Uusimmat

Nintendo 3DS – ensikosketuksessa kolmiulotteinen taskukonsoli

20.01.2011 23:24 Jukka O. Kauppinen

2011 tulee olemaan mielenkiintoinen ja jännittävä vuosi pelikonsolirintamalla, sillä sekä Sony että Nintendo julkaisevat sen aikana uudet käsikonsolinsa. Nintendo vahvisti odotetun 3DS:n ilmestyvän Euroopan kauppoihin 25. maaliskuuta. Sony on puolestaan luvannut kertoa PSP2:stä tammikuun lopussa.

Nintendo esitteli 3DS:ää Amsterdamissa suuressa Euroopan lehdistölle tarkoitetussa gaalassaan. Paikalla oli myös Dome Jukka O:n muodossa. O. otti tuntumaa niin 3DS-laitteeseen kuin sen peleihin – ja tykkäsi. 3DS vaikuttaa erinomaiselta pelilaitteelta, jonka kolmiulotteiset pelit eivät ole pelkkää joutavaa markkinointidroidien höpinää.

3DS konsolina

3DS on ulkonäöltään ja toteutukseltaan hyvin lähellä DSi- ja Dsi XL-konsoleita. Laite avautuu simpukkamaisesti ja siinä on kaksi näyttöä. Visuaalisesti pelaajan silmään saattaa pistää se, että ylempi näyttö on selkeästi alempaa suurempi. Se on kooltaan noin kymmenisen prosenttia suurikokoisempi kuin XL:n näyttö, tarkemmin sanoen 3,53 tuumaa leveä ja 1,81 tuumaa korkea.  Suurempi ylänäyttö tukee kolmiulotteista kuvaa, alempi toimii tavallisen DS:n tapaan 2D- ja kosketusnäyttönä.

Ylänäytön resoluutio on 800×240, josta 3D-tilassa molemmille silmille näytetään erikseen 400×240-tarkkuuksinen kuva. Alanäyttö on puolestaan 2,42×1,81 tuumaa ja tarkkuudeltaan 320×240 pikseliä.

Käytännössä konsolin näytöt ovat pienentyneet sitten DSi XL:n, jonka 4,2 tuuman näytöt ovat suoranainen ilo silmälle. Käytännön vertailuna alanäyttö on millin leveämpi kuin alkuperäisen DS:n näyttö (DS:n näytön leveys 76 mm, DSi 83 mm, DSi XL 107mm, 3DS 77 mm).

Pelillisesti merkittävä ja positiivinen uutuus on tattiohjaimen lisääminen ristiohjaimen yläpuolelle. Analogista tattia voi käyttää pelistä riippuen joko vaihtoehtona ristiohjaimella liikkumiselle tai pääohjainvälineenä. Esimerkiksi autopelien pelaaminen muuttuu 3DS:llä huomattavasti aiempaa miellyttävämmäksi, kun käytettävissä on kunnollinen portaaton ohjain. Muistelkaapa vain miten kamalaa ja epätarkkaa autohuristelu onkaan ristiohjaimella tai pahimmillaan kosketusnäytön kautta.

Toinen potentiaalisesti mainio pelillinen piirre löytyy liikesensoreista ja gyroskoopista. 3DS tunnistaa konsolin keikuttelut ja kallistelut, joten peleihin voidaan rakentaa sen kautta erilaisia liiketunnistus-toimintoja. Jotkut pelit luultavasti rakennetaan puhtaasti niiden päälle, toisiin keksitään kivoja liikeohjaus-lisukkeita. Lopputulos voi näyttää sivustakatsojasta kovinkin kummalliselta. Esimerkiksi Steel Diver -sukellusvenepelin pelaaminen periskooppi-räiskintätilassa liikeohjauksella on aika villin ja kahelin näköistä. Pelaaja voi näet pyörittää periskooppia pyörimällä itsekin ympyrää.

3DS:n valikko.

Kaupan päälle kolmiulotteista valo- ja videokuvaamista

3DS on melkeinpä yhtä paljon digitaalikamera kuin pelikonsolikin, ainakin jos kameroiden määrää pidetään minään mittarina. Siinä on näet kokonaiset kolme kameraa. Eiväthän ne mitään megapikselipetoja ole, vaan niiden kaikkien tarkkuus on nykypäivänä vaatimaton 640×480. Toisin sanoen 0,3 megapikseliä.

