UUSIMMAT

Pelimusiikki soi upeasti Final Symphony II -konsertissa

04.04.2016 13:00 | Jukka O. Kauppinen

Videopelien musiikki on hankala asia. Joskus niitä rakastetaan, joskus niitä ei edes huomata. Joskus musiikit ovat silkkaa taustahälinää, joskus niitä soitetaan sinfoniaorkesterin voimin suuressa salissa, rakastavalle yleisölle.

Jonne Valtosen ja Roger Wanamon luotsaamat videopelikonsertit ovat herättäneet rakkautta ympäri maailmaa, useiden eri orkesterien voimin. Niissä on soitettu musiikkia monista eri peleistä, monilta säveltäjiltä ja vuosikymmeniltä. Mutta harvemmin yhtä hienosti kuin Final Symphonyissä.

Final Symphony II

Wanamo (vas.) ja Valtonen kertoivat ennen konsertin alkua sovitustyöstään.

Final Symphony– ja Final Symphony II -konsertit keskittyvät japanilaisen Square Enix -yhtiön luomiin Final Fantasy -roolipeleihin ja niiden hienoimpiin sävellyksiin. Säveltäjät Nobuo Uematsu ja Masashi Hamauzu loivat Final Fantasy V-, VIII-, IX- ja XIII -seikkailuihin äänimaailmat, joiden tehtävä oli tukea pelaajan elämyksiä ja kokemuksia fantasiamaailman uumenissa. Joskus nautitaan, joskus pelätään, joskus leikitään metsässä – ja Squaren luottosäveltäjät tarjosivat aina siihen audiaaliset keinot.

Valtonen/Wanamo ovat tehneet pelimusiikista hovikelpoista taidolla ja sitkeydellä. Vaikka pelimusiikkia on soitettu klubeilla ja pienemmillä lavoilla jo kauan, on kaksikon kyky päästä teoksiaan suojaavien japanilaissäveltäjien sydämiin ainutlaatuinen. Samoin se vapaus, jolla heidän annetaan rukata teoksia mieleisekseen. Square ja säveltäjät ovat näet lähtökohtaisesti epäileviä länkkäreitä kohtaan, eikä yhteistyön aloittaminen ollut mitenkään helppoa. Mutta ensimmäisten sovitusten, menestyneiden konserttien ja levytysten jälkeen herroilta jo kyseltiin, että ”miksette ole vielä tehneet konserttia minun sävellyksistäni?”

Ja sillä tiellä ollaan nyt.

Final Symphony II

Final Symphony II

Pianisti Mischa Cheung soitti osuutensa ilmiömäisen taitavasti ja tyylikkäästi. Herran dramaattinen eläytyminen oli suorastaan raivoisaa. Ja suloista.

Konserttien kappaleet eivät ole alkuperäisiä pelisävellyksiä. Eikä pidäkään olla. Alkuperäisteokset on luotu videopelien tarinan ja tapahtumien ehdoilla, eikä pidä unohtaa myöskään pelikoneiden rajoituksia. Millaiset äänipiirit laitteissa on ollut, montako kanavaa, montako kiloa tai megaa per biisi on ollut käytettävissä vai soiko se jopa vallan CD-levyltä? Nyt käytössä on kokonainen orkesteri, kaikkine kymmenine soittajineen ja instrumentteineen. Jos nyt sanottaisiin leikkisästi, että käytössä on valtava äänipiiri, jolla on 80 äänikanavaa, jokaisella oma yksittäinen instrumenttinsa. Niinpä kappaleet on rakennettava tälle uudelle ”äänipiirille” lähes alkupisteestään, jokaista yksittäistä sointuaan myöten.

Ja hyvin onkin rakennettu. Minäkin, joka en ole koskaan varsinaisesti pelannut Final Fantasyjä, vain joskus satunnaisesti kokeillut tai pressireissulla koeajanut, nautin matkasta fantasiamaailmojen uumeniin. Vaikka eri peleistä onkin valittu konserttiversioon yksittäisiä kappaleita tai kohtauksia, on se tehty monipuolisesti ja tuntemuksia herättäen.

