Nintendo 3DS – jättitestissä 3DS:n julkaisupelit

03.03.2011 15:43 | Jukka O. Kauppinen

Nintendo julkaisee uuden 3DS-konsolinsa 25.3. Dome on tutustunut huolella 3DS-pelien ensimmäiseen aaltoon, ensin Amsterdamin Euroopan julkaisutapahtumassa ja toisen kerran vielä Nintendon Suomessa järjestämässä esittelyssä.

Millaisia 3DS:n pelit ovat? Onko kolmiulotteisuus peleissä totta vai tuubaa? Lue Domen testi yli 20 3DS-pelistä ja tiedät mitä odottaa!

Aloitamme suoraan pelikohtaisilla esittelyillä ja testeillä. Pelejä on testattu vaihtelevassa määrin 1-3 henkilön työryhmällä. Testaajien mielipiteet on yleensä yhdistetty yhdeksi arvioksi, mutta muutaman pelin kohdalla laajempi arvio on laitettu omaksi kokonaisuudekseen.

Yhteenvedon löydät artikkelin lopusta.

Testiryhmä: Teemu Hiilinen, Jukka O. Kauppinen, Tero Lehtiniemi ja Heikki Takala.

 


 

3DS Streetpass

Nintendo

Streetpass näytti mielenkiintoiselta idealta, mutta käytännössä sen käyttö jää varmasti monella konsolinkäyttäjällä aika vähäiseksi. Streetpassin avulla 3DS:n käyttäjät voivat esimerkiksi chattailla toisilleen laitteen langattoman yhteyden kautta, jos konsolit ovat 25-50 metrin päässä toisistaan.

Julkisissa kulkuneuvoissa ja oppilaitoksissa voi Streetpass tarjota ylimääräistä hauskuutta, kun pystyy keskustelemaan ventovieraiden kanssa sekä kerätä heitä omaan konsoliinsa. Streetpassin merkitys kasvaa, jos konsolin osoittautuu menestykseksi. Tällöin satunnaisen keskustelukumppanin löytäminen tulee helpottumaan huomattavasti.

Erikoisempi Streetpassin käyttötapa on laittaa avatarit tukkanuottasille keskenään.

Lainaus aiemmasta 3DS ensikosketuksessa -artikkelistamme:

Pelikonsolit näet vaihtavat automaattisesti Mii-hahmoja, joten jos maleksit kaupungilla ja avaat jossain vaiheessa konsolisi, saatat huomata että ”tavatut hahmot” -listalle on ilmestynyt yksi tai useampi Mii-avatar. Eli 3DS on haistanut lähistöltä toisen 3DS:n, kätellyt sen kanssa ja vaihtanut Miitä. Toiminto on sinänsä hassu joskin hyödytön, mutta siitä on jalostettu myös outo automaattinen pelitila muun muassa  Super Street Fighter IV 3D Edition -peliin.

Capcomin Yoshinori Ono kertoi, että Streetpass-toiminnon avulla peli laittaa automaattisesti vastakkain langattoman verkon yli havaittuja pelaajien luomia Street Fighter -tiimejä ja arpoo näille taistelutuloksia. Toisin sanoen, istuessasi Espalla kahvilassa 3DS repussasi uhoaa Streetpassin avulla ympärillesi ja jos se havaitsee ohikulkevalta 3DS:ltä SSF4-tiimen, tappelevat ne keskenään automaattisesti. Konsolin avattuasi sitten huomaat, että ohos, olen voittanut kaksi matsia ja hävinnyt yhden.

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Animal Crossing

Nintendo

Sievä puuhastelu- ja seikkailupeli ei tuntunut hyötyvän millään tavalla kolmiulotteisesta kuvauksesta. En vain pysty kuvittelemaan, että kukaan välittäisi tämäntyyppisessä pelissä pätkääkään 3D:stä, tai että sillä olisi minkään valtakunnan pelillistä merkitystä. Mutta onhan tämä tapa kierrättää tuttuja sisältöä uuteen pakettiin.

Combat of the Giants: Dinosaurs 3D

Ubisoft

Viihdemaailmalla on perinteisesti vaikeuksia olla yhdistämättä dinosauruksia jollain tempulla nykypäivään ja esimerkiksi niitä vastaan taisteleviin ihmisiin. Combat of the Giants: Dinosaurs ottaa  kuitenkin on triceratopsia sarvista ja pistää hirmuliskot nahistelemaan vastakkain. Dino y dino, kirjaimellisesti.

Lyhyen testauksen perusteella syytä Combat of the Giantsin olemassaololle on kuitenkin vaikea keksiä. Homma tuntuu toimivan oikea-aikaisten väistöjen ja äärimmäisen rajallisen hyökkäysvalikoiman varassa.  Pelkän kamppailupelin kaveriksi sekaan on heitetty myös hieman toimintaseikkailua, jossa pelaaja lompsii liskoineen pitkin esihistoriallista pelimaailmaa etsien tappelukumppaneita.

