tagit, näyttäen biisin nimen soittolistassa ja käyttämällä tageja hakukriteereinä. On siis erittäin suositeltavaa, että ainakin esittäjä, kappaleen nimi ja vaikkapa musiikkigenre ovat jokaisessa tiedostossa kohdallaan ennen niiden siirtämistä Zeniin, muuten kappaleiden etsiminen menee sekavaksi.
Creative on tehnyt järkevän ratkaisun asentaessaan Zeniin sekä USB 1.1-, että Firewire-liitännät. Vaikka USB-liitäntä on huomattavasti Firewireä hitaampi, on sen olemassaolo välttämätöntä, sillä vasta viime aikoina Firewire on alkanut tekemään laajempaa valtausta kotikoneisiin. Nyt jo lähes kaikista vähänkään paremmista emolevyistä ja ainakin Creativen äänikorteista löytyy integroituna tulipiuha-liitin.
Musiikkitiedostojen siirtoon käytetään Creativen PlayCenter 3:a, jolla onnistuu myös musiikin kuuntelu tietokoneella ja oman levykokoelman muuttaminen mp3-, wma- ja wav-tiedostoiksi. Creative ei tunnu millään pääsevän eroon keskitasoa huonommista ohjelmistoistaan, sillä vaikka PlayCenter on parantunut selvästi edellisistä versioista, on se silti varsin kömpelö ja vähän sekavakin. Pelkkä tiedostonsiirto on toteutettu drag’n’drop -tyyppisellä ratkaisulla, jossa tiedostot yksinkertaisesti raahataan ruudun toiselta puolelta toiselle. Siirrettävien tiedostojen etsiminen saattaakin sitten tuottaa pieniä ongelmia, johtuen ohjelman huonosti suunnitellusta käyttöliittymästä.
Muiden kuin musiikkitiedostojen siirtoon tarkoitettu Creative File Manager muistuttaa puolestaan resurssienhallintaa, jossa normaalien asemien lisäksi näkyy myös Zen erillisenä asemana. Zenin kovalevyllä olevia tiedostoja voi käsitellä miltei samalla tavalla kuin se olisi normaali kovalevy. Soitin toimii siis myös hyvänä siirrettävänä kovalevynä. Laite ei kuitenkaan näy normaalissa resurssien hallinnassa ollenkaan, vaan tiedostojen siirtäminen Zenistä tietokoneelle vaatii aina Creative File Managerin.
Kun akut on ladattu, kappaleet siirretty soittimeen ja säädöt saatu kohdalleen, on vihdoin musiikin kuuntelun aika. Zen osaa toistaa mp3-tiedostojen lisäksi myös wma- ja wav-tiedostoja. Wma9-tiedostoja laite ei tue vakiona, mutta Creativen kotisivuilta löytyvä päivitys korjaa tämänkin pienen puutteen. 20 gigatavun kovalevylle voi tallentaa maksimissaan 8000 biisiä 80kbps wma-muodossa. Perinteisempiä 128 kilon mp3-tiedostoja soittimeen mahtuu noin 5000. Suuren kapasiteetin takia kannattaakin suosiolla tehdä mp3-tiedostoista vähän ”raskaampia”. Musiikin pakkaaminen vaikka 256 kilon bitratella tekee tiedostoista puolet kookkaampia, mutta parantaa myös äänenlaatua. Tämä ei tietenkään koske pelkkiä mp3-soittimia, vaan mp3-tiedostoja ja muita pakattuja audiomuotoja yleensä.
Itse soittimen äänentoisto on huippuluokkaa. 98 desibelin signaali/kohina-suhde, 20Hz – 20kHz taajuusvaste ja noin 0.1% harmoninen särö takaavat erinomaisen äänenlaadun, joka kuitenkin kärsii lievästä säröilystä äänenvoimakkuuden lähestyessä kattoa. Myös bassossa olisi ehkä hieman toivomisen varaa, mutta basson puute johtuu osittain myös MP3-tiedostoista, joita pakatessa ensimmäisenä kärsii nimenomaan basso. Tämän hintaluokan soittimeen olisi toivonut myös todella hyviä kuulokkeita. Nykyiset kuulokkeet ansaitsevat arvosanan hyvä, kiitettävää ei tipu. Kuuntelukokemusta saa ehostettua mm. erilaisia tilavaikutelmia luovan EAX-teknologian avulla. Tilavaikutelmien lisäksi soittimen EAX-valikon alta löytyy equalisaattori, mahdollisuus nopeuttaa tai hidastaa biisejä äänen pysyessä jotakuinkin ennallaan sekä äänenvoimakkuuden tasaaja, jonka avulla vältytään yllättäviltä kappalekohtaisilta äänenvoimakkuudenmuutoksilta. Nämä ominaisuudet tuovat musiikkiin mukavan pienen lisäsäväyksen.
Soittimen mukana tulevan kantolaukun avulla soitin pysyy myös näppärästi mukana menossa, mutta juoksulenkeille laitetta ei kannata ottaa mukaan. Soittimessa on vain 16 megaa muistia, joka johtaa siihen, että kovan tärinän ja heilumisen aikana saattaa jäädä pieniä pätkiä kappaleesta soittamatta. Ilmiö on siis sama kuin useissa kannettavissa CD-soittimissa.
Kokonaisuutena Jukebox Zen on erittäin laadukas kokonaisuus. Kovalevyltä löytyy tilaa vaikka muille jakaa ja äänentoisto on huippuluokkaa. EAX-ominaisuudetkin ovat tervetullut lisä, mutta tietokoneelle asennettava ohjelmistopaketti ei vakuuta. Toinen pieni valittamisen aihe on käyttöliittymä, johon tottuminen vie vähän liiankin pitkän ajan. Myös nauhoitusmahdollisuus puuttuu. Tosin markkinoilla pyörii lisälaite, jolla nauhoituksen lisäksi onnistuu myös radion kuuntelu. Nämä pikkuviat saattavat olla varsin pieniä, mutta niitä ei saisi olla 440 euron hintaisessa laitteessa. Ongelmista huolimatta laite on kuitenkin yksi markkinoiden parhaimmista MP3-soittimista, joten mikäli sukanvarresta löytyy, niin Zenin osto voi olla ihan hyväkin idea.
Tällä hetkellä miltei jokaiseen kauppaan on ehtinyt Jukebox Zenin paranneltu versio, joka tukee USB 2.0 -liitäntää mahdollistaen huomattavasti nopeamman tiedonsiirron myös USB-liittimen kautta. Tämän ja eri firmwaren lisäksi muuta eroa näillä soittimilla ei ole, mutta hinnan ollessa sama vanhemman version kanssa, kannattaa tietysti hankkia tämä Zenin USB 2.0 -versio.