Kameroiden juju onkin aivan muualla kuin resoluutiossa. Tuttuun tapaan yksi kamera tiiraa pelaajaa, joka voi räpsiä sillä kuvia itsestään jos jonkinlaisissa noloissa tilanteissa. Ja räpsiä itsestään fotoja peleihin tai ohjata pelejä liikkeillään. Mitä nyt pelintekijät suinkin keksivät.

Se villimpi juttu löytyy niistä kahdesta kamerasta, jotka ovat konsolin kannessa. Näet. 3D-konsolilla voi räpsiä myös 3D-valokuvia. Okei, myönnetään, eiväthän ne ihan maailman parhaimmanlaatuisia ole. Kamerat napsivat matalaresoluutiokuvia, jotka eivät ole tavallisina 2D-fotoina sen parempia kuin DSi:n kuvatkaan. Eli rakeisia ja vähän suttuisia. Mutta kuvia on silti kiva räpsiä, ja konsolin sisäänrakennetut kuvaeditori mahdollistaa niiden ihastuttavan nolon muokkaamisen. Harva asia on yhä hupaisaa, kun räpsiä kesäisellä piknikillä kuvia kavereista ja venytellä heille Pinokkio-neniä.

3DS:n kahdella kameralla voi kuitenkin räpsiä myös kolmiulotteisia kuvia, mikä tulee olemaan aivan takuuvarmasti hauska ja monien diggaama ominaisuus. Kolmiulotteisina otetut kuvat vaikuttivat myös tarkemmilta ja värikkäämmiltä kuin 2D-fotot. Varsinainen kolmiulotteinen vaikutelma tuntui kuitenkin riippuvan paljon kuvattavasta kohteesta. Jos kohteen tausta ei antanut riittävästi kontrastia etualalla kuvatulle kohteelle, syvyyttä ei oikein erottanut. Sen sijaan kauempana olleesta väkijoukosta otetuissa kuvissa etualalla olleet henkilöt erottuivat selvästi taustasta. Joissakin kuvissa syvyysvaikutelma oli tosin hieman paperinen, mutta liekö tuolla niin väliä. Tuskinpa kukaan on ostamassa 3DS:ää ammattimaiseksi 3D-valokuvaräpsyttimeksi. Siihen nähden kolmiulotteisten fotojen ottaminen on vain lystikäs bonus.

Kuvien jakaminen ja katsominen on tietysti sitten eri kysymys. Yksittäisistä 3D-kuvista ei ole paljoa iloa, jos kuvia voi näyttää vain yhdelle ihmiselle kerrallaan 3DS:n näytöltä. Mahtaneeko Nintendo tarjota verkkopalvelua, jossa kuvia voi jakaa maailmalle tai kavereille vaikkapa Flickin tai muiden fotopalvelujen tapaan, suoraan konsolilta? Tai voiko kuvia kääntää perinteisemmiksi punaviher-kuviksi ja tuupata sitten nettiin?

Erittäin mielenkiintoinen lupaus tulevasta oli myös se, että Nintendo lupaili moneen otteeseen mahdollisuutta kuvata konsolilla kolmiulotteisia videoita. Aikataulua videokuvauspäivitykselle ei vielä annettu, mutta moni oli ajatuksesta täpinöissään. Voin vain pelokkaasti kuvitella, millaisia kotielokuvia tullaan makuuhuoneissa tulevaisuudessa luomaankaan. Kolmiulotteista videotaidetta? Kyllä, kiitos.

Kameraa voi käyttää myös Mii-avatarien tekemiseen. Otetaan vain itsestä kuva ja annetaan konsolin generoida mahdollisimman pelaajannäköinen hahmo.

Uutta verkkotoiminnallisuutta

Kolmen deen ja kameroiden ohella konsolissa on kaikenlaista muuta isompaa ja pienempää uutta, sekä ohjelmisto- että hardispuolella.

Esimerkiksi konsolin langattomat verkko-ominaisuudet ovat aiempaa monipuolisemmat ja älykkäämmät. Langattoman yhteydet ovat kaikesta päätellen aiempaa nopeammat, sillä joissakin peleissä oli yllättävän monipuolisia ja kaistaa vaativia verkkotoimintoja. Esimerkiksi kaverien matsien seuraaminen verkon kautta oman konsolin näytöllä. Aiemmin vastaavaa on nähty lähinnä isoimmilla konsoleilla internet-yhteyden kautta, mutta nyt samaa langattomasti, käsikoneella. Kaikkea sitä.