Täytyy totisesti toivoa että lopullinen Dinosaurs tarjoaa jotain muutakin, sillä tällaisenaan liskot saavat jäädä sinne minne kuuluvatkin: sukupuuttoon kuolleiksi tai krapulaöihin. No, annetaan pieni kehu siitä, että välillä 3D-vaikutelma on erinomainen, kun liskot heiluvat ja pyörivät.

Dead or Alive: Dimensions

Tecmo Koei

Kolmiulotteisuus ei juuri DoA:ssa tuntunut. Peli tuntui aivan tavanomaiselta mätkintäpeliltä, jonka ainoaksi mainitsemisen arvoisaksi erityisansioksi nousevat perinteiset Dead or Alive -typykät. Ja ehkä pantyshotit, joille peli antaa kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden. Myös realistisille tissifysiikoille voisi olla käyttöä, aivan erityisesti jos 3DS:llä saataisiin vain aikaan pelaajan kasvoille humpsahtelevia ilmestyksiä.

Pelillisesti meno ei vakuuttanut, mutta tappelupelien tai DoA-sarjan ystävät viihtynevät. Taustojen syvyyskuvaus toi peliin hieman tavallista enemmän näyttävyyttä.

Face Raiders

Nintendo

3DS:än sisäänrakennettuihin ohjelmistoihin lukeutuva Face Raiders on enemmän demonstraatioväline kuin täysimittainen peli. Mutta aika ovela elämys silti. Peli ottaa ensin valokuvan pelaajan omista kasvoista, minkä jälkeen konsoli käynnistää ulkokuoressa olevat kamerat, lämäyttää niiden kuvan yläruudulle ja puffauttelee näytölle pelaajan omia naamakuvia ammuttavaksi. Tähtäys hoidetaan pyörittelemällä 3DS:ää ympäriinsä. Julmaa!

Muistan nähneeni vastaavia pelejä Nokian ensimmäisillä kännykkäkameroilla, mutta Face Raiders tietysti tekee saman vähän nätimmin, kameramaisemmin ja liikkeentunnistavammin. Pelinä tämä tuskin kiinnostaa vanhempaa pelaajaa minuuttia kauempaa, mutta muksuille ja konsolin ominaisuuksia esittelevänä demoja se on oivallinen.

Kid Icarus: Uprising

Nintendo

Nintendon muinainen pelisarja loikkaa vauhdikkaasti 3DS:lle, mutta harmillisesti Uprising ei tunnu tavoittavan paljoakaan vanhasta fiiliksestään. Pelillisesti se on tylsä raideräiskintä, jossa kontrollitkin on onnistuttu sähläämään. Pelaaja lentää siivekkäällä hemmollaan, tähtäilee asettaan kosketusnäytöltä, ammuskelee vasemmalla päätynapilla ja yrittää samaan aikaan käännellä kuvakulmaa tatilla. Kun toiminta on melko kiivasta ja mököjä piisaa, niin kramppeja on luvassa.

Okei, olihan se nätti. Mutta pelinä tylsä. En pitänyt.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D

Nintendo

Miksipäs Zelda muuttuisi? Zelda on Zelda. Kolmena deenä ja ilman. Visuaalisesti peli oli puhdasta GameCubeilua, jossa pelimaailmassa oli hienoinen annos syvyyttä, muutenkin kuin tarinallisesti. On kuitenkin ehkä surullista, että testaamista 3DS-peleistä vakuuttavin oli uudelleenversiointi 12 vuotta vanhasta N64-klassikosta.

Toisaalta  Ocarina of Time on silti yksi parhaista koskaan tehdyistä peleistä. 3D:nä Ocarina of Timellä on hyvä mahdollisuus olla paras siitä koskaan tehty versio. Zelda-sarjan ajattoman aikamatkailuklassikon taika ei vain katoa mihinkään. Kun vielä tämän päälle grafiikka on hiottua ja kontrollit sulavat, en oikein osaa sanoa millä tavoin kiillotettua Ocarina-kokemusta enää voisi parantaa.

Luultavasti peli on joka tapauksessa jokaisen 3DS:n ostavan Zelda-fanin ostoslistalle, joten mitäpä tästä sen enempää selittämään.

Lego Star Wars

LucasArts

Pelillisesti verrattain tavanomainen tasoloikkaseikkailu pelasi 3D-syyvysvaikutelmalla muutamissa kohdissa aika onnistuneesti. Peli oli visuaalisesti nätti, mutta en kokenut pelin juuri hyötyvän 3D:n auvoisista antimista. Lego-pelinä kuitenkin kiva kokemus.

