Pelimuusikko siirtyi levyttäjien kastiin
Vankassa kulttimaineessa paistatteleva muusikko Jonne Valtonen on ehkä aktiivisin suomalaisin pelimuusikko, jonka sävellyksiä on kuultu jo yli vuosikymmenen ajan kotimaisten pelistudioiden tuotoksissa. Varsinainen sysäys muusikonuralla tuli kuitenkin 90-luvun alussa, kun Valtonen sävelsi soundtrackejä Future Crew -demoryhmän tuotoksiin. Purple Motion -taiteilijanimellä tunnettu Valtonen loikin tuona aikana joukon sävellyksiä, joiden suosio toisaalta yhä mairittelee, mutta fanit eivät toisaalta aina tunnu muistavan, että Valtonen on sittemmin säveltänyt muutakin.
Valtosen harrastus tietokonemusiikin parissa sai alkunsa jo Commodore 64:llä, mutta varsinainen sysäys tuli Amiga-tietokoneiden lähes aidon kuuloisesta tracker-musiikista. Noin 15-vuotiaana Valtonen huomasi, että hänen naapurissa asuvan kaverinsa isoveli käytti vastaavaa sävellysohjelmaa pc:lle. Tätä kautta Valtonen tutustui Future Crew -ryhmään, pääsi aikanaan itsekin jäseneksi – ja sävelsi soundtrackit Future Crewin kuuluisimpiin demoihin. 1992-1993 julkaistut Unreal, Panic ja Second Reality muistetaan yhä pc-demoscenen vallankumouksena, eikä vähiten upeiden musiikkiensa ansiosta.
Demoscenen parrasvalot loivat Valtoselle pohjan myös tulevaisuutta varten. ”Olisin varmaan tehnyt musiikkia ilman demosceneäkin, mutta tuskin tässä muodossa. Muusikkojuttu menee tosi helposti siihen, että treenaa jotain pianoa yksin neljä tuntia päivässä, joten on hienoa, että on tällainen skeneyhteisö. Se on kuin iso bändi”, Valtonen miettii.
Scenemaine auttoi Valtosta myöhemmin, kun kotimainen peliteollisuus haki muotoaan. Taitavaksi tunnetun säveltäjän musiikkeja on kuultu sittemmin useimpien kotimaisten pelitalojen tuotoksissa, ovathan ne liki kaikki vanhojen demoscene-harrastajien perustamia. Valtosen musiikkia käyttäneitä firmoja ovat muun muassa Housemarque, Remedy, Ninai, Bugbear ja Fathammer.
Purplen merkittävin projekti on kuitenkin juuri ilmestynyt levy. ”Levy on ollut tekeillä kauan, pikkuhiljaa sitä mukaa kun on tullut rakennettua studiota. Alkujaan homma lähti siitä, että hommaan mahdollisimman hyvät laitteet tehdäkseni vanhoja modibiisejä uusiksi. Tietenkin se lähti sitten käsistä. Nyt on jo sellainen studio, kelpaa tehdä hyvää musaa ja sain tehtyä levyn vihdoin niin hyvin kuin joskus ajattelin. Siinä vain meni semmoiset 10 vuotta. Levy oli viime vuonna jo aika pitkällä, mutta siihen väliin tuli pari isompaa projektia, joten levy ei oikein edistynyt. Puolen vuoden tauko oli toisaalta ihan kiva, sillä sen jälkeen kuuli biisit taas vähän metsänä eikä puina, ja niitä pystyi parantelemaan.”
Purple Motionin juuri ilmestynyt levy Musicdisk on kunnianosoitus vanhoille tracker-biiseille ja demokulttuurille, mutta samalla myös irtiotto menneisyydestä. ”Fanit ovat kyselleet vanhojen biisien perään, mutta ajattelin, että nyt on tehtävä jotain muutakin. Muuten voi urautua vetämään samoja biisejä vuosi toisensa jälkeen. Musiikki on kuitenkin tracker-musan tyylistä, se on niin oma juttunsa. Vaikka sitä siirtää bändipuolelle, niin siinä on kuitenkin silti aina oma tyylinsä ja tulos on tosi erilaista. Tracker-formaatti on pakottanut sen tietynlaiseen juttuun. Olisi tietysti helppo lähteä vaeltelemaan musiikissa bändin kanssa, mutta jos biisin pitää tiukasti alkuperäisessä muodossaan, niin se kuulostaa silti tracker-biisiltä. Itse näen, että tracker-musiikkia voi soittaa millä vaan, vaikka orkesterilla. Jos vain käyttää kappaleissa samoja kikkoja, joita trackerin event-listissä käytettiin, niin se kuulostaisi yhä osittain tracker-biisiltä.”
”Olenkin koettanut tavoitella levyllä trackerihenkeä ja pitänyt musiikin blokkimaisena. Tracker-musassa ei tule helposti ajateltua pitkiä linjoja, koska musiikinteko-ohjelman visuaalinen pätkä on niin lyhyt. Sen vain ajattelee helposti lyhyinä blokkeina. Yritin pitäytyä siinä. Olen muun muassa jättänyt tosi paljon kaikuja pois tarkoituksella, koska se on kumarrus vanhaan aikaan – eihän silloin mitään kaikuja ollut, oli vaan delayta ja sellaisia. Biisit on aika erilaisia kaikki, mutta niissä on kuitenkin samanlainen ajatus, joten levy kuulostaa soundillisesti samalta.”
Musicdisk-levyn kappaleista kolme on Valtosen vanhojen ”hittibiisien” uusversioita, joita fanit ovat kinunneet sitkeästi vuosikaudet. Lisäksi yksi kappale on Game Boy Color -pelin tyyppinen. Muut kappaleet ovat täysin uusia.
Lisää Jonne Valtosen pelimusiikkiurasta myöhemmin ilmestyvässä artikkelissa.
Purple Motionin levyn voi tilata internetistä osoitteesta www.purplemotion.net. Levy maksaa postitse toimitettuna 15,95 + postikulut.