Teknisten speksien mukaan konsoli tukee sekä tuttua IEEE802.11 b/g -standardin mukaista wlania, että 2,4 gigahertsin taajuudella tapahtuvaa 3DS-konsolien välistä yhteydenpitoa.

3DS on myös siitä ketku laite, että se haistelee internet-yhteyttä jatkuvasti. Myös sammutettuna, samaan tapaan kuin Wii-konsolikin. Tässä kohden toki voi veikata, että 3DS:n voi sammuttaa Wiin malliin kahdella tavalla: joko standby-sammuksiin tai ”kaikki virrat pois” -sammuksiin.

Standby-sammuksissa konsoli haistelee tasaiseen tahtiin Nintendon keskuspalvelinta ja tarkistaa onko käyttäjälle viestejä, konsolille päivityksiä tai peleihin lisäsisältöjä.

Tässä kohdaan pistetään jarrut pohjaan. Pelien lisäsisällöt? Kyllä. Ladattavat lisäsisällöt mainittiin useampaankin otteeseen. Samoin se, että 3DS tietää mitä pelejä sillä on pelattu, joten laita osaa  lataa automaattisesti jokaiseen peliin julkaistut uudet, ilmaiset lisäsisällöt.

Tästä ja muistakin verkkotoimintokehuista voisikin vetää toiveikkaan päätelmän siitä, että 3DS hyödyntää nettipuolta ja nettilatauksia aiempaa enemmän ja monipuolisemmin. Ehkäpä 3DS-peleihin tullaan julkaisemaan PS3/Xbox 360 -pelien tapaan DLC-lisäreitä ja muita kilkkeitä?

Nintendo mainitsi myös, että konsolille julkaistaan myöhemmin uusi, aiempaa parempi versio nettiselaimesta.

Sitten takaisin aiheeseen. Luultavasti automaattisen verkkohaistelut voi myös sammuttaa, jos niitä ei halua käyttää, samoin lisärien automaattisen latauksen. Mutta idea on kiva ja käyttäjäystävällinen.

Sen sijaan Streetpass-toiminto kuulostaa vähän oudommalta. Jokainen käyttäjä tekee itselleen avatarin, jota konsoli käyttää. Kun avatarit yhdistetään standby-tilan langattomaan automaattiseen ympäristön haisteluun, saadaan tuloksena jotain outoa. Pelikonsolit näet vaihtavat automaattisesti Mii-hahmoja, joten jos maleksit kaupungilla ja avaat jossain vaiheessa konsolisi, saatat huomata että ”tavatut hahmot” -listalle on ilmestynyt yksi tai useampi Mii-avatar. Eli 3DS on haistanut lähistöltä toisen 3DS:n, kätellyt sen kanssa ja vaihtanut Miitä. Toiminto on sinänsä hassu joskin hyödytön, mutta siitä on jalostettu myös outo automaattinen pelitila muun muassa  Super Street Fighter IV 3D Edition -peliin.

Capcomin Yoshinori Ono kertoi, että Streetpass-toiminnon avulla peli laittaa automaattisesti vastakkain langattoman verkon yli havaittuja pelaajien luomia Street Fighter -tiimejä ja arpoo näille taistelutuloksia. Toisin sanoen, istuessasi Espalla kahvilassa 3DS repussasi uhoaa Streetpassin avulla ympärillesi ja jos se havaitsee ohikulkevalta 3DS:ltä SSF4-tiimen, tappelevat ne keskenään automaattiesti. Konsolin avattuasi sitten huomaat, että ohos, olen voittanut kaksi matsia ja hävinnyt yhden.

Hyötyä? Tuskin. Järkeä? Ei mitään. Hupiarvoa? Ehkä. Jos ympäristö on oikea. Jossain SSF-fanitapaamisessa löytää muita 3DS:n SSF4-pelaajia todennäköisemmin kuin Espalla tai Hämeenpuistossa. Teknisenä oivalluksena silti ihan hauska.

Langattomuuden laajempia mahdollisuuksia edustaa myös SSF:n Channel-toiminto, jossa kahden pelaajan välistä matsia voidaan striimata muidenkin lähistöllä olevien konsoleihin. 3D-kuvaa kun ei oikein sivusta seurata, joten mikäs sen kivempaa – tai laiskempaa – kuin katsoa kaverien matsia omalta konsolilta lihastakaan liikauttamatta?

