Uusimmat

Guerillajulkaisijat löytyvät verkon viidakoista

23.10.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Peliala muuttuu jatkuvasti yhä suuremmaksi ja yhä tärkeämmäksi. Sen rahavirrat ovat saavuttaneet, jopa ylittäneet muodikkaammat ja suuren yleisön silmissä vakiintuneen aseman saavuttaneet viihdemuodot ja tämä heijastuu väistämättä myös pelitekijöihin. Raha ratkaisee myös peliviihteessä eikä vastavirtaan ole helppo uida.

Jotkut kuitenkin yrittävät. Heidän toimintansa vastaa musiikki- ja elokuva-alojen alternative-tekijöitä – pienemmän budjetin pelejä valtavirran ulkopuoliselle yleisölle. Mutta vaihtoehtopelejä ei juuri löydä pelikaupoista, sillä niiden tekijät etsivät kohderyhmänsä suoraan lähinnä Internetin kautta. Näitä vaihtoehtoisia pelintekijöitä kutsutaan nykyään termillä guerillajulkaisija. Guerilla on vastavirtaan uiva pienjulkaisija, joka julkaisee pelinsä itse ja myy ne mieluiten suoraan pelaajalle, ilman välikäsiä. Guerillajulkaisija ei nöyristele pelitalojen oikkujen edessä, vaan julkaisee pelinsä sellaisina kuin itse haluaa. Sisältö määrää tahdin – ei tuottajan oikut tai julkaisijan painostus.

Strategiaa Shrapnelilta

Shrapnel Games on guerillajulkaisijoiden vanhinta polvea ja ehtinyt toiminnallaan todistaa, että pienikin julkaisija voi pärjätä omillaan. Toiminnan edellytyksenä ovat tietysti hyvät pelit, eikä Shrapnelilla olekaan ollut niistä puutetta. Yhtiö perustettiin vuonna 1999 useamman veteraanikehittäjän toimesta, jotka olivat aiemmin sekä tehneet pelejä suuremmille kustantajille että yrittäneet myös suoramyyntiä. Näiden kokemusten pohjalta perustajat tekivät uskaltautuivat markkinoille ajatuksenaan tehdä pc-pelejä, joihin ei tarvitse tehdä kompromisseja markkinoiden paineessa ja jotka myydään omien verkkosivujen kautta suoraan pelaajille.

Shrapnel keskittyy ennen kaikkea pc-strategiapeleihin, joiden pääosaa edustavat menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen sijoittuvat sotastrategiat. Seassa on myös muutamia roolipelejä, jollaisia ei kuuna päivänä löytäisi kauppojen hyllyiltä. Shrapnel ei silti suuntaa pelejään vain kaappistrategisteille, vaan myös helppoa ja pikaista pelattavaa etsivät löytävät jotain.

Perusajatus ”itsensä näköisten pelien” tekemisestä on myös pelaajien mieleen, sillä Shrapnel on myynyt peliensä ensimmäisen painoksen loppuun ennakkoon jo useamman kerran. Muutenkin menekki on kasvanut jatkuvasti. Menestyksen myötä talliin on tullut lisää pieniä pelikehittäjiä, jotka löysivät Shrapnelista luotettavan väylän itsensä toteuttamiseen.

Saavutuksia on vaikea uskoa jos katsoo pelejä vain pintapuolisesti. Pelimaailman muotivirtauksista ei ole hajuakaan, useimmiten pelit näyttävät karuilta, jopa vanhanaikaisilta. Sen sijaan Shrapnelin pelit yrittävät keskittyä sisältöön, mielenkiintoisiin aiheisiin ja pelattavuuteen. Pikkufirmalla on jopa pokkaa lykätä peliä julkaisua, tarvittaessa useampaan kertaan ja myöntää julkisesti syyt, oli se sitten päätös lisätä julkaisuversioon nettimoninpeli tai yksinkertaisesti keskeneräisyys.