Mario Kart 3DS

Nintendo

Ei Nintendon pelikonetta ilman Mario Kartia. Kolmiulotteisena peli ei tuntunut sen kummemmalta kuin aiemmassakaan DS-versiossa, joskin grafiikka on toki edelliskertaa parempaa. 3D:n havaitsi parhaimmin radalla olevien bonusten ja muiden objektien lähestyessä, mutta enpä sanoisi sen merkittävästi parantavan pelielämystä.

Silti, Mario Kart on Mario Kart, eli todella hauska bilepeli. Mahtaisiko 3DS-versiosta löytyä myös aiempaa monimuotoisempi tai laajempi nettipeli? Tai laajempi langattoman lähiverkon moninpeli? Jos tehokkaamman konsolin ominaisuuksia hyödynnetään tällä tapaa, niin kolmiulotteisuus on 3DS-version vähiten tärkeä uudistus.

Toisen testaajan kommentti: Peli näytti parhaimmalta ja 3D korostui erinomaisesti. Mutkat ja ohitukset olivat kuin suoraan katuajosta. Mustetahratestistä tuttu kuvio pasahti myös ruudulle todella yllättäen peittäen suuren osan näkyvyydestä. Vaikka Mario Kart ei tarjoa mitään uutta verrattuna aikaisempiin versioihin muilla alustoilla, niin veikkaisin sen nousevan yllättävän suosituksi.

Metal Gear Solid Snake Eater

Konami

Peliä esiteltiin lähinnä videomuodossa. Ei oikeastaan säväyttänyt. Saa nyt nähdä.

Nintendogs & Cats

Nintendo

Söpöjä eläimiä kolmiulotteisina. Voiko söpömpää olla? Rapsuta kisua ja kisu kehrää. Heitä kisun lelu huoneen toiseen päähän ja kisu hakee se sinulle. Hetkinen? Kissako? Noutaa esineitä? Eihän tämä ole realistista. Nyt meni ihan fantasiaksi.

Vaikka Nintendogs & Cats onkin nyt täysin epärealistinen kuvaus kodin pörröisten pikkuystävien sielunelämästä, on teos 3DS:llä luokkaa ”näyttää hyvältä vaikka 3D ei peliin mitään oikeastaan lisääkään.” Toimii silti. Veikkaisin, että söpöpelien ystävät viihtyvät kisujen parissa, oli 3D-liukusäädin missä asennossa tahansa.

Toisen testaajan kommentti: Nintendogs ja Cats jatkaa Nintendon söpistelylinjaa kotieläimillä. Peli on selvästi suunnattu lapsille, kotieläimille suunnatuista asusteista päätellen erityisesti balettia harrastaville kahdeksanvuotiaille tytöille. 3D pääsi todella hyvin esiin, kun palloa heitteli ilmaan ja koira ryntäsi ruudulle tassut edellä rapsutusta kerjäämään . 10 minuutin hauskuus oli kuitenkin minulle henkilökohtaisesti tarpeeksi. Pelissä ei näyttänyt myöskään olevan minkäänlaista kehitysmahdollisuutta kotieläimille, mikä toisi varmasti peliin lisää ulottuvuutta. Nintendo voisikin kehittää Black & White -tyylisen Nindragonin meidän isompien pelaajien iloksi.

Paper Mario

Nintendo

GameCubella ja Wiillä nähty Paper Mario -seikkailupelisarja siirtää toimintaseikkailut kolmiulotteiseen muotoon – ja mikäs sen erikoisempaa, kun alkuperäiset teokset ovat niin viehättävällä tavalla kaksiulotteisia. 3DS-versiossa suorastaan korostetun kaksiulotteiset hahmot seikkailevat kolmiulotteisessa maailmassa, mikä on omalla tavallaan jopa suloista.

Hassu peli hyödyntää 3D:n mahdollisuuksia jopa salavihkaisesti, minkä ansiosta pelin visuaalisesta elämyksestä kasvaa viehättävä kontrasti. Viehättävä ja kiintoisa pelielämys, joka nousi 3DS-tarjonnan kärkipäähän.

Pilotwings Resort

Nintendo

Wiin Sports Resort on kerrassaan mainio urheilu- ja bilepelikokoelma. Sen olemuksen hyödyntäminen 3DS-pelin taustamaisemana on oivallinen idea, jolla jo kertaalleen tehtyä pelisisältöä saadaan kierrätettyä uudella tavalla. Pelissä lennellään erilaisten lentolaitteiden siivin Sports Resort -saaren yläpuolella suorittamassa erilaisia tehtäviä, jotka tuntuivat useimmiten keskittyvän erilaisten maalitaulujen läpi lentelyyn.