Useampikin kehittäjä puheli 3DS:n verkkotoiminnoista, joten vaikka niistä ei olekaan vielä kerrottu salaisimpia yksityiskohtia, niin konsolin wlan on pakostakin aiempaa nopeampi ja vikkeläliikkeisempi.

”Tutkimme pitkään eri konsolien verkkotoimintoja, ja vasta 3DS mahdollisti näin monipuoliset verkko-ominaisuudet käsikonsolipeliin”, eräskin ynnäsi laitteen tekniikkaa.

Kukas tämä Sarah on, saatat ihmetellä kotiin palattuasi.

Ilmaista videoherkkua

Konsolin verkko-ominaisuuksiin ja videotoistoon luotetaan selvästi, sillä Nintendon 3DS-suunnitelmiin kuuluu myös tv-ohjelmien esittäminen kolmessa ulottuvuudessa. Kolmiulotteinen elävä kuva tuodaan käsikonsoleille kahdella myyntivaltilla: Eurosportilla ja Shawn the Sheepillä.

Urheilun ystäville 3DS tarjoaa internetin kautta striimattuja 3D-urheiluohjelmia alkuvaiheessa täysin ilmaiseksi. Jossain vaiheessa urheiluvideot muuttunevat maksullisiksi.

Kysymys tietysti kuuluu, ovatko kolmiulotteiset käsikonsoliurheilulähetykset niin kova juttu, että ne kiinnostavat alkukokeilun jälkeen? Katsooko urheilufanaatikko ohjelmiaan mieluummin 50-tuumaiselta littatöllöltään HD-maksukanavalta vai kolmiulotteisena käsikonsolin pikku ruudulta? Aika näyttää.

Toinen kova veto, minulle se paljon kovempi, on brittiläisen animaatiostudio Aardvarkin kanssa tehty sopimus Shawn the Sheep -sarjan tuomisesta 3DS:lle. Aardvark tekee Nintendolle sarjan minuutin mittaisia animaatiolyhäreitä, jotka julkaistaan yksinoikeudella 3DS:n verkkopalvelun kautta. Is nice!

Maksoivat rahaa tai eivät, ainakin minulla Late Lammas -jaksot ovat jo nyt ostoslistalla.

Eurosporttia ja Latea voidaan pitää kiinnostavina pelinavauksina ja kolmiulotteisen videostriimauksen koekaniineina. Miten väki ottaa Nintendo-videot vastaan? Miten 3DS ylipäätään soveltuu videoiden katsomiseen, kolmea deetä tai eivät? Aika näyttää.

Entä mitä muuta Nintendon 3DS:lle avaaman Nintendo eShop -verkkopalvelun kautta tullaan saamaan? Ilmestyykö eShopiin oma valikko tv-ohjelmille ja elokuville, joita voi vuokrata ja ladata kolmiulotteisena konsolilleen?

Milloin voimme katsoa Avatar-elokuvan 3DS:llä?

Nintendo eShop.

3DS on… Kolmiulotteinen!

Ja se kolmiulotteisuus? Toimii! Peleihin saadaan haluttaessa selvästi erottuvaa, toimivaa syvyyttä. Kolmiulotteisuus toimii tosin vain näytön pinnalta ”alaspäin”, eli asiat ja esineet eivät luonnollisestikaan loiki näytön pinnalta pelaajaan päin. Kolmiulotteinen vaikutelma on myös suorastaan odottamattoman terävä ja selkeä, mikä toi moniin peleihin visuaalista lisäarvoa.

Kolmiulotteisen kuvan katselu on kuitenkin vaikeampaa kuin tavallisen 2D:n. Jos 3D-liukusäätimen laittaa off-asentoon, toimii ylänäyttö täysin tavanomaisena 2D-ruutuna, jota voi katsella ongelmitta kaukaa sivustakin. 3D päälle kytkettynä oikeaa katselukulmaa täytyy sen sijaan hakea hetki. Päätä voi kyllä liikutella, sillä 3D-efektin vyöhyke ei ole millin- tai sentintarkkaa. Mutta optimaalisesta näkökulmasta poistumisen erottaa selvästi, sillä kuva muuttuu epätarkemmaksi ja sitten kaikki näkyykin kahtena. 3D-pelin seuraaminen sivummasta on käytännössä mahdotonta, sillä kuva näkyy suttuisena ja tuplattuna. Aivan niskan takaa katsottuna peli kuitenkin näyttää hyvältä, vaikka peliruudun tapahtumia onkin vaikeampi kauempaa.

