Uusimmat

Labtec DC-2320

10.03.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Digitaalikamera
Hinta: n. 100 euroa
Ominaisuudet: Salama, videotallennus, webcam-toiminto, sisäinen muisti 16 MB

Digikamerasta on pikku hiljaa tulossa jokamiehen tarvike, kun perinteisten kameravalmistajien satoja euroja maksavien mallien rinnalle alkaa ilmaantua yhä käyttökelpoisempia mutta halpoja digejä. PC-tarvikkeistaan tunnettu Labtec tarjoaa paketin mukaan peräti kolmen megapikselin kameraa houkuttelevaan noin sadan euron hintaan. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kyseessä on tekniikaltaan 2,1 megapikselin kenno, jota sitten interpoloidaan tallennusvaiheessa. Joka tapauksessa tarkkuuden pitäisi riittää peruskäyttöön erinomaisesti.

DC-2320 eroaa edukseen muista halvoista kameroista siinä, että se todella sisältää kaikki tarpeelliset ominaisuudet. Värinäyttö antaa kuvaamiseen ihan eri lähtökohdan kuin pelkkä optinen etsin, jolla lopputulos on enemmän tai vähemmän arpapeliä. Salama on perusedellytys sisällä kuvaamiselle, paikka SD/MMC-muistikortille taas välttämättömyys, jos kone ei ole koko ajan mukana – kameran sisäinen muisti kun riittää vain alle 20 kuvalle suurimmalla tarkkuudella. Lisäherkkuina ovat AVI-videotallennus ja webcam-toiminto, jota voi käyttää vaikkapa videoneuvotteluun MSN Messengerin kanssa. Kuvia voi katsoa myös TV:stä mukana tulevalla RCA-kaapelilla. Paristotkin ovat paketissa mukana, joten kuvaamaan pääsee heti. Kaiken kaikkiaan varusteiden määrä antaa hyvän kuvan laitteen laadusta.

Odottavan aika on pitkä

Käynnistettäessä Labtec tervehtii käyttäjää iloisella lurituksella, ja pian sen jälkeen ruutuun ilmaantuu käyttöliittymä. Valikoissa liikutaan ristiohjaimella, perustoiminnoista saa selvää varsin helposti, jos on käyttänyt kameraa joskus aiemmin. Salama ei ole vakiona päällä, ja pian selviääkin miksi: sen lataaminen kestää tolkuttoman kauan. Ilmeisesti paristojen säästämiseksi salaman kondensaattoria ladataan todella hitaasti. Tämä alkaa ärsyttää siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa toinen kuva nopeasti. Sopii siis toivoa, että kuva onnistuu ensimmäisellä kerralla. Myös kuvan tallennus muistiin on varsin hidas prosessi, ja tietenkin sitä hitaampi mitä suurempaa tarkkuutta käytetään. Hyvä ominaisuus on välitön esikatselu, jolloin epäonnistuneen kuvan voi poistaa heti. Näyttö tosin ei ole mikään huippulaadukas, joten siitä ei aina näe pieniä heilahduksia.

Muuten kameran käytössä ei ole mitään suuria vaikeuksia. Testiversio tosin ajoittain hukkasi ns. valkotasapainon, mikä johti siihen että punainen näytti etsimessä siniseltä, mutta tämä saattoi olla yksilöllinen ominaisuus. Joka tapauksessa häiriö katosi, kun kamera sammutettiin.

Polttovälille on kaksi asentoa, “kukka“ ja “vuoristo“. Asetus tehdään mekaanisesti kytkimellä laitteen etureunasta. Ennen kuvaamista onkin syytä katsoa että valitsin on oikeassa asennossa, sillä muuten kuvista tulee erittäin sumuisia. Mikään makrokamera tämä ei ole, vaan etäisyyttä kuvattavaan kohteeseen täytyy olla sellaiset puoli metriä. Oheinen kuva Lada-pienoismallista vaati pari harjoittelukertaa ennen onnistumista.

Kuvat koneelle – ja harmin paikka

Windows XP tunnisti kameran välittömästi, ilman ajurin asentamista. Labtec näkyy koneelle levyasemana, mikä on todella kätevää ja helpottaa kuvien purkamista myös vieraalla PC:llä. Samoin se mahdollistaa kameran käytön muidenkin käyttöjärjestelmien kanssa. Mukaan on ohjelmina pakattu ArcSoftin VideoImpression ja PhotoImpression, joita suosittelen käytettäviksi vain äärimmäisessä hädässä, ilmaiseksi saa parempaa kamaa (mm. The GIMP ja VirtualDub). Hieman ärsyttävästi kamera aloittaa aina kuvien numeroinnin alusta, mikä vaikeuttaa kopiointia kiintolevylle.

Suurin pettymys oli kuitenkin nähdä ensimmäinen “rulla“ kuvia koneen näytöllä. Yli puolet kuvista oli heilahtaneita, epätarkkoja, pimeitä tai puhki palaneita. Tässä hintaluokassa on pakko säästää jostakin, ja Labtec on säästänyt tasan väärästä paikasta, optiikasta. Linssin valovoima on olematon, ja valoisallakin ilmalla kamera valottaa kuvaa niin kauan että pienikin heilahdus näkyy lopputuloksessa epäselvinä ääriviivoina. Kamera on niin kevyt, että se heiluu todella helposti laukaisinta painettaessa. Pienellä harjoittelulla tärähdyksen oppii välttämään, mutta edelleen kuvista tulee melkoisen tummia. Kuvaparissa on Tampereen Työväen Teatteri kuvattuna hiukan ennen kolmea iltapäivällä. Vasemmanpuoleinen on otettu Labtecilla, oikea Panasonic DMC FZ-1:llä, noin 700 euron hintaisella digillä. Väritoiston ero on melkoinen, kevätpäivän kirkkaus muuttuu Labtecilla kuin auringonlaskuksi. Kuvan tarkkuus ja JPG-pakkauksen taso on kyllä aivan riittävä.

Salama onkin sitten varmin keino pilata kuvat lopullisesti. Oheinen hääjuhlassa napattu ruutu antaa esimerkin tyypillisestä Labtecin salamakuvasta: vaaleat kohdat palavat puhki, silmät ovat punaiset ja kaikki muu taas epätarkkaa. Kamera on syytä tukea todella hyvin jos aikoo kuvata sisätiloissa. Tämä ei ole harvinaista, sillä moni kalliskin kamera kärsii samasta ongelmasta, mutta huonon optiikan ja halvan CCD-kennon yhdistelmä tuottaa kyllä päänvaivaa.

Iloinen yllätys on sentään videokuvan laatu. Yleensä halpojen, ja kalliimpienkin, digikameroiden videokuva on suttuista ja pätkivää, mutta Labtecilla saa aikaan ihan tasokasta ja sujuvaa AVI-tiedostoa, olettaen tietenkin että valoa on järjettömästi. Webcaminakin kameran saa toimimaan napin painalluksella, ja se tosiaankin on vain lisäominaisuus, ei muuta. Kuva on pieni ja tumma, mutta riittää toki satunnaiseen Messengerin käyttöön.

Halpa on hintansa väärti

Labtec on digitaalinen vastine markettien kinokameravalikoimalle, edullinen ja tarkoitettu arkipäiväiseen käyttöön. Siinä on paljon ominaisuuksia hintaansa nähden, mutta itse olisin kyllä toivonut ylimääräisen kikkailun sijaan kunnollista linssiä ja kuvailmaisinta. Nyt aivan liian monta kuvaa menee pilalle onnettoman valovoiman ja huonosti toimivan salaman vuoksi. Tosin netin mukaan tätä myydään joissakin paikoissa jopa 80 euron hintaan, ja silloin rahalle saa kohtalaisen hyvin vastinetta. Satunnaiseen kuvailuun laite sopii, kunhan on vakaa käsi ja kärsivällisyyttä.

Mikko Heinonen