Toimituksen suosikkipelit 2014: Heikin valinnat

30.12.2014 12:00 | Muropaketin toimitus

Vuoden lähestyessä loppuaan mekin palkitsemme suosikkipelejämme. Toimituksen yhteisten valintojen ohella jokainen Domen porukasta sai myös itse osoittaa kunniaa viidelle suosikkipelilleen. Tässä on Heikin lista.

Kriteerit olivat taas yksinkertaiset: viisi peliä, jotka on julkaistu Euroopassa vuonna 2014. Alustalla, genrellä, arvostelumenestyksellä tai formaatilla ei ole väliä, joten 5/5 ja suosituspeukun saanut videopeli on yhtä kuranttia kamaa kuin ylägruusialainen lautapeli perunafarmareista, josta kaksi ihmistä on kuullut.

Viiden suosikkipelin ohella jokainen pääsi myös nimeämään vuoden iloisimman yllätyksensä ja nostamaan hattua vanhemmalle pelille, joka on upottanut kyntensä tämän vuoden aikana. Pidemmittä puheitta itse asiaan!

Dark Souls 2

Dark Souls 2 ei voi saada tarpeeksi ylistystä. Olipa kyseessä tunnelma, totaalisen kyykyttävä moninpeli, tai vain pelin tapa luoda ympärilleen yhteisö olemalla ajoittain turhankin kryptinen, on Dark Souls osoitus japanilaisen suunnittelun laadusta.

Hetken asiaa analysoituani on pelin salaisuudeksi paljastunut uurastuksen palkitseminen, varsin kierolla tavalla ja muiden kustannuksella. Kenties jossakin New Game +++:n kohdalla kun varusteeni olivat tappiin asti viritettyjä ja hahmon tasot niillä paikkeilla, ettei eteneminen ollut enää järkevää, peli otti tyystin uuden suunnan. Grieffauksen.

Luulin aina olleeni niitä pelaajia, jotka eivät halunneet moninpelissä häiritä muiden etenemistä. Mutta kun olin saanut tarpeeksi monta kertaa itse kirveestä, poltteli koston liekki liiankin syvällä sisimmässäni. Useampien läpipeluiden kokemuksella, paikat joissa vastapuolen lahtaaminen oli kaikista kivuliainta olivat hyvin selvillä. Tämä kenties avautuu ainoastaan vihityille, mutta juuri mikään ei ole mukavampaa kuin ryssiä vastustajan peli Dark Chasms of Oldissa. Saatoin miltei kuulla noobien itkun yli internetin.

Alien Isolation

Olen kauhupelien ystävä. Tämä johtunee siitä, että kosketuspohjani aikanaan uudemmille konsoleille olivat niin Resident Evilit kuin Silent Hillit. Selviytymiskauhu, ainakin niin kuin japanilaiset sen näkevät, lienee kuitenkin tiensä päässä. Aito kauhu tulee voimattomuudesta, ei aseista. Ja voimattomuutta Alien Isolation ainakin tarjoili. Kenties liikaakin. Pitkästä kestosta huolimatta peli ei oikeastaan koskaan anna pelaajan hengähtää ja kun peli tuntuu fyysisesti liian raskaalta pelata yli tunnin pyrähdyksissä, ollaan hyvien asioiden äärellä.

Wasteland 2

Wasteland 2 oli suuri yllätys. Se oli Fallout 2:n henkinen jatko-osa, mutta toisin kuin odotin, joutomaa ei ollut niin huumorin kyllästämä kuin Fallout. Sen sijaan se oli haastava. Helpoinkin vaikeusaste vaati niin maaston kuin kykyjen käyttöä ajatuksella, ja tämänkin jälkeen peli pysähtyi milloin mihinkin viholliseen joka tuntui ajoittain aivan liian kovalta hahmojen tasoon nähden. Ja kunhan kiroilu lakkasi, veti peli mukanaan huolella laadittuun maailmaan sekä loistavaan dialogiin. Sinänsä sääli että pelasin vanilla-versiota turhankin pitkälle, sillä vaikuttaa siltä