Katsauksessa Xbox-kirjat
Pelit ovat osa viihdettä siinä missä elokuvat ja kirjat. Lisenssit ovat kuumaa kamaa, ja yhä useammin menestyneet pelit kääntyvät myös elokuviksi tai kirjoiksi. Tarkastelemme neljää Xbox-peleihin perustuvaa kirjaa sekä Opening The Xbox -teosta, jotka kaikki on kirjoitettu englanniksi ja saatavilla esimerkiksi Amazonista.
Halo: The Fall of Reach
Halo on Xboxin ensimmäisiä pelejä ja se ilmestyi myös kirjana ensimmäisenä, joten sillä on ilo ja kunnia aloittaa Xbox-kirjakatsaus. Kirjan on kirjoittanut Erik Nylund, ja hän on pystynyt lähes samanlaiseen suoritukseen kuin pelin tehnyt Bungie.
Halo: The Fall of Reach sijoittuu aikaan ennen Halon tapahtumia. Kirja seuraa Spartanien, eli supersotilaiden syntymää, kehitystä ja kuolemaa ihmiskunnan taistelussa murskaavan ylivoimaisia Covenantteja vastaan. John-117 on kirjan keskipisteenä, ja kuten arvata saattaa, hänestä kehittyy kaikkien rakastama Master Chief, ihmiskunnan pelastaja. Oman osansa tarinassa saavat myös Spartanien äiti Dr. Halsey, Lieutenant Keyes ja Cortana.
Kirjan kieli on värikästä ja siinä esiintyy jonkin verran vaikeiksi luokiteltavia sanoja. Alkeellisilla englannin taidoilla ei kannata aloittaa lukemista, mutta mistään tieteellisestä artikkelista ei sentään ole kyse. Dialogia on helppo ymmärtää, joten juonen perässä pysyy, vaikkei kaikkia kerrontaosuuksia täysin omaksuisikaan. Teksti on ahdettu 300-sivuiseen, pienellä präntättyyn pakettiin.
Erik Nylund on Bungien avustuksella luonut mielenkiintoisen ja erittäin suositeltavan lukukokemuksen kaikille Halo-faneille – ja miksei myös tavallisille scifin ahmijoille, jotka eivät Haloa ole koskaan pelanneet. Halo: The Fall of Reachin ei todellakaan tarvitse hävetä scifi-hyllyssä muiden lajityyppinsä teosten seurassa.
Halo: The Flood
Ilmeisesti Halo: The Fall of Reachin myynti on ollut niin hyvää, että jatkoa on kannattanut tehdä. Halo: The Flood imitoi tarkasti pelin tapahtumia, mutta se on mielenkiintoista luettavaa myös Halon läpipelanneile. Cortanan ja Master Chiefin seikkailujen lisäksi William C. Dietz päästää lukijat seuraamaan Covenanttien sotasuunnittelua ja mariinien selviytymistaisteluita.
Yksi kirjan päähenkilöistä on Yayap, perus Grunt-Covenant – siis yksi niistä, jotka lentävät plasmakranaattien voimasta ilmaan ja kiljuvat silmät päästään. Pelokas gruntti joutuu sattumien kautta keskelle tapahtumia. Yayapin haluttomuus olla lähellä tulitaisteluita luo mukavan kontrastin kirjan muuten urhealle meiningille.
The Flood selventää pelin juonta ja vasta kirjan jälkeen sitä osaa arvostaa kunnolla. 340 sivua kahlaa läpi yhtä innokkaasti kuin The Fall of Reachin, ja tutut tapahtumapaikat tuovat mieleen hetkiä itse pelistä. Samalla kirja luo pohjaa Halo 2:lle seuraamalla Covenanttien touhuja – kakkososassa kun Profeetat ja muu Covenanttien papisto on tärkeässä osassa.
Halo: The Flood valaa uutta uskoa jokaiseen Halo-fanipoikaan ja on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Pikainen katsaus Amazonin listoille paljastaa, että kolmaskin kirja on tulossa, vieläpä ennen Halo 2:n julkaisua. Eric Nylund palaa kirjoitustehtäviin joulukuussa julkaistavan Halo: The First Striken myötä.
Brute Force: Betrayals
Menneen kesän odotetuimpiin peleihin kuuluneesta Brute Forcesta on myös tehty kirja. Brute Force: Betrayals seuraa Texin, Flintin ja Hawkin edesottamuksia, ja myös se on ns. prequel, eli sijoittuu aikaan ennen peliä. Ideana oli kasvattaa jo ennestään suurta hypeä.
Kolmikko kuuluu palkkamurhaajiin, jotka työskentelevät Yhdistyneiden maailmain allianssille (Confederation of Allied Worlds). Jokaisella palkkamurhaajalla on erikoiskykyjä, joiden mukaan Confed valitsee hahmot operaatioihinsa. Aluksi tarina kerrotaan erillisinä ptäkinä, mutta ryhmä pääsee yhteen kirjan puolivälissä, ja juonessa on monta muutakin tärkeää henkilöä.
Dean Wesley Smith ei ole saanut loihdittua Halon veroista kirjaa. Kenties taustamateriaali ei ole ollut niin hyvää, tai sitten koko konsepti ei sovi kirjaksi. Toisin kuin Halossa, Brute Forcessa ei ole yhtenäistä vihollista, vaan tarina on sisäisten salaliittojen verkko. Peliä ja kirjaa varten luotu maailma tuntuu löyhältä, ja kirja keskittyykin lähinnä taistelukuvauksiin ja salaliittoihin perehdyttämiseen. Juoni on ennalta-arvattava ja varsinainen loppukliimaksi jää puuttumaan.
Brute Forcen 275 sivua on painettu väljempään kuin Halossa ja kirjan lukee huomattavasti nopeammin. Brute Force on myös ehkä astetta Haloa helppolukuisempi. Valitettavasti sivuja ei käännä yhtä innokkaasti. Vaikka Brute Force ei ole mestariteos, se täytti tehtävänsä saada lukijan kiinnostumaan pelistä. Kirjana Brute Force on keskitasoa, mutta pelinä jonkin verran parempi, vaikka sekin jää esimerkiksi Halon vanavedestä selvästi.
Crimson Skies
Crimson Skies, muistaako kukaan? Peli julkaistiin PC:lle pari vuotta sitten, mutta sittemmin se painui unohduksiin erinomaisuudestaan huolimatta. Nyt Crimson Skies on jälleen pinnalla, kun tekeillä oleva Xbox-peli lähenee julkaisuaan. Sitä enteilemään on kauppoihin saapunut Crimson Skies -kirja. Historia kirjoitetaan uusiksi – ilmapiraatit hallitsevat taivaita 1900-luvun puolivälin lähestyessä.
Kirja koostuu kolmesta itsenäisestä tarinasta, joissa kaikissa pääosissa on lentäjä-ässä jos toinenkin. Ensimmäisessä tarinassa rehti Paladin Blake saa hoitaakseen erikoisen tehtävän: kuljettaa uusi prototyyppikone salaiseen tukikohtaan. Seuraa koiratappeluita, selkäänpuukotusta ja salaliiton selvittämistä. Toisessa tarinassa hyviksenä onkin pahis. Pelätty Genghis Kahn joutuu huijauksen uhriksi ja vastakkain piinkovien japanilaisten kanssa. Kolmas tarina vie lukijat Nathan Zacharyn matkaan. Zachary on tunnettu lentäjä-ässä, joka toimii uutena versiona Robin Hoodista – varastaa rikkailta, mutta ei anna rahoja köyhille. Soppaan sekoitetaan nuoret rakastavaiset, vanha ystävä ja ovela konna, joka hallitsee New Orleansia.
Crimson Skies on kohtuullinen tarinakokoelma. Stoorit ovat jokseenkin viihdyttäviä ja luetaan parhaimmuusjärjestyksessä. Paladin Blaken stoori on loppujen lopuksi aika kuiva, mutta Genghis Kahnin ja Nathan Zacharyn vaikeuksista lukee mielellään. Mutta toisin kuin Halo-kirjat, Crimson Skies ei saa kuolaa valumaan pelin odotuksesta. Peli sen sijaan vaikuttaa ennakkoversion perusteella erinomaiselta tarinankerronnasta lähtien.
Opening the Xbox
Microsoftin Xbox oli hurjien huhujen kohteena alkuvuodesta 2000. Konsolia ei oltu vielä virallisesti julkistettu, mutta monet lähteet kertoivat Microsoftin puuhailevan oman konsolin kimpussa. Dean Takahashi on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen kirjan Xboxin synnystä, vaikeuksista, noususta ja tulevaisuudesta.
Opening The Xbox on 352-sivuinen tuhkimotaru ennenkaikkea Seamus Blackleystä, yhdestä Xboxin alullepanijoista. Ennen Xboxia Blackley tunnettiin surullisenkuuluisasta Trespasserista – vertaus Daikatanaan ei ole huono: ylihypetetty peli, joka ei ollenkaan vastaa odotuksia. Blackley sai paljon kuraa niskaansa, mutta lopulta hän löysi uuden työpaikan Microsoftilta. Samaan aikaan moni muu mietti Microsoftin mahdollisuuksia pelimarkkinoilla, ja sattumalta Blackley ajautui yhteen heidän kanssaan. Siitä alkoi salajuoni Microsoftin valjastamiseksi konsolimarkkinoille.
Xboxia koskevat suunnitelmat muuttuivat monta kertaa. Aluksi tarkoitus oli tehdä konsoli, joka pyörittäisi PC-pelejä ja Windowsia, mutta lopulta päädyttiin tyypillisempään konsoliratkaisuun – monien vaikeuksien kautta. Opening the Xbox keskittyy luonnollisesti myös peleihin ja niiden hankkimiseen. Tässä kohtaa mukaan astuu mm. Ed Fries, joka oli vastuussa PC-pelipuolesta ennen siirtymistään konsolimaailmaan. Bungie oli Friesin arvokas löytö.
Muutkin pelintekijät saavat osansa. Tiesittekö, että Microsoft lopetti ”maskottipelinsä” (lyhythiuksinen Raven-nainen ja iso robotti, jotka esiintyivät Xboxin julkistamistapahtumassa) täydessä ymmärryksessä? Pseudo Interactiven Cel Damage oli alunperin Xbox-exclusive, mutta päätyi lopulta kaikille konsoleille – ja nyttemmin tiedetään, että Cel Damagea koskenut päätös ei ollut Microsoftille huono.
Bill Gates saa kirjassa oman osansa, mutta pahimmat vihaajatkaan eivät saa uutta pontta Gatesin ja Microsoftin nuijimiseen. Gates ei ehkä tiedä peleistä niin paljon kuin himopelaajat, mutta bisnesvaistoa hänellä on, eikä peliteollisuuskaan niin vierasta ole. Gates antoi lopullisen lähtökäskyn helmikuussa 2000, ja konsoli julkistettiin yleisölle Game Developers Conference -tapahtumassa heti saman vuoden maaliskuussa. Sitä ennen sen parissa oli työskennelty jo vuoden ajan – Microsoftin päätöstentekoprosessi on pitkäjänteinen, eikä ”lopullista” päätöstä tehdä kovin aikaisessa vaiheessa.
Kirja toistaa asioita pari kertaa, mutta pääasiassa lukukokemus etenee mielenkiintoisesti ja kronologisessa järjestyksessä. Asioita käsitellään hieman päällekkäin, mutta missään vaiheessa ei joudu lunttaamaan vanhoja sivuja. Opening The Xbox on erittäin miellyttävä lukukokemus. Valitettavasti kirja loppuu liian aikaisin, Xbox Livestä esimerkiksi ei ole paljonkaan asiaa.
Opening The Xboxia voi suositella jokaiselle Xboxista tai nykyisestä konsolisodasta kiinnostuneelle. Kirjassa on paljon nippelitietoa ja yleisiä linjauksia, jotka valottavat Microsoftin salaista projektia – ja antavat mielenkiintoista osviittaa esimerkiksi konsoleiden hintasotaan. Toivottavasti Dean Takahashi tekee jatkoa kirjalleen, niin mukavalla tyylillä hän osaa asiat esittää.
