Pelialustojen sota

Jatkuvasti kehittyvä teknologia tarjoaa entistä näyttävämpiä ja monipuolisempia pelejä peliharrastajien iloksi. Laskentatehon kasvaessa fysiikka, tekoäly ja graafinen näyttävyys tuovat ilmoille pelejä, jotka alkavat vähitellen lähennellä fotorealismin tasoa. Matka on kuitenkin vasta alussaan, mutta suunta on oikea. Entisaikojen pelibisnekselle tuhahtaneet pohatat eivät enää voi aliarvioida tuottoisan, mutta riskipitoisen bisneksen kannattavuutta. Yhteenlaskettu arvo pelimarkkinoille tulee tänä vuonna nousemaan jopa 50 miljardiin dollariin. Ja vuoteen 2006 mennessä summan odotetaan kohoavan 86 miljardiin. Yksi hyvin myyvä peli riittää pitämään julkaisijaa ja pelitaloa pystyssä monien heikompien tuotosten ylitse.

Brändin voima

Mikäli kaikkein vanhimmat, jo naavapartojen muistoissakin pölyttyneet laitteet unohdetaan ja palataan kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin, niin huomataan, että jo tuolloin oli käynnissä kiivas taistelu konsoleiden ja kotimikrojen välillä. Nintendon 8-bittinen matolaatikko ja Segan Master System olivat ensimmäisiä maailmanlaajuista massamenestystä nauttineita, vain pelaamiseen tarkoitettuja konsoleita. Vuonna 1985 julkaistu Super Mario ja 1991 päivänvalon nähnyt Sonic the Hedgehog saivat miljoonien ihmisten suosion.

Pelit ovat iskostuneet ihmisten mieleen ja nimestä on noussut brändi, joka on saavuttanut yleisesti tunnetun maineen. Mutta kuinka monta saman aikakauden PC-peliä massat muistavat? Eivätpä juuri yhtään mitään. Vuonna 1991 julkaistu Civilization on yksi PC-pelien tunnetuimpia ja myydyimpiä nimikkeitä, mutta konsolien brandi-tuotteille ei siitäkään ole helposti vastusta. 1987 PC:lle julkaistun Ultima I:n muistaa muutama harmaahapsi, mutta kuinka moni kaduntallaaja tunnistaisi nimen perusteella pelin? Tuskin kovin moni, mutta Mario voisi soittaa kelloja helpommin.

Konsoleiden mahti

Uudet konsolit kuten Xbox, PlayStation 2 ja Gamecube aikovat tarjota monia unohtumattomia pelihetkiä. Jatkuvasti kehittyvä PC-rauta saavuttaa kuitenkin tuttuun tapaan vain pelikäyttöön suunnitellut kilpakumppaninsa ja hivuttautuu vähitellen näiden ohitse. Puhdas tosiasia kuitenkin on, että pelikäytössä antiikkinen PC on kankea, epäkäytännöllinen ja ennenkaikkea kallis. Konsolimiehet naureskelevat hintaville osille, jatkuvasti päivitystä vaativalle raudalle ja kaatuileville käyttöjärjestelmille. Heidän mielestään pelaamisen jalo taito kukkii parhaiten nopeasti käynnistyvässä, löhötuolista käsin pelattavalla konsolilla, jolla ei tarvitse välittää ajuripäivityksistä ja muista epäkäytännöllisistä hidasteista. Peli sisään, virta päälle ja menoksi. Konsoleita ei enää nähdä lapsellisina laitteina: nykyään on jopa trendikästä kertoa harrastavansa pelaamista. Sonyn tehokas mainonta on avittanut konsolit harmaan alueen yli tuotteeksi, joka soveltuu kaikille iästä, koulutuksesta ja sukupuolesta välittämättä.

