Electronic Arts ja rahanteon salat

05.08.2000 13:29 | Muropaketin toimitus | 69

Mennäänpä ajassa taaksepäin hieman toistakymmentä vuotta, villin, vapaan ja rikkaan 1980-luvun loppuun. Siirtykäämme ajan lisäksi myös paikassa, kohteenamme Lontoossa sijaitseva kattopuutarha nimeltä London Gardens ja siellä järjestettävät pelialan pippalot. Olin saanut kutsun tilaisuuteen puolisattumalta, jututtamalla jonkun pelitalon edustajaa jollain tuolloin järjestetyillä pelialan messuilla. Suuntasin kulkuni baarin vieressä olevaan pöytään, jossa istui kuin ihmeen kaupalla vain yksi mies. Tarkistin kohteliaasti, että pöydän paikat olivat vapaita ja istahdin tämän kaitakasvoisen, vaatimattoman oloisen miekkosen viereen. Hän lopetteli samaan aikaan oluttuoppostaan, nousi seisomaan ja kysäisi josko voisi samalla reissulla tuoda baarista minullekin olusen. Kun ohrapirtelöt olivat turvallisesti pöydässä, mies kaivoi lompakostaan käyntikorttinsa ja esitteli itsensä: ”Tweh Wawwins”. Kiitos tilaisuuden tehokkaan PA-laitteiston ja taustalla möykkäävän musiikin, en saanut hänen nimestään selvää, joten vilkaisin saamaani käyntikorttia. Kaitakasvoinen mies ei ollut kukaan muu kuin Trip Hawkins.

Disclaimer: Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Sonera Plaza Oy:n tai eDomen kantaa.


EA:n perustaja, Trip Hawkins.

Vuonna 1982 tämä mies perusti Electronic Artsin, yhtiön, joka tuli muutamassa vuodessa tutuksi pelaajille kautta maailman. Ehdimme rupatella puolisen tuntia ennen tilaisuuden virallisen ohjelman alkua ja minulle jäi mielikuva tehokkaan nerokkaasta miehestä, joka ymmärsi mistä pelialassa oli kysymys. Hawkins tunnettiin jo tuolloin suurena visionäärinä, joka nosti yhtiönsä muutamassa vuodessa pelibisneksen huipulle. 1990-luvulla nähtiin, että myös suuri mies voi tehdä kohtalokkaita virhearviointeja.

Hypetyksen kruunaamaton kuningas


Archon: kuin shakki, mutta hienompi.

M.U.L.E.

Trip Hawkins lähti Electronic Artsista vuonna 1991. Lähdön syytä ei koskaan ihmeemmin selitelty julkisuudessa. Hän jätti taakseen pelaajien rakastaman pelitalon, jonka ansiolistalla kimaltavat sellaiset klassikot kuten Archon-sarja, Racing Destruction Set, M.U.L.E., Bard’s Tale -sarja, Skyfox-sarja, Wasteland, Adventure Construction Kit ja The Seven Cities of Gold, vain muutamia mainitakseni. Commodore 64:n menestyksen jälkeen Trip Hawkins omasi raudanlujan uskon Commodore Amigaan, eikä ihme, että EA oli Amigan kiihkein kannattaja koneen alkumetreistä asti.

Vuonna 1993 Hawkins esitteli 3DO:n, pelikonsolin, jota hypetettiin hienoimpana viihde-elektroniikan keksintönä sitten television. Kun päärahoittajaksi kaavailtu Matsushita alkoi epäröidä, marssitti Hawkins videokameran eteen Steven Spielbergin. Tämä ylisti 3DO:ta ympäripyörein ylisanoin, mutta videonauha vakuutti Matsushitan päättäjät. Loppuvuodesta 1993 Amerikassa julkaistu Panasonic 3DO epäonnistui vähäisen ja heikkotasoisen pelitarjonnan takia. Trip Hawkins myi 3DO:n rautapuolen, keskittyi jälleen peleihin ja painui hetkeksi maan alle. Nyt Hawkinsin luotsaama 3DO tunnetaan parhaiten Army Men- ja Might and Magic -peleistä. 3DO on pitänyt kovaa meteliä tulevista Playstation 2 -peleistään ja Hawkins on pitkästä aikaa avannut sanaisen arkkunsa lehdistölle. Playstation 2:ta kuvailevat ylisanat tuntuvat kumman tutuilta, kuin suoraan 3DO-konsolin iänikuisista lehdistötiedotteista otetuilta.

Mutta nyt asiaan

Trip Hawkins rakasti pelejä ja pelaamista. Hän halusi tuottaa hyviä pelejä ihmisille, jotka osasivat arvostaa niitä. Arvostuksen myötä kauppakin kävisi ja yhtiön kassaan tulisi rahaa. 80-luvulla tämä piti vielä paikkansa: piratismi ei ollut samanlainen uhka kuin nykyään ja pelinälkäiset nuoret eivät epäröineet hetkeäkään sijoittaa viikkorahojaan kavereiden ja lehtien kehumiin peleihin. 90-luvulla kaikki muuttui. Kilpailu oli kovempaa ja pelejä tekemään tarvittiin yhtäkkiä valtavat määrät ammattilaisia, joiden palkat kohosivat pelaamisen suosion myötä. Pelitalon pyörittämisestä tuli yllättäen raakaa bisnestä, jonka pelisäännöt EA ymmärsi ja sisäisti nopeammin kuin useimmat muut. Pelejä ei myydä enää laadulla tai kehuvilla lehtiarvioilla, vaan tehokkaalla markkinoinnilla ja mielikuvilla.

Tiedemiehillä on selkeä käsitys siitä, mikä saa maapallon pyörimään. He ovat väärässä, sillä kuten laulussakin sanotaan, vastaus on raha. Kun seuraavan kerran ihmettelet, miksi jokin pelitalo teki jotain mielestäsi typerää, vastaus on raha. Kun pelaat jotain uutta peliä ja kiroat jonkin itsestään selvän toiminnon puuttumista, syy ei ole, etteikö kyseistä toimintoa olisi voitu peliin tehdä, vaan se kuinka paljon sen tekeminen olisi maksanut. Käydäänpä läpi pari englanninkielistä termiä.

Termistöä

”Sequelitis” tarkoittaa vapaasti käännettynä jatko-osatautia. Kun elokuva tai peli menestyy, tehdään sille jatko-osia. ”Luonnollisesti”, saatat sanoa. Mutta miksi? Kun elokuvan tai pelin tuottajat keksivät myyvän kaavan, pitää se lypsää kuoliaaksi. Kun tähän yhdistetään termi ”Franchise”, alkaa tauti olla tappava. Franchisingilla tarkoitetaan idean tuotteistamista äärimmilleen. Star Trek on ”franchise”, samoin Star Wars ja James Bond. Termin voisi kääntää sanoilla ”tuttu ja turvallinen”, sillä siitä on kyse. Kun leffa- tai pelisarja on päässyt kriittisen toisen tai kolmannen jatko-osansa yli hyvin myyntituloksin, alkavat yhtiön päättäjät hieroa ahnaita pikku kätösiään yhteen. Heillä on nyt toimiva ”franchise”. He tietävät, että seuraavakin jatko-osa tulee myymään. Ja seuraava, ja seuraava. He tietävät voivansa kyllästää markkinat jos jonkinlaisella oheiskrääsällä ja ostava yleisö kiikuttaa T-paidat, julisteet, kahvimukit ja nuket innosta hihkuen kassalle. Ka-ching! ”Franchise” toimii, kunhan yleisölle annetaan lisää sitä, mistä he niin selkeästi pitävät. Kaavasta ei saa poiketa liian pitkälle tai yleisö saattaa vieraantua ikihyviksi. Herran tähden, Uuno Turhapuro on ”franchise”! Oheiskrääsää ei tosin ole niin paljon kuin esim. Star Warsilla, mutta Turhapuro-elokuvat keräävät aina rutosti katsojia sekä elokuvissa että televisiossa.