Aivan oma asiansa on tietysti se, että miten kolmiulotteisuutta sitten osataan käyttää. Tuodaanko sillä peliin todellista lisäarvoa ja pelillistä syvyyttä, vai onko kyse vain kikkailusta tai graafisesta ehostamisesta? Se riippuu pelintekijöistä ja siitä, miten he ymmärtävät kolmiulotteisuuden mahdollisuudet. Joku keksii miten juttu tehdään, joku toinen ei. Omakohtaisesti laajemmalla mittakaavalla ajateltuna olen ennen 3DS:ää nähnyt tasan kaksi peliä, joissa kolmiulotteisuus selvästi parantanut pelielämystä: PS3:lle julkaistut Tumble ja Super Stardust 3D. Ehkä jossain määrin Gran Turismo 5. Muissa peleissä 3D on ollut enemmän tai vähemmän turhake.

Jos kolmiulotteisuudesta ei ole aiemmin välittänyt, niin tuskinpa nämä kehut mielipidettä suuresti muuttavat. Henkilökohtaisesti olen edelleen kolmiulotteisten elokuvien ja pelien suhteen kriitikko. 3D-elokuvia olen katsonut sen verran, ettei minulla ole enää mitään erityistä hinkua 3D-näytöksiin. Useimmat leffat ovat teatterissa rennompia ja miellyttävämpiä katsottavia ihan vain 2D:nä. 3D-peleistä en ole jaksanut innostua senkään vertaa ja ajatus lasit päässä -pelaamisesta on tuntunut yksinomaan hölmöltä.

3DS:ssä kolmiulotteinen vaikutelma kuitenkin syntyy vaivattomasti ja ilman lisävarusteita. Pelejä voi pelata 3D:nä tai 2D:nä, ihan fiiliksen mukaan. Kunhan konsolille vain tehdään oikeasti hyviä ja omaperäisiä kolmiulotteisia pelejä, niin sen avulla voi varmasti luoda siitä saa varmasti hienoa lisäarvoa ja uusia pelielämyksiä.

Konsolin suuntaan on esitetty myös epäilyjä ja huoltakin kolmiulotteisuuden mahdollisista haittavaikutuksista. Ainakaan minulle ei koko iltana tullut minkäänlaisia sivuvaikutuksia, ei huimausta sen enempää kuin silmien siristelyä tai päänsärkyäkään, kollegoistakin vain yhdelle. Suomesta reissussa oli kuitenkin yli kymmenen henkilöä, joten jos tästä vedetään raakoja johtopäätöksiä, 3D-kuva toimii ihan ok useimmille.

Entäpä kolmiulotteisuuden toimiminen lapsille? Paha sanoa. Tuskinpa itse antaisin pikkulasten pelata 3D:nä, mutta kuka nyt kallista uutuuskonsolia pikkuveitikoille ostaisikaan? Kyllä 3DS on etenkin alkuvaiheessa isojen lasten ja pelifriikkien vekotin, kun pikku-Petteri pelaa Barbie Horse Adventuresiaan ihan tyytyväisenä sillä ensimmäisen sukupolven DS:llä. Antaa lasten kasvaa ja leikkiä. Ja muistetaan, että ei käpylehmissä ole mitään vikaa. Nehän päinvastoin antavat enemmän tilaa mielikuvitukselle.

Nintendon Euroopan toimitusjohtaja Satoru Shibata ja tv-stara Jonathan Ross ovat täpinöissään.

Se toimii sittenkin!

3DS jätti laitteena hyvän maun. Konsoli on käteensopiva ja yhtä ergonomisia kuin DS/DSi ylipäätänsäkään ovat olleet. Simpukkamainen taittuminen mahdollistaa konsolin helpon ja turvallisen kuljettamisen.