Pelillisesti touhu on lähinnä yksinkertaista peruspelaamista, johon ei kiinnittäisi juurikaan huomiota, jos se ei olisi Nintendon 3DS-julkaisupelejä. Ilmassa leijuvien ympyröiden läpi lentely lentokoneella on kolmella deellä ehkä hieman tavanomaista nätimpää, mutta se ei silti tee peliä sen kiinnostavammaksi. Sen sijaan rakettirepulla loikkimisessa 3D tuntuu jo astetta veikeämmältä, kun etualalla oleva pelaajan hahmo kiitää ilman halki ja yrittää laskeutua alhaalla pilkottaville alustoille. Niille tähtääminen tuntuu 3D päällä luonnollisemmalta ja tarkemmalta.

3D siis toimii pelissä paikoittain, mutta enpä konsolia juuri tämän teoksen takia hankkisi.

Pro Evolution Soccer 2011 3D

Konami

PES-jalkapallopelin 3DS-versio oli monen toimittajan vitsien kohteena lehdistötilaisuuden jälkeen. Konamin edustajien hype oli lukemattomat hypet kuulleelle pelitoimittajalle tylsää kuunneltavaa, kun selittelyt tiivistyivät lauseeseen ”PES – se on kuin jalkapalloa. Vain täysin erilaista.”

Pelikierroksen loppupuolelle osunut PESin tutkiminen alkoikin jokseenkin epäilevästi, jatkui epäuskoisesti ja päätyi positiiviseen elämykseen. Kaikista kokeilluista 3DS-peleistä juuri Pro Evolution Soccer käytti kolmiulotteista kuvaa kaikkein taitavimmin.

Nopeatempoinen jalkapallopeli, jossa pelikentän kolmiulotteisen tilan havainnointi on oikeassakin elämässä tärkeää, hyötyi myös kaikkein parhaimmin konsolin kolmiulotteisesta tekniikasta.

Konsolin mahdollistama syvyysvaikutelma teki kentän ja pelikuvioiden havainnoimisesta tavallista jalkapallo- ja lätkäpeliä selkeämpää. Eri pelaajien sijainnit ja etäisyydet oli helpompi havainnoida. Syötöt ja taktikoinnit olivat selkeämpiä.

Yksinkertaisesti sanottuna, kolmiulotteisuus toimi pelillisesti. Se ei ollut pelkästään visuaalinen tehoste, vaan toi peliin jotain lisää, jotain pelattavaa – ja tärkeimmiten selkeää siellä olemisen fiilistä.

Vaikka futispelikokemukseni onkin rajallinen, oli Pro Evolution Soccer 2011 3D kokeilujeni joukossa parhaasta päästä. Grafiikka on sulavaa, kikkailu oli hetken opettelun jälkeen sujuvaa ja

Lopputulos olikin se, että kokeilluista 3DS-peleistä nimenomaan PES 2011 3D oli se kaikkein paras teos. Se peli, jolla kolmiulotteisuutta kehtaa esitellä ja jota kannattaa pelata kolmella deellä muustakin syystä kuin vain uutuudenviehätyksen takia.

Puzzle Bobble Universe

Square Enix

Turha 3D-peli.

Rabbids 3D

Ubisoft

Sivulta kuvattu Raving Rabbids -tasoloikka ei ehkä kuulosta järin killeri-applikaatiolta 3DS:n pelivalikoimaan, eikä se sellaiseksi luultavasti nousekaan. Yllätys oli silti positiivinen, sillä peli oli sekä jumpelin kaunis että kerrassaan erinomainen perinteinen tasohyppelypeli.

3D:stä on oikeastaan turha puhua, sillä testatuilla kentillä meno oli mitä perinteisintä, aitoa sivulta kuvattua 2D-loikintaa. Kolmiulotteisia efektejä toki tarjoiltiin niin, että kenttien taustoilla ja välillä puppelin etupuolellakin näkyi asioita. Kaikki pelaaminen tapahtui kuitenkin vain ja ainoastaan yhdellä tasolla, joten kolmiulotteisuus ei vaikuttanut millään tapaa varsinaiseen pelimekaniikkaan.

Silti, tosi kiva peli, joka tuntui asettuvan perinteisten Marioiden ja Soic the Hedgehogin väliin kenttäsuunnittelun ja pelinopeuden saralla.

Resident Evil Revelations

Capcom

Molemmat Capcomin 3DS:lle julkaistavat Resident Evil -pelit viehättivät tuntuvasti toteutuksellaan, mutta meikäläiseen puri enemmän Revelationsin ahdistava tunnelma. Huimalta ja herkullisen synkältä tuntunut kauhuseikkailu sijoittuu hirviölaumojen valtaan joutuneelle loistoristeilijälle, eikä tilanteesta tietenkään selvitä kuin tuliaseiden ja muskelien voimalla.