Jatkuvasti päivittyvä PC

PC-pelurit taasen hirnuvat konsolien yksinkertaistetuille peleille, naurettavan näköisille pelipädeille, muistikorteille ja television epätarkalle kuvalle. Hardcore-PC-pelurit nyrpistävät nenäänsä, kun joku kertoo nauttivansa Final Fantasy -sarjan roolipeleistä. Eiväthän mokomat edes sisällä mitään roolipelielementtejä, vaan jatkuvaa taistelua ja lineaarista etenemistä. Chrono Trigger, mikä se on? Tasohyppelyistä ei haluta edes kuullakaan, mikäli ikää löytyy viidentoista kesän ylitse. Konsolisimulaatiot ja -strategiat? Kovin ovat harvalukuisia ja television kuvan pilaamia. Ja mikäli kiivas väittely kuumenee, niin PC-miehet läiskäisevät äänekkäästi pöytään tämän hetkisen valttikortin: Counter-Strike, Tribes 2, Half-Life, modifikaatiot, MMORPG:t. Siinä sitten naureskellaan vielä kun voidaan, nettipelittömien konsolien kustannuksella. Sony, Nintendo ja Microsoft ovat kuitenkin panostaneet laajakaistayhteyksiin ja pian konsolit saavat nauttia kymmenien, jopa satojen pelaajien moninpelistä. Xboxille tuleva Unreal Championship on kehitetty juuri tätä silmälläpitäen ja edesmennyt Sega Dreamcast nauttii edelleen Phantasy Star Onlinen turvin nettipeleihin pystyvän laitteen statuksesta.

Pelien ystävät

Oman lukunsa muodostavat sitten pelurit, jotka seuraavat sivusta molemman ryhmittymän nahistelua. Mitä merkitystä on alustalla, jolla pelataan? Ei yhtään mitään, pelit ne ovat tärkeitä ja rautaan on turha rakastua. Molempaan laitekuntaan tulevat kuulumaan omantyyliset pelit, joita voi parhaiten pelata niille tarkoitetulla alustalla. Todelliset helmet on hyvä poimia lietteen seasta, ja nauttia pelaamisesta eikä laitteesta. Konsoliroolipelien kevyt hahmonkehitys ja lineaarinen juoni korvautuvat kymmenkerroin nautittavan tarinan, mieleenpainuvien pelihahmojen ja ilkeiden pahiksien ansiosta, joiden rooliin on panostettu aikaa, vaivaa ja rakkautta. Kaveriporukassa on hyvä pelata suuren television ääressä joko urheilupelejä, tappeluita tai aika-ajoja. Vaativammat strategiat, simulaatiot, monipuoliset roolipelit ja massiiviset nettipelit pelataan sitten tarkan resoluution turvin PC:n tahdittamana. Molemmille laitteille on tarkoituksensa ja paikkansa eikä tosipeluri väheksy kumpaakaan.

Onko mustikka mansikkaa makeampaa?

Mistä sitten moinen luokkajako johtuu? Onko kyse siitä paljon puhutusta suomalaisesta kateudesta? Mikäli naapurilla on jotain mitä itsellä ei, niin onko siinä syy vähättelyyn? Vai onko kyseessä epätietoisuus, pelko leimautumisesta ja muiden mieleenpainamat ennakkoluulot? Eihän kaverin kone voi olla parempi, kun itselläkin on ihan eri laite. ”Ai sä pelaat tasohyppelyitä, miten lapsellista. Mutta katsos tätä Super Hornet X2000 -simulaatiota, siinä on toistasataa namiskaa ja nippeliä.”

Kerro oma mielipiteesi

Mihin leiriin sinä kuulut ja miksi? Kerro mielipiteesi laitteiden kädenväännöstä, niiden peleistä ja tulevaisuudesta. Miksi konsoleiden ja PC-koneiden välillä on moinen kahtiajako? Mihin suuntaan on kehitys mielestäsi suuntaamassa? Muista perustella väitteesi huolella. Varaamme oikeuden julkaista parhaita kannanottoja eDomessa oikean nimen tai nimimerkin kera.