Teknisesti laite on tavallista DS:ää selvästi tehokkaampi, vaikkakaan Nintendo ei ole vielä paljastanut konsolin prosessoreja tai kellotaajuuksia. Myös tallennuskapasiteettia on lisätty reilusti. Sisäisen muistin määrää ei ole vielä kerrottu, mutta konsolin mukana tulee vakiona kahden gigatavun SD-muistikortti. Tallennustilaa on näin ollen heti enemmän kuin DSi:n 256 megatavua sisäänrakennettua flashia. Reilusti riittoisampi tallennustila onkin järkevä liike pelien latauksen, lisäreiden nettijakelun ja tietysti ladattavien videoiden takia.

Käytettävyydeltään konsoli on aiempia DS-malleja selvästi parempi, mistä iso kiitos tattiohjaimelle. Tattiakin voidaan tietysti käyttää väärin tai huonosti, mistä pelitesteissä ehdittiin saada hieman tuntumaa. Kaikkia pelejä kun ei välttämättä voi sovittaa käsikonsolin kontrolleille. Silti, tatti voi tehdä monista peleistä paljon mukavampia pelata. Ja jotkut nyt vain tykkäävät enemmän tatista kuin ristiohjaimesta, vaikkapa mätkintäpeleissä.

Kokeillun ja nähdyn myötä 3DS on ilman kolmiulotteisuuttakin mukava askel eteenpäin DS-konsolien perheessä. Se on aiempia laitteita paremmin varusteltu sekä tekniikaltaan että oheisohjelmistoiltaan. Liikkeentunnistuksen, 3D-kameran ja kolmiulotteisten pelien ansiosta se on myös täydellisen ainutlaatuinen tuote, sillä yksikään kannettava pelikonsoli ei ole ollut yhtä monipuolinen.

Entä suosittelenko laitetta tilaukseen? Vähän täytyy vielä jännittää hintaa. Kaupoissa konsoli on 25.3. mutta Suomen myyntihinta on yhä auki. Huhujahan eurohinnoista on liikkunut ja 249-299 euron välissä. Arvellut suomihinnat ovat puolestaan olleet 299-349 euron välillä. Virallista tietoa odotellessa on paha sanoa meneekö 3DS:n hinta sille tasolle, että sen ostaa satunnaisempikin tavarataloasiakas mukaansa ihan vain hupailun merkeissä, vai kipuaako hinta alussa niin korkealle, että konsoliin tarttuvat vain pelifanatikot ja ”kaikki uusi mulle heti nyt” -kiirehtijät.

Mikäli hinta asettuu yleisesti ottaen kohtuulliselle tasolle, niin se on taatusti hyvä tapa astella (3)DS-pelaamisen maailmaan, etenkin kun laite on yhteensopiva DS/DSi-pelien kanssa. Uudelle DS-pelurille on tarjolla entuudestaan laaja ja paikoittain erittäin laadukaskin pelikirjasto, DS/lite/DSi-malleista päivittävälle se on puolestaan yhteensopiva vanhojen pelien kanssa. Mitään ei siis ainakaan menetä.

Henkilökohtaisesti olin kuitenkin jo sen verran vakuuttunut ja kokeilunhaluinen, että täytyyhän tämä pistää tilaukseen.

 

3DS:n peleihin ja laitteen ohjelmistopuoleen tutustumme omissa artikkeleissaan, joten niistä ei sen tarkempaa tarinointia tällä kertaa. Yleisesti katsottuna pelirintama näyttää kuitenkin aika hyvältä, sillä esimerkiksi Ubisoft julkaisee konsolille launch-periodin (eli kesäkuuhun mennessä) kahdeksan peliä. Nintendo julkaisee toiset kahdeksan. Muilta studioilta pelejä ilmestyy lisää niin, että kesäkuun loppuun mennessä markkinoilla pitäisi olla ainakin 25 3DS-spesiifistä peliä.

 

 

Nintendo 3DS

Julkaisu: 25.3.2011

Hinta: ei tiedossa

Lisätietoja: http://www.nintendo.fi

Jukka O. Kauppinen

 

 

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Lisää aiheesta

E3dome: Nintendon 3DS-konsolin speksit, suoraan hevosen suusta

E3dome: Nintendo 3DS – katso huge kuva

Lue myös

C’est la guerre – AGEOD tekee hienoja strategiapelejä

FragFX Shark – PlayStation-pelihiiren paluu

Lantrek 2011 houkutteli pelaajat luolistaan

Paddytek Vibe -kaiutin tekee pahvilaatikostakin rock-klubin

Pelaaja-lehti täytti 100

SteelSeries Shift – mukautuva näppäimistö tosipelaajille