3D ei ollut pelissä mitenkään päällepuskevaa tai laajentanut peliä, mutta sen visuaaliset efektit toimivat hienosti. Lisäksi 3D-tilassa grafiikka oli kiitettävän tyylikästä, mikä toi pelaamiseen lisää fiilistä. Peli tuntui myös erittäin hyvin animoidulta ja tunnelmikkaalta, jossa oli paikoittain miellyttävällä tavalla jopa Doom 3:n ahdistavuutta. Siis siinä mielessä, että viholliset olivat pelottavia ja ympäristö pimeän pelottavan synkkää. Pelattavuudeltaan teos tuntui kuitenkin olevan ehtaa Residenttiä Eeviliä.

Taiten tehty räiskintä, jään odottamaan lopullista tuotetta mielenkiinnolla.

Resident Evil Mercenaries 3D Edition

Capcom

Capcomin toinen Resident Evil kierrättää muun muassa Resident Evil 4- ja Resident Evil 5 -pelien tapahtumia, mitä voi pitää ihan näppäränä ideana. Onhan RE5:stä julkaistu PlayStation 3:lle 3D-tehostettukin versio, joten mikseipä sitten kierrätettäisi samaa meininkiä kuin taskumuodossa.

Positiivisesti Mercenaries oli räiskintäpelinä erinomainen ja täynnä perinteistä RE-meininkiä. Eli zombeja, headshotteja ja tietysti sitä ihanan raivostuttavaa ”jos ammut, et liiku” -meininkiä.

3D-vaikutelma oli Mercenariesissa korostetumpaa kuin Revelationsissa, mikä johtui kenties pelin aukeammasta luonteesta. Näkökenttä oli väliin laajempi ja horisontti kauempana kuin laivan ahtailla käytävillä.  Muutoinkin teos on nätti, sillä 3D-fiilis on saatu haltuun mainiosti. Graafisesti  koko komeus on hyvin lähellä Resident Evil 5:sta, pyörien samalla varsin vakuuttavasti.

Mutta. Pelidemo koostui lähinnä yksinkertaisesta kohti rynnivien kuukerizombien lahtaamista. Mercenaries-minipelin hengen tuntien lopulliselta peliltä tuskin voi odottaa kovin paljon enempää.

Myös ohjausmekaniikka häiritsi ja kontrolleja saikin hakea jonkin aikaa, mutta kuten mainittua, omalla oudolla tavallaan tämä on luonteenomaista Resident Evil -sarjalle. Pelaaminen vain ei suju samalla logiikalla ja kontrolleilla kuin muissa räiskinnöissä. Muistutettakoon siitäkin, että Mercenaries oli monimutkaisin kaikista kokeilluista 3DS-peleistä.

Peli oli kuitenkin armollinen, sillä ennen turhautumista se päätti virtuaali-Chrisini tuskat armeliaalla, joskin verisellä kuoloniskulla. Hyvännäköinen ja toimiva räiskintäpeli, joka on nähdyn ja koetun perusteella 3DS:n pelien kärkipäässä.

  

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Ridge Racer 3D

Namco Bandai

Oikeasti. Eikö tämä ole jo nähty? Miljoona kertaa?

Jos olisin ilkeä, voisin sanoa kolmiulotteisuuden olevan lähinnä vitsi. Sillä poikkeuksella, että 3D:nä pelin grafiikka oli tarkempaa ja nautinnollisempaa kuin 2D:nä. Ehkä jopa värikkäämpää ja täyteläisempää.

Silti, eräs asia tekee Ridgestä vallan mainion. Näet tattiohjain. Siinä missä edellisessä DS:n Ridge Racerissa peliä ohjattiin joko ristiohjaimella tai suorastaan pellemäisesti kosketusnäyttöä raapimalla, nyt peluu onnistuu analogisella tatilla. Ja voi pojat, että se on mukavaa.

Erinomaisen ohjauksen ansiosta pelistä löytyy se perinteisen hauska ja valtaisan vauhdikas Ridge Racer -fiilis, joka myös näyttää oikein kivalta 3D:nä katsoessa. Mainio elämys, hyvä peli!

Samurai Warriors: Chronicles

Tecmo Koei

Okei. Kentällä oli syvyyttä. Mitä väliä? Kolmiulotteisuudella ei tuntunut olevan minkään valtakunnan merkitystä tai pelillistä tarkoitusta. Kunhan vain mätettiin Samurai Warriors -tyyliin vihollisia kasaan niin tuhottomasti. Sama peli, mikä on nähty jo kovin, kovin moneen kertaan.

