ECTS 2000: Black & White

04.09.2000 19:42 | Muropaketin toimitus

Electronic Arts päätti jättää messut tällä kertaa väliin, ja tyytyi esittelemään pelejäänomissa toimitiloissaan Lontoon ulkopuolella, Chertseyssä. Esittelyn mielenkiintoisinta antia oli Black & White, jota itse Lionheadin pääjehu, Peter Molyneux, oli esittelemässä.

Kuten niin monissa Molyneuxin aikaisemmissakin peleissä, pelaaja on Black & Whitessa jumalainen hahmo (tai itseasiassa jumala), joka ohjailee pelikentällä pyörivien pikkuihmisten elämää. Vastassaan pelaajalla on joukko kilpailevia jumalia omine pikku seuraajineen.

Black & Whiten käyttöliittymä on häkellyttävän yksinkertainen. Pelissä ei ole mitään näkyviä ikonirivistöjä tai minkäänlaista näkyvää ohjauspaneelia. Kaikki komennot annetaan hiirellä, jonka kursori, ilmassa leijuva käsi, mukauttaa hiirennapinpainallukset käskyiksi sillä perusteella, mitä pelaaja kulloinkin sattuu osoittamaan. Mielenkiintoisesti tämä kursori, pelaajan jumalainen käsi, on fyysinen hahmopelialueella, joka voi mm. repiä puita juuristaan ja nostaa (heitellä!) esineitä ja ihmisiä paikasta toiseen.

Maita kansoittavat ihmiset on varustettu toimivalta tuntuvalla tekoälyllä, jonka ansiosta pelaajan ei varsinaisesti tarvitse istua paimentamassa ja mikromanageroimassa jokaista pikku asiaa. Jos pelaaja jättää pikkuisensa touhuamaan itsekseen, nämä elävät vakuuttavan oloisesti omaa pikku elämäänsä. Jumalana pelaajaa ei kuitenkaan ole pakotettu kaikkihyvän taivaanisän rooliin, vaan asukkien elämän voi tehdä myös kirjaimellisesti helvetiksi, pelimaailman muuttuessa pelaajan hyvien tai pahojen tekojen mukana joko paratiisiksi tai synkäksi, maanpäälliseksi helvetiksi.

Peliä kunnolla kokeilematta on vaikea arvioida, onko Black & White kiinnostava lopulta enemmän eräänlaisena ohjelmaleluna kuin varsinaisena tietokonepelinä. Peli on ahdettu täyteen kaikenlaisia pikkuyksityiskohtia (joista mainittakoon mm. Outlookin osoitemuistion perusteella nimettävät pelimaailman asukkaat), joilla ei lopulta ole juurikaan merkitystä varsinaisen pelattavuuden kanssa. Nähtäväksi jää onko Black & Whiten monien osien summasta lopulta mielenkiintoiseksi peliksi.

Tuomas Honkala