Jossain vaiheessa mietin tunteitani värien kautta. Vehreän vihreää. Ohuen keltaista. Räiskyvän punaista. Pimenevän mustaa. Iloisen räiskyvää, jopa ilotulitusmaisen virkeää.

Välillä vain suljin silmäni ja nautin. Välillä tarkkailin yksittäisiä soittajia ja heidän eleitään. Sitä sympaattista tuubansoittajaa, joka sai oman komediallisen hetkensä ja nauratti yleisöä. Ja ihastelin jälleen kerran Tampere-talon häikäisevää akustiikkaa, jonka ansiosta yksittäinenkin pieni helistin kuuluu selkeästi salin halki. Saati kuinka niin monen erilaisen soittimen kautta, jokaisen yksittäisenkin instrumentin avulla, rakentuu niin upeita musiikillisia maisemia. Maisemia, joita jokainen kuulija voi tulkita vapaasti omien tunteidensa kautta. Ei se mitään, jos pelien tarinat eivät ole tuttuja. Sulje silmäsi ja kuvittele omasi.

Final Symphony II

Final Symphony II

Unohtakaa Epic Sax Guy. Oikeassa yläkulmassa on Epic Tuuba Guy. Jos herran komediasoolon olisi saanut videolle, olisi se jo nettihitti.

Hienointa on silti se, että taitavien sovitusten kautta tausta- ja tunnelmamusiikista rakentuu oikeita, eläviä kappaleita ja kokonaisuuksia, jotka seisovat omilla jaloillaan, itsenäisinä teoksina. Teoksina, joista kuka tahansa hyvää musiikkia arvostava voi nauttia.

 

Final Symphony -konsertteja järjestetään toki muuallakin kuin Suomen Tampereella. Seuraavia ison bändin pelimusatöräyksiä kuunnellaan toukokuussa Amsterdamissa ja 9.kesäkuuta Tukholmassa. Aikaisemmin Final Fantasyjä on soittanut muun muassa Lontoon sinfoniaorkesteri, joka on käynyt Valtonen/Wanamo-setteineen Japanissa saakka. Toisin sanoen: japanilainen musiikki on sovitettu Suomessa brittiläiselle orkesterille, joka matkusti Japaniin orkestroimaan. Näin se pallo pyörii.

 

Lisätietoja: http://www.tamperefilharmonia.fi

Lisätietoja: http://www.tampere-talo.fi/

Lisätietoja: http://www.valtone.com/en/

Lisätietoja: https://en.wikipedia.org/wiki/Final_Symphony

 

Edellisen konsertin satoa:

Final Symphony – Final Fantasy VII: Symphony in three Movements

Säveltäjä: Nobuo Uematsu

Sovitus: Jonne Valtonen

 

Pelimusiikkikonserttilevytyksiä Amazonissa:

Symphonic Fantasies Tokyo (Live)

Final Symphony – Music From Final Fantasy VI, VII and X (Amazon.com)

 

Lisää aiheesta

Assemblyn seminaareissa indiepelejä ja pelimusiikkia

Final Fantasyt soivat suloisesti jättikonsertissa

Final Symphony –levy julkaistiin – näin sitä tehtiin

Jonne ”Purple Motion” Valtonen – haastattelussa demoscene- ja pelimuusikkoveteraani [osat 1-3]

Pelimusiikkikonsertit lähikuvassa – 10 vuotta digitaalisia sinfonioita

Scream Trackerillä maailmanmaineeseen – Future Crew –demojen soundtrackit nostivat Purplen varhaisten suomalaispelien luottomuusikoksi

Uusi Final Fantasy –albumi kulissien takaa

Keskustelu

Oliko se tuubasoolo viittaus johonkin Final Fantasy -pelin tapahtumaan?

Paikalla olleena on todettava että oli kyllä hyvä konsertti. Seuraavaa odotellesa.

Muropaketin uusimmat