The Sims 3D

EA

The Sims toimi DS:llä laitteen ja ikärajan ottamat rajoitukset huomioon ottaen varsin mainiosti, mutta 3DS-versiosta oli tarjolla vain Simin luontia esittelevä demo, joten varsinaista peliä ei nähnyt.  Suppeassa demokokemuksessa ehkä mielenkiintoisin ominaisuus oli mahdollisuus luoda hahmo kameran pelaajasta ottaman kasvokuvan perusteella. The Sims 3D:n pisteitä nostaa tässä vaiheessa jo se, että sen kameran taiteellinen näkemys Heikki Takalasta on ylipainoinen, noin viisikymppiseltä naiselta näyttävä mies. Se jos jokin on kaunista.

Star Fox 64 3D

Nintendo

Klassinen lentelyräiskintä tarjoaa runsain mitoin pujottelua, väistelyä ja kaikenlaisten esteiden yli-, ali- ja sivustalentelyä. Ihan kivaa, mutta 3D-vaikutelma jätti sellaisen ”ihan kiva” -vaikutelman.

Steel Diver

Nintendo

Duoda, duoda. Tässäpä peli, jonka olemassaoloa on vähän vaikea käsittää. Ei siksi, että se olisi totaalisen susipaska. Ei siksi, että se olisi ruma tai outo. Mutta oikeasti, ei tämä eroa keskiverrosta ilmaiseksi pelattavasti netin flash-pelistä muutoin kuin sillä, että Steel Diver on ison firman tekemä, on flash-peliä nätimpi ja maksaa rahaa.

Oikeastaan paketissa on kaksi peliä yhdessä. Toinen on se flash-peli, toinen taas kolmiulotteisuutta huikeasti hyödyntävä sotapeli. Kaksi peliä yhden hinnallako? Siksikö, tekijät tajusivat, ettei siitä ensimmäisestä voi vaatia rahaa?

Okei. Uteliaisuutenne on herätetty. Millainen se ensimmäinen peli sitten on? Se on sivusta kuvattu sukellusvenepeli, jossa pelaaja ohjaa sukellusvenettään luolastojen ja haasteiden halki. Väistele vihollissukellusveneiden ampumia torpedoja, luovi reittisi miinakenttien läpi, koeta olla törmäilemättä luolaston seiniin ja muihin esteisiin. Sukellusvenettä ohjataan kosketusnäytön kautta antamalla määräyksiä, joilla aluksen nopeutta muutetaan, ohjausvakaimien kulmaa säädetään ja kelluvuutta muutetaan. Kaikki toiminnot tapahtuvat hienoisella, realistisella viiveellä siten, että esimerkiksi keulavakaimien kulman muuttaminen vaikuttaa aluksen suuntaan sitä mukaa kuin aluksen massa ja inertia sen sallivat. Oikeastaan ohjaaminen on hiton kivaa ja mielenkiintoista, jopa taktista ja ennakoivaa. Peli sinänsä onkin oikein kiva, mutta ei 3D:llä ole tässä yhtikäs mitään merkitystä. Ei siis yhtikäs mitään.

Paketin toinen peli on teeman mukaisesti myös sukellusveneilyä, mutta tällä kertaa alus on periskooppisyvyydessä, vihollislaivaston ympäröimänä. Pelaaja pyörittää periskooppiaan ja yrittää upottaa vihollisaluksia ennen kuin nämä tekevät saman sinulle. Tämä osio tuntuu lähinnä vähän erilaiselta räiskintäpeliltä, jossa kolmiulotteisuudella on jo ihan hitusen merkitystä, vaikkakaan ei silti pelillisesti. Torpedoräiske on kuitenkin yksitoikkoista ja menettää nopeasti mielenkiintonsa. Joku voi toki viehättyä viideksi minuutiksi siitä, että voit pyöriä toimistotuolissa ympyrää konsolin liiketunnistuksen ansiosta, näin pyörittäen periskooppia, mutta kyllähän tämä oli silti puhdasta kikkailua. Jippo, jolla pystyi esittelemään liiketunnistuksen toimintaa ja tarkkuutta, mutta ei siitä peli-iloa heru.

Tulipas paasattua. Kiva peli mutta 3DS-yksinoikeutena ihan turha. Silti, oiva valinta taktista sukellusveneälypeliseikkailua etsiville.

Toisen testaajan kommentti: Sukellusvenepeli Steel Diverin testidemossa päästiin upottamaan ohi lipuvia laivoja torpedoilla. Homma näytti kyllä nätiltä, mutta pelin pelaajan kääntymiseen nojaava ohjausmekaniikka tekee sen pelaamisesta varsin haasteellista niissä paikoissa, joissa DS:ää yleensä pelataan. Eli julkisissa kulkuneuvoissa tai sängyllä.

