UUSIMMAT

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus

23.05.2006 11:47 | Jukka O. Kauppinen

Jo edesmenneen Gizmondo-pelikonsolin taru on kaikessa hämmästyttävyydessään uskomaton. Nähtävästi jo alusta lähtien yksinomaan rahanpesuvälineeksi tarkoitettu yhtiö hukkasi hirvittävät määrät rahaa, ja jätti jälkeensä sellaisen kirjanpitovyyhdin, että tilintarkastajat setvinevät tapahtumien kulkua vielä pitkään. Sillä välin jossainpäin maailmaa hierotaan käsiä tyytyväisinä yhteen ja uiskennellaan Roope Ankan tyyliin rahassa. Gizmondon lyhyt taru on karu muistutus siitä, että pelibisneskin on ennen kaikkea bisnestä – ja houkuttelee myös huijareita.

Gizmondon taru oli loppujen lopuksi lyhyt. Laite julkistettiin 2004, julkaistiin noin vuosi sitten ja nyt se kaikki on jo ohi, kahdella mantereella. Yhtiö törsäsi puolessatoista vuodessa 180 miljoonaa puntaa eli 270 miljonaa euroa, tai 1,6 miljardia vanhaa markkaa. Mitä vastinetta yhtiö ja sen osakkaat saivat? Ehkä muutaman tuhat myytyä pelikonsolia. Maailmanlaajuisesti.

Gizmondo-käsikonsolin piti asettua DS:ää, PSP:tä ja N-Gagea vastaan, ja sillä ehtikin olla pieni teoreettinen mahdollisuus. Gizmondo tuli myyntiin muutaman kuukauden ennen DS:ää ja yli puoli vuotta ennen PSP:tä. Harmi vain, ettei konsolia myyty kuin muutamassa hassussa putiikissa Britanniassa.

Miten tähän päädyttiin?

Jutun kuvitus noudattelee Gizmondon markkinointistrategian linjaa.

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus

Alku oli toivoa täynnä

eDome käsitteli Gizmondo-konsolia jo 2004 syksyllä muun muassa seuraavin sanoin:

– Aiemmin Gametracina tunnettu käsikonsoli on toinen eurooppalaisista haastajista seuraavan sukupolven mobiilipelaamisen maailmassa. Sonyn PSP, Zodiac, Nokian N-Gage ja Gizmondo ovat kaikki uuden sukupolven tehokkaita käsikonsoleita, jotka tarjoavat erilaisia yhdistelmä 3d-pelitehoa ja multimediaa. Nokian N-Gage on näistä ainoa, joka on tällä hetkellä markkinoilla Euroopassa. Zodiac on julkaistu rajoitetusti Yhdysvalloissa, joskin sitä saa vielä lähinnä postimyynnistä.
– Gizmondon ensimmäinen julkinen esittely toi kiinnostuneen pelaajakansan ihmeteltäväksi pienikokoisen tehomyllyn, joka toimii pelikonsolin ohella myös multimediapäätelaitteena. Sillä voi muun muassa lähettää multimediaviestejä, kuunnella mp3-musiikkia ja katsoa MPEG4-muotoisia elokuvia. Pelaaminen sujuu normaalisti itsekseen tai langattomassa Bluetooth-lähiverkossa. Varusteina siinä on Windows CE.net, 2,8-tuuman TFT-näyttö, 400 MHz ARM9-prosessori ja 64-bittinen kiihdytetty näytönohjainpiiri. Digitaalikamera ja GPS-paikannin toimivat sekä peli- että viihdekäytössä.
– Käsikonsolien taistelu tulee olemaan julma markkinavoimien näytös, jossa ratkaisun tekevät pelaajat. Neljä, ehkä jopa viisi kilpailevaa eri valmistajien konsolia, yrittää ahtautua samalle markkinasegmentille, jolla on entuudestaan käytännössä vain yksi ainoa tekijä: Nintendon Game Boy Advance. Gizmondo tulee näillä näkymiin markkinoille Britanniassa joulun alla ja sen jälkeen myös muuallakin maailmassa.

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus

Ja pikakelaus nykypäivään

Todellisuudessa konsoli julkaistiin vasta 2005 keväällä, ja tänään sen valmistaja on konkurssissa rapakon molemmin puolin.

Mitä oikein tapahtui? Pitäkää mielessä nimet Carl Freer ja Stefan Eriksson.

Tänään näyttää lähinnä siltä, että koko Gizmondo perustettiin vain yhtä tarkoitusta varten: rahanpesufirmaksi. Vaikka yhtiö oli päällisin puolin pelikonsolivalmistaja ja pelikustantaja, niin yhtiön ydintarkoitus lienee ollut rahareikänä toimiminen. Rahaa yhdestä päästä sisään, toisesta ulos. Ja ketjun toisessa päässä jotakuta naurattaa. Pahinkaan amatööri kun ei pysty törsäämään rahaa Gizmondon tapaan pelkästään bisnesmunauksila. Pahimmillaan Gizmondo tuotti tappiota puoli miljoonaa puntaa, yli 750 000 euroa päivässä.

Matka huipulle ja takaisin oli nopea. Ja ovela. Ruotsalainen liikemies Carl Freer pyöritti 90-luvulla elektroniikkayritystä Ruotsissa, mutta osti yhtäkkiä yhdysvaltalaisen mattofirman. Mattofirma oli pörssiyhtiö, joten Freer pääsi tätä kautta Yhdysvaltain pörssiin ja pystyi hankkimaan rahoitusta elektrniikkaprojekteilleen. Tätä kautta Freer uusine kumppaneineen keräsi mittavasti rahoitusta eri tahoilta, ja osti yllättäen muun muassa lontoolaisen mallitoimiston. Yllätys yllätys, vuoden 2004 aikana yhtiön tappio olikin 49 miljoonaa puntaa. Tuloja kertyi vain mallitoimistosta.

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus
Gizmondon julkaisutilaisuudessa käsikonsoli oli kaikkien katseiden kohteena.

Tästä eteenpäin yhtiön matka oli uskomatonta rahantuhlauksen juhlaa. Firman huippumiehet keräsivät jättipalkkaa, hommasivat itselleen mittavat autoedut (eräskin sai 7000 euroa kuukaudessa autokuluihin) ja ajoivat yhtiön liisaamilla loistoautoilla. Joillekin kelpasi Ferrarin urheiluauto, toiset ajelivat kuljettajan ajamilla limusiineilla.

Silti Gizmondon johto onnistui vakuttaamaan sijoittajat. ”Gizmondo on huippulaite ja menestyy varmasti, aivan taatusti juu!”

Lisää sijoittajia tuli kelkkaan ja aiemmilta lypsettiin lisää. Konsoli paljastettiin lopulta viime vuoden maaliskuussa huikeissa bileissä, joissa esiintyi koko joukko Britannian huippuartisteja ja –malleja, tietenkin huhujen mukaan muhkeita palkkioita vastaan. Bileistä julkaistuissa kuvasarjoissa vilahtaa itse Gizmondo-konsolikin parissa fotossa.

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus

Kulissit romahtavat

eDomen Gizmondo-kommentteja viime syksyltä ja talvelta:

– Gizmondo operoi heikolla jäällä. Yhtiö on kärsinyt huikeita tappioita – 99 miljoonaa dollaria viime vuonan ja 210 miljoonaa tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Yhtiön mukaan kulut syntyivät Gizmondon kehityskustannuksista ja erilaisten palvelujen kehittämisestä. Rahaakin on tullut taloon jonkin verran, 73 miljoonaa investointeina ja yli 200 miljoonaa uusien osakkeiden myynnillä. Peli- ja laitemyynnin tuottoja ei edes paljasteta. Lienevätkö kummoisiakaan?
– Gizmondo-pelikonsolista tähdättiin eurooppalaista vastinetta Sonyn PSP:lle ja muille mediakonsoleille. Toisin kävi. Surkeasti hallinnoitu ja rahaa ympärilleen törsännyt yhtiö on ollut viime ajat enää lähinnä naureskelun kohde, huolimatta firman johdon yltiöpositiivisista lehdistötiedotteista.
– Eiköhän kuitenkin olisi jo korkea aika myöntää, että pieleen meni. Gizmondo-käsikonsolista ei ollut PSP:n tai DS:n kaatajaksi, saati kilpailijaksi. N-Gagellakin menee rutkasti paremmin, ja GP2X:ää on taatusti myyty maailmalla jo nyt enemmän kuin Gizmondoja yhteensä.
– Näyttää siltä, että sitä myytiin Britanniassa kolmessa kuukaudessa noin 5000 kappaletta.
– Tuskin konsoli enää tästä nousee, kun emoyhtiön kyvyttömyys näyttää ylittävän (tai alittavan) jopa Commodoren lopunaikojen hallinnon kädettömyyden. Pelaajakansan silmissä konsoli on menettänyt kaiken uskottavuutensa.

Kulissit alkoivat kuitenkin romahtaa sen jälkeen, kun konsolin myynti paljastui täysin mitättömäksi ja hehkutetut 500 000 ennakkotilausta supistuivat pikemminkin 50:ksi. Yhtiön johdon kytkökset mafiaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen paljastuivat. Yhä useampi kiinnitti huomiota firman käsittämättömään rahankäyttöön. Miksi pelitalo käyttää lähemmäs kolme miljoonaa euroa autojen liisaukseen? Miksi pelitalolla on osuus ravihevosesta? Miksi pelitalo osti yli 600 000 eurolla rannekelloja?

Gizmondo Europe maksoi Electronic Artsille 5,9 miljoonaa dollaria FIFA- ja SSX-pelien tekemisestä Gizmondolle. Games Factory Publishing sai neljän miljoonan dollarin maksun 19 eri pelibrändin käyttämisestä Gizmondolla. Mielenkiintoisesti osa näistä vaatii näppäimistön tai kosketusnäytön, eikä Gizmondossa ole kumpaakaan. Game Factory sai lisäksi kaksi miljoonaa pelien tekemisestä, mutta yhtään peliä ei tehty. Ja kas kummaa, Game Factoryn toimitusjohtaja oli Gizmondo-pomo Freerin kaveri. Lisäksi toimitusjohtajan isä oli perustanut Freerille useita pöytälaatikkofirmoja.

Gizmondo Europe maksoi Northern Lights -studiolle 3,5 miljoonaa dollaria kahdesta pelistä, jotka kuitenkin tehtiin Gizmondon itse omistamassa studiossa. Kenties eräs selitys löytyy siitä, että Northern Lightsin omistaa kaksi Gizmondo Europen johtohahmoa, Carl Freer ja Stefan Eriksson. Tuntuva osa Gizmondon rahavirroista liikkui myös muihin yhtiön johtajien tai heidän kaveriensa omistamiin firmoihin.

Gizmondo – pelialan historian suurin huijausGizmondo maksoi 170 000 dollaria konsultille, joka oli itse asiassa jo mainittu Carl Freer. Yhtiön Euroopan osaston sihteeri sai huikeat palkkiot ja luksusauton. Sihteeri oli toimitusjohtajan puoliso. Yhtiö oli myös vaikeuksissa Jordan F1-tallin, erään pr-yhtiön, pelitalojen ja jopa MTV Networks Europen kanssa.

Ja mitä voi sanoa enää sen jälkeen, kun Eriksson ajoi Yhdysvalloissa humalassa kolarin ja romutti Ferrarinsa… Joka osoittautui liisatuksi, eikä sitä olisi saanut viedä Britannian ulkopuolelle. Samalla selvisi, että mies oli valehdellut viisumihakemuksessaan ja hänen kotoaan löytyi laiton ase. Hyvältä näyttää. Muutkin entiset Gizmondomiehet ovat joutuneet vaikeuksiin lain kanssa, ja heidän taustoistaan on löytynyt lisää tahroja.

Kuten Gizmondon valtavaa jätekasaa tonkiva tutkija Paul Davis totesi, ”vaikka törsäisit miten paljon rahaa autoihin, kelloihin ja johtajien bonuksiin, niin kukaan ei voi silti hukata niin paljoa rahaa samassa ajassa kuin Gizmondo.”

Näyttääkin siltä, että olemme raapaisseet vasta Gizmondo-saagan pintaa ja paljastuksia on tulossa paljon lisää.

Samalla kannattaa seurata josko Phamton-konsolin kohtalo on vastaava. Senkin omistajia syytetään jo osakekeinottelusta, eikä toista vuotta sitten myyntiin luvattua konsolia vieläkään näy.

Vaikka pelit ovatkin kivoja, niin pelimaailmassa liikkuu huijareita samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin bisneksessä. Joskus pinnalta koreat asiat ovat mätiä sisältä. Ja Gizmondon suhteen näyttää siltä, että koko homma oli alusta lähtien raskaimman luokan kusetusta. Mutta ovatpahan Gizmondo-konsolit nyt todellista keräilijöiden herkkua. Lieneekö laitteita myyty montaakaan tuhatta…

Gizmondo – pelialan historian suurin huijaus
Gizmondon Teksasin myymälä. Ainut paikka Teksasissa, josta voi ostaa Gizmondo-konsolin. Ei kovin kiireisen näköistä.

Tsekkaa myös:

Jukka O. Kauppinen

Gizmondon lyhyt historia

2004 huhtikuu – Gametrac Europe muutti tulevan käsikonsolinsa nimen Gametracista Gizmondoksi uhatun oikeusruljanssin pelossa. Yhtiön oman kannan mukaan nimenmuutos johtui laitteen speksien evoluutiosta yksioikoisesta mobiilista pelikonsolista monikäyttöiseen viihdelaitteeseen. ”Gizmondosta tulee langaton, kannettava viihdelaite, joka on paitsi ykköslinjan pelikonsoli myös mp3-soitin, elokuvatoistin, mobiiliviestin, kamera ja GPS-laite”, valmistaja kertoi.

2004 elokuu – ”monet uudet pelitalot ovat solmineet julkaisusopimuksen”, joista eräänä Handheld Games, joka tuo konsolille Jenson Buttonin nimeä kantavan formulapelin.

2004 syyskuu – Tiger Telematics esitteli Britanniassa EGN-messuilla ensimmäistä kertaa ”2004 lopussa” myyntiin tulevaa Gizmondo-pelikonsoliaan.

2004 lokakuu – Tiger Telematics ja SCi pääsivät yhteisymmärrykseen SCi:n pelitarjonnan tuomisesta Gizmondolle.

2004 marraskuu – Tiger Telematics osti varoittamatta brittiläisen Warthog-studion kokonaisuudessaan, kaikkine aliosastoineen ja velkoineen. Tiger Telematics tähtäsi pikakaupalla Warthogin pelikirjaston ja teknologian saantiin yhtiön sisäiseen käyttöön.

2005 tammikuu – Gizmondo esillä Yhdysvalloissa CES-messuilla.

2005 maaliskuu – Gizmondo julkaistiin viimein, mutta vain muutamassa brittiläisessä kaupassa. Euroopan ja muun maailman julkaisua saatiin yhä odottaa. ”Käsikonsolien markkinat ovat nyt äärimmäisen mielenkiintoiset. Olemme iloisia ollessamme mukana parhaillaan käytävässä kumouksessa. Uskomme että olemme tuoneet Gizmondolla markkinoille vahvan tekijän, joka pystyy kilpailemaan menestyksellisesti muiden brändien kanssa”, yhtiön edustaja kertoi.

2005 huhtikuu – Gizmondon Euroopan julkaisu ajoitettuun toukokuulle. Mutta vain Ranskassa, Italiassa, Saksassa, Espanjassa ja Pohjoismaissa. Vaan eipä vain laitetta suuremmin näkynyt missään.

2005 heinäkuu – Gizmondo yritti etsiä uusia uomia digikameran ja GPS-paikantimen avulla. Valmistaja ilmoitti tekevänsä laitteesta myös laajakuvanäytöllä varustetun version.

2005 lokakuu – yhtiön kulissit rapisevat pahasti. Toimihenkilöistä paljastuu mafiayhteyksiä, rahaa kierrätetään oudoilla diileillä yhtiön omistajille, pomot ajelevat firman ostamilla loistoautoilla ja rahaa törsätään hillittömään tahtiin. Huomio kiinnittyy myös Gizmondon Euroopan osaston muihin omituisiin hankintoihin – kuten lontoolaisen mallitoimiston ostamiseen. Yhtiötä vastaan käydään oikeutta useilla tahoilla sopimusten ja patenttien rikkomisesta.

2005 marraskuu – välitilinpäätös osoittaa karuja merkkejä. Laskelmat osoittavat, että konsolia myytiin Iso-Britanniassa kolmen kuukauden aikana yhteensä 5000 kappaletta.

2006 tammikuu – yhtiö ei uskaltaudu enää esille edes CES-messuille. Laitetta myydään Yhdysvalloissa vain ”valituissa erikoisliikkeissä”, joita riittää ehkä yksi per osavaltio. Nähtävästi konsolia ei ole vieläkään julkaistu Pohjoismaissa. Suomessa sitä ei ole ainakaan nähty lainkaan. Maksamattomat velat kasautuvat, ja velkojat ahdistelevat yhtiötä. Gizmondon Euroopan jaosto hakeutuu konkurssiin…

2006 huhtikuu – Gizmondon Stefan Eriksson romuttaa Ferrarinsa ja nostaa Gizmondon konkurssin takaisin parrasvaloihin.

2006 toukokuu – Gizmondo on historiaa

Muropaketin uusimmat