Kuvitteellinen keskustelu EA:n tuotantopalaverissa:
Vastaava tuottaja: ”Okei kundit, uusia ideoita? Kenelläkään?”
Projektipäällikkö 1: ”Ajattelimme, että seuraavaan NHL:ään voitaisiin lisätä mahdollisuus tapella nyrkkien lisäksi piikkinuijalla.”
Vastaava tuottaja: ”Eikö tuosta tule sanomista? Liikaa väkivaltaa jne.?”
Projektipäällikkö 1: ”Naah. Tai jos tuleekin, se on vain hyvää, ilmaista mainosta.”
Vastaava tuottaja: ”Ah, totta. Okei, tehkää se. Muuta?”
Projektipäällikkö 1: ”Tarvitsemme uusia pelaaja-animaatioita. Ajattelimme vaihteeksi tehdä Motion Capturea kerrossiivoojasta. Hän ei ole koskaan luistellut.”
Vastaava tuottaja: ”Mutta sehän tulee näyttämään aivan typerältä!”
Projektipäällikkö 1: ”Pah. Viime vuonna nappasimme animaation graafikon koirasta, eikä yksikään lehti tai webbisaitti sanonut asiasta mitään.”
Vastaava tuottaja: ”No hyvä. Mutta jätetään tuo sitten vuoden 2002 NHL:ään, että mainososasto voi käyttää sitä.”
Projektipäällikkö 2: ”Tiger Woods -tiimi ehdottaa, että ensi vuoden versiossa Tiger voisi käyttää halutessaan golfmailan sijasta jääkiekkomailaa, tai vaikka kirvestä.”
Vastaava tuottaja: ”Häh? Eihän tuossa ole mitään järkeä!”
Projektipäällikkö 2: ”No hei, tämä on golffia, pallo ja reikä! Se ei jätä paljon mahdollisuuksia kehittää pelisarjaa eteenpäin. Tämä nyt oli parasta mitä keksimme.”
Vastaava tuottaja: ”Ihmettelen, jos arvostelijat eivät nosta tuosta hirveätä meteliä.”
Projektipäällikkö 2: ”He pitävät suunsa kiinni, jos haluavat arvostelukappaleita vastaisuudessakin. Kyllä sinä tiedät.”
Vastaava tuottaja: ”No miksi PC Format haukkui F1 2000:n?!”
Projektipäällikkö 3: ”Arvostelun kirjoitti uusi työntekijä, joka ei tiennyt, miten homma toimii. Hänelle on varmaan annettu jo potkut.”
Vastaava tuottaja: ”Hyvä, hyvä. Voin siis rauhallisin mielin kertoa johdolle, että kaikki on kunnossa? Hienoa. Hyvät herrat, näemme taas vuoden päästä, minä lähden takaisin Bermudalle.”

Electronic Arts on innoissaan koko ”franchise”-asiasta. Kuinka monennen NHL-pelinsä EA julkaisee seuraavaksi? Vuoden 1999 tilinpäätöskertomuksessaan yhtiön nykyinen pääjohtaja hehkutti innoissaan EA:n solmineen pitkäaikaiset lisensointisopimukset World Championship Wrestlingin, Formula-1:n ja FIFA:n kanssa. FIFA-futispelisarja on jo EA:n tuottoisa ”franchise” ja yhtiö pyrkii muuttamaan painin ja Formulat samanlaisiksi rahamyllyiksi. Rahasta puheen ollen, tiesitkö että EA:n viime vuoden liikevaihto oli 1,2 miljardia dollaria, eli n. 7 miljardia markkaa, josta puhdasta voittoa oli n. 700 miljoonaa markkaa? Voittoa tuli 53% enemmän kuin vuonna 1998. Pelitalot ovat loppujen lopuksi vastuussa osakkeenomistajille, eivät pelaajille ja juuri tälläisiä lukuja osakesalkkujaan hivelevät sijoittajat haluavat kuulla.

Näkemiin PC

EA ilmoitti jokin aika sitten haudanneensa Dungeon Keeper 3:n. Syyksi yhtiö ilmoitti keskittyvänsä Playstation 2:een. Väittäisin, että olemme todistamassa PC:n lopun alkua pelikoneena. Los Angelesin E3-pelimessuilla kuuli yhtä ja toista, kun piti korvansa auki. Suuntaus on selvä: useimmat pelitalot julistivat tukevansa tulevaisuudessa kahta formaattia – Sony Playstation 2:ta ja Microsoft Xboxia. Piratismi tappoi aikoinaan Commodore Amigan. Jos mikään ei muutu, tulee sama tapahtumaan ensin Sega Dreamcastille ja hieman myöhemmin PC:lle. PC:t eivät tietenkään katoa mihinkään, mutta niiden käyttö siirtyy selvästi peleistä hyötypuolelle. Kun vuodessa julkaistaan vain 2-3 oikeasti voittoa tuottavaa PC-peliä, ovat pelitalot pulassa. Vaihtoehdot ovat konkurssi tai siirtyminen tekemään pelejä laitteille, joiden pelejä myydään miljoonia. EA on vuodesta toiseen todistanut olevansa mestari rahanteossa; miksi yhtiö päätti olla tukematta Sega Dreamcastia? EA:n tulojakautuma formaattien kesken vuosina 98 ja 99 on mielenkiintoista luettavaa. Playstationin osuus nousi 42:sta 43:een prosenttiin, PC putosi 25:stä 22:een prosenttiin ja Nintendo 64 nousi kuudesta prosentista 12:een.

Entäpä vanha konkari?

Palataanpa lopuksi Trip Hawkinsiin. 3DO on julkaissut yhteensä 13 Army Men -peliä eri formaateille, 12 Might and Magic -peliä eikä liene mikään yllätys, että yhtiön ensimmäiset Playstation 2 -pelit kuuluvat näihin samoihin sarjoihin. ”Jos et voi voittaa heitä, liity heihin”, vai miten se meni?

Mitä mieltä itse olet? Kommentoi!