Shrapnelinkaan taival ei ollut silti silkkaa nousukaartoa. Yhtiöllä oli onni saada alussa yhteistyökumppanikseen eSimGames, jonka Steel Beasts-panssarivaunusimulaattori sai kehuja niin tankkifriikeiltä, pelilehdistöltä kuin armeijoiltakin. Toinen hitti oli Space Empires IV, huikea avaruusstrategia. Näiden suosio antoi yritykselle kasvot ja vauhditti muidenkin pelien myyntiä. eSim kuitenkin erkani Shrapnelin tallista ja hetken näytti, että yhtiö päätyy myymään puolivillaisia shareware-pelejä. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt ja yhteistyö shareware-kehittäjien kanssa osoittautui pidemmällä tähtäimellä erinomaiseksi. Kyseiseltä sektorilta näet löytyy runsaasti potentiaalia ja hyviä ideoita. Harrastuspohjalla viimeistely voi jäädä sikseen, mutta valmiista perustasta voi jalostaa helpommin kaupalliseen myyntiinkin kelpaavan pelin kun viimeistelyyn on aikaa ja motivaatiota.

Pelejä käsityönä

Shrapnel Gamesin pelien tenho on ehkä erityisesti siinä, että useimpien takana on pelialan alkuvuosien tapaan yksi tai enintään muutama henkilö, kun nykypelit ovat yleensä isojen tiimien ja tuottajien kompromisseja. Shrapnelin peleistä huokuu sen sijaan yksilöllinen tyyli. Kaikeksi onneksi Shrapnelilla tuotantovaiheessa astuu mukaan myös graafikoita ja äänipuolen tekijöitä, eikä ohjelmoija tee myös pelinsä grafiikkaa tai ääniefektejä. Pioneerihengessäkin tulee joskus raja vastaan. Tosin tästä on välillä tunnuttu lipsuneen. Peleissä on kuitenkin visiota ja palavaa intoa, vaikkakin välillä myös kieltämättä myös tunnelinäköä. Kaikkea ei ole välttämättä ajateltu käyttäjän kannalta loppuun saakka, joskin yhtiön hyvän asiakaspalvelun ansiosta päivitykset yleensä korjaavat pahimmat pulmat.

Shrapnel Gamesin suurin ongelma, näin suomalaispelaajan kannalta, on pelien saatavuus. Pelejä ei myydä katukaupassa vaan ne on tilattava useimmiten ulkomailta. Tilaaminen onnistuu onneksi jo EU:n sisältäkin, Englannista, joten toimitusajat ja postikulut ovat kohtuulliset.

Jukka O. Kauppinen

Shrapnel Games

Shrapnelin pelejä Euroopasta

Aaron Hall’s Dungeon Odyssey

Karu on kaunista –linjan kukkanen heittää roolipelien massiiviset 3D-maailmat sikseen, sillä Space Empires-pelisarjan kehittäjä arvostaa eri asioita. Laajuus ja muokattavuus ovat ykkössijalla. Dungeon Odyssey ei ole kuitenkaan aivan täysin sitä miltä näyttää. Peli näet yrittää tarjota poikkeuksellisen vaihtelevan seikkailuelämyksen, jossa jokaisen seikkailun alussa pelimaailma luodaan uudelleen. Lisäksi peli on erityisen säädettävä, kaikki ominaisuudet ovat käyttäjän muokattavissa.

Austerlitz – Napoleon’s Greatest Victory

Shrapnelin yhteistyö muun muassa Tropicon ja Sid Meier’s Antietamin kehittäneen Breakaway Gamesin kanssa tuotti Austerlitzin, joka on outo kala pelimaailmankin maljakossa. Peliydin pohjautuu jo 1997 ilmestyneeseen Sid Meier’s Gettysburgiin. Onkin hurjaa, että noin vanha pelirunko toimii kohennettuna mainiosti tänäänkin. Samalla on lähes traagista ajatella, että peliguru Meierin tekoälyrutiinit vanhat tekoälyrutiinit ovat yhä ylivoimaiset suurimpaan osaan nykypelejä verrattuna.

Toisaalta ikä näkyy Austerlitzissä, niin hienosti kuin peliydintä onkin kohennettu. Etenkin grafiikka särähtää silmään. Sisällöllisesti pelissä on silti paljon kiinnostavaa. Ranskalaisen sotapäällikön Napoleonin taistelu Austerlitzin kentillä Itävallan ja Venäjän armeijoita vastaan vuonna 1805 muutti Euroopan historian ja toimii myös hyvänä strategiapelin asetelmana. Suurtaistelun voi kokea täysskenaarion lisäksi myös pienempinä yhteenottoina, reaaliaikainen pelijärjestelmä toimii hyvin ja pelaajalla on kiitettävän monipuoliset hallintamahdollisuudet joukkoihinsa, sekä runsaiden toimintojen että tehokkaan käyttöliittymän ansiosta.

Space Empires IV Gold

Alkuun arveluttanut mutta sittemmin nerokkaaksi paljastunut päätös shareware-pelituottajien valjastamisesta kaupallisempaan käyttöön toi avaruusstrategioiden ystäville erikoislaatuisen pelin. Kaikkien avaruusstrategioiden äidiksi kasvanut Space Empires sai alkunsa jo 1993 tekijänsä harrastusprojektina. Yhdeksän vuoden kehitystyö onkin kulminoitunut uskomattoman monipuoliseksi peliksi.

Pohjimmiltaan kyseessä on tyypillinen avaruusstrategia, jossa pelaaja johtaa yksittäiseltä planeetalta tähtiin kurottavaa imperiumia tunnetumman Master of Orionin tapaan. SE4 on kuitenkin huikeasti laajempi. Erittäin hiottu pelattavuus, nerokas teknologian ja omien alusten suunnittelujärjestelmä, kerrankin toimiva diplomatia ja hyvä tietokonevastus vetävät pitkän kaulan muihin saman pelityypin edustajiin.

SE4 on myös harvinaisen muuntautuva ja siten pitkäikäinen peli. Kaikki on muokattavissa, niinpä käyttäjät voivat tehdä itse tai noutaa netistä esimerkiksi uusia tekoälymodeja, uusia rotuja, muuntaa pelin järjestelmiä ja niin edelleen – lähes rajattomasti.

Space Empires: Starfury

Tutun Space Empires -pelisaagan avaruuteen 3d-seikkailuksi siirtänyt Starfury on jännä tuotos. Peli ei ole ulkoisilta arvoiltaan kummoinen, mutta se tarjoaa viihdyttävää avaruusseikkailua hieman klassisen Elite-saagan tapaan. Pelaaja matkaa avaruudessa suorittaen tehtäviä eri faktioille, käy kauppaa ja taistelee. Paljon monipuolista tekemistä tarjoava avaruusseikkailu on myös erittäin modattavissa ja siihen on tarjolla myös fanien tekemiä laajennuksia, aluksia ja muita virityksiä.

Space HoRSE

Electronic Artsin ikivanha strategiapeli M.U.L.E. on sinnitellyt sitkeästi nostalgikkojen mielissä tähän päivään saakka, eikä turhaan. Peli oli ja on loistava moninpeli, hauskan idean ja pelaajien välistä kilpailua yllyttävän toimintansa ansiosta. Alkuperäiselle idealle erittäin uskollinen käännös tuo klassikon viimein nykypelaajien ja retrohörhöjen ulottuville.

Pelissä neljä pelaajaa laskeutuu autiolle, äskettäin löydetylle planeetalle tarkoituksenaan tahkota seuraavan vuoden aikana rikkauksia. Pelaaminen sujuu yksinkin tietokonetta vastaan, mutta mitä enemmän mukana on ihmisiä, sitä hauskempaa. Tietokoneet ovat valitettavasti laiskoja vastustajia mutta moninpelinä riskien otto ja toisten kiristäminen ovat Space HoRSEn mannaa.

Pelin nerokas yhdistelmä kevytstrategiaa, tuotantoa ja taloutta ihastuttaa. Kolonistit voivat valmistaa neljää tuotetta elikkä ruokaa, sähköä tai kaivaa kahta eri malmia, joilla on kullakin paikkansa yhdyskunnan herkässä ekosysteemissä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelaajille on silti tarjolla hämmästyttävän paljon toimintavaihtoehtoja ja taktiikoita. Hyvässä seurassa Space HoRSE viihdyttää koska sen oppii nopeasti ja yksi peli kestää pisimmilläänkin vain muutaman tunnin. Sisällön hehkutuksen lomassa täytyy kuitenkin myös muistuttaa, että ulkoasultaan peli on lähes säikäyttävän 80-lukumainen – grafiikka ei todellakaan ollut korkealla tekijöiden tärkeysjärjestyslistalla.