Koska kyseessä oli demo, Steel Diverin syvyydestä (heh heh) on vaikea sanoa mitään. Torpedot kulkivat nätisti ja laivat upposivat kiltisti, siinä se pääpiirteittäin. Paineen laskiessa kuulemma puuhaa olisi ollut enemmänkin, mutta allekirjoittanut kerkesi voittaa demon sodan Saksalle ennen kuin muuta ehti tapahtua.

Super Monkey Ball 3D

Sega

Apinat ansassa, taas kerran. Money Ballit ovat olleet perinteisesti lystejä bilepelejä kaveriporukassa pelattavaksi, mutta ainakin omasta mielestäni ne ovat paljon vaisumpia yksinpelejä. Ihan kivoja, mutta… Se mietityttää isosti nytkin, sillä 3DS:n kuvaa ei heijasteta videotykillä tai tuupata telkkariin. Joten.. Miltä tämä tuntuu yksinpelinä?

Ihan kivalta, niin kivalta kuin apinapalloilu vain yksin pelattuna voi olla. Tekniikka on kyllä kohdallaan, sillä 3D-efektien kera toteutetut pyörivät ja kallistelevat kentät näyttävät todella kivoilta ja eläviltä. Tukeepa peli myös liikeohjausta, mutta sen suhteen joutuu vähän harkitsemaan. Konsolin keikuttelu ja kallistelu onnistuu kunnolla vain 2D-tilassa, jolloin näytön kuvan erottaa kauempaa. 3D:nä on käytännössä pakko käyttää vain perinteistä ohjausmekaniikkaa.

Luultavasti peli tukee myös langatonta moninpeliä, toivottavasti download play -tilassa. Silloin Super Monkey Ballin 3DS-versiolla on potentiaalia nousta oivaksi bilepeliksi. Muutoin se putoaa, ainakin oman tuntumani mukaan, kategoriaan ”ihan kiva peli, jota joku varmaan tykkää pelata.”

Super Street Fighter IV 3D Edition

Capcom

Jokseenkin yllättäen SSF IV 3D nousi yhdeksi parhaista kolmiulotteisten pelien elämyksistä. Ja niin kovasti kun yritin olla pitämättä pelistä. Lompsin kokeilemaan sitä ylimielisenä ja epäileväisenä. Koetin vielä toisen pelikerran aikana jurputtaa, että ei tämä kyllä kovin kolmiulotteista ole. Sitten nielin sanani ja annoin nyrkkieni laulaa. Jumpe vieköön että tämä oli hauskaa.

Ensinnäkin… Peli itsessään on todella hyvä. Nopea, hauska ja mukaansatempaava.

Toisekseen, pikselinysvääjille tärkeämmin, 3D on tehty todella taiten. Sinänsä peli on edelleen tiukan kaksiulotteista mättöä. Kolmatta ulottuvuutta on kuitenkin hyödynnetty loistavasti. Sivusta katsotussa sinänsä perinteisemmässä pelitilassa hahmot, taustat ja rekvisiitta ovat eri tasoissa, mikä ei ole 3D-kikkailuna mitään uutta. Sivusta kuvattujen hahmojen liikehdintä on kuitenkin nostettu 3D:ksi hienovaraisen huomaamatta. Sitä ei ensin edes tajua. Sitten havaitsee pienen pieniä detaljeja. Viuhahtiko tuon tyypin nyrkki selvästi minuunpäin? Lämähtikö potkuefekti kasvoilleni? Kupliiko pinta lyöntien osuessa? Kyllä. Kyllä vain.

Peli ei periaatteessa näytä kolmiulotteiselta, mutta niin se vain vie hienovaraisella ja taitavalla 3D-tekniikan hyödyntämisellään mukanaan. Näin homman pitäisikin tapahtua.

Ja jos haluat oikein kikkailla, niin pelinvaihtoehtoinen kuvakulma käyttää 3D:tä astetta rankemmin. Dynaaminen kamera liikkuu pelaajien ympärillä tarjoten astetta alleviivatummin kolmiulotteisen tappelukokemuksen. Pelaajahahmon takasektorista nähtynä toiminnan hahmottaminen on vähän vaikeampaa, mutta siihenkin tottui aika nopeasti.

Vaikka dynaamisella kameralla pelaaminen onkin näyttävämpää, niin arvostan kuitenkin perinteisemmän pelitilan 3D-toteutusta kekseliäämpänä ja ennen kaikkea taidokkaampana suorituksena. Uskokaa tai älkää, mutta minusta tämä oli koko 3DS-pelitarjonnan toiseksi taitavin 3D-taidonnäyte.


 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Yhteenveto

3DS:n alkuvaiheen pelitarjonta on sisällöllisesti hienoinen pettymys, vaikka se toki onkin jokaisen uuden konsolin perisynti. Osa peleistä on ihan tuubaa, suurin osa sellaista ”ihan jees” -keskikastia. Yleisesti ottaen valikoima on kuitenkin laadullisesti aika hyvä, etenkin jos vertaamme  tilannetta vaikkapa DS:n julkaisupelien tarjontaan.

Sen sijaan olisi mukavaa, jos tarjolla olisi enemmän vaikkapa hyviä seikkailupelejä tai nerokkaita strategioita. Advance Warsit loistivat poissaolollaan, joten toivottavasti Ubisoftin Ghost Recon Shadow Wars pelastaa sotapelien ystävien päivän. Toivotaan myös, että seikkailurintamalle saadaan muutakin kuin se perinteinen Zelda.

Ja se kolmiulotteisuus? Spektikotkin ovat joutuneet tunnustamaan, että käsikonsoli pystyy oikeasti luomaan kolmiulotteista kuvaa, ilman lisävarusteita. Sen sijaan se ei yllätä, ettei tätä ominaisuutta osata vielä hyödyntää erityisen hyvin.

Muistelkaamme kolmiulotteisten elokuvien ensimmäisiä hetkiä. Elokuvantekijöiden näkemys 3D:stä oli se, että pelaajan kasvoille heitellään esineitä. Säps! Säikähditpäs! Hähä!

Peleissä ollaan edelleen vähän samassa tilanteessa. Kolmiulotteisuus on harvassa pelissä merkittävä sisällöllinen tai pelillinen elementti, ja todella taitavasti sitä käytetään vain harvoin. Pro Evolution Soccer 2011 3D:ssä kolmiulotteisuus vie pelaajan lähemmäs tapahtumia ja mahdollistaa jalkapallokentän tapahtumien uskottavamman seuraamisen. Super Street Fighter IV 3D:ssä kolmiulotteisuutta käytettiin todella taitavasti visuaalisiin efekteihin.

Useimmissa peleissä kolmiulotteisuus on kuitenkin miellyttävä, pelin grafiikkaa selvästi parantava elementti, vaikka teosta ei olisikaan rakennettu sen ympärille. Ero tavanomaisen 2D-grafiikan ja kolmiulotteisen välillä on selvä. 3D-kuva tuntuu 2D:tä värikkäämmältä, tarkemmalta ja kauniimmalta.

Kolmiulotteisuuden positiivisesta vaikutuksesta ei siten jää mitään epäilystä. On luultavasti liioittelua puhua uudesta pelaamisen aikakaudesta tai peliviihteen tulevaisuudesta, mutta Nintendon on tehnyt kiinnostavan ja uskoakseni oikeanlaisen ratkaisun uuden konsolinsa kikaksi. Taas kerran. Kunhan alkukankeudesta on päästy yli, tulemme varmasti näkemään jatkossa enemmän pelejä, joissa osataan kolmiulotteisuutta hyödyntää paremmin. Mutta siinä samalla kannattaa silti muistaa se, että kaikkia pelejä ei kannata survoa väkin kolmen deen sisään. Joissakin se on turhuutta, joskus vain häiriöksi. Toivon mukaan pelifirmoissa osataan olla sen suhteen järkeviä.

Nintendo 3DS tulee myyntiin 25.3.2011.

Testiryhmä: Teemu Hiilinen, Jukka O. Kauppinen, Tero Lehtiniemi ja Heikki Takala.

Linkki: Kaikki Domen 3DS-aiheiset jutut.

Lisää aiheesta

Nintendo 3DS – ensikosketuksessa kolmiulotteinen taskukonsoli

Nintendo esitteli 3DS:ää Amsterdamissa suuressa Euroopan lehdistölle tarkoitetussa gaalassaan. Paikalla oli myös Dome Jukka O:n muodossa. O. otti tuntumaa niin 3DS-laitteeseen kuin sen peleihin – ja tykkäsi. 3DS vaikuttaa erinomaiselta pelilaitteelta, jonka kolmiulotteiset pelit eivät ole pelkkää joutavaa markkinointidroidien höpinää.

Nintendo 3DS – videoreportaasi 3DS-konsolin Euroopan julkistustapahtumasta

Videotesteissä 3DS-konsolin esittelyä ja kommenttia muun muassa peleistä Kid Icarus ja Resident Evil: Mercenaries. Lisäksi kuvaa niin varsinaisen esittelytapahtuman meiningeistä, naapurisaitin partajeesukseksen jututtamista ja kaikenlaista muuta kivaa.

Lue myös

Mad Catz Wireless Racing Wheel – tärinätön perusratti Xbox-kuljettajille

Skylanders Spyro’s Adventure tekee Activisionista leluvalmistajan

Sound Blaster Tactic 3D Sigma – Tukevat kuulokkeet pelaajille

SteelSeries Shift – mukautuva näppäimistö tosipelaajille

Xbox 360:n uusi ohjain – mukautuva hopeinen ”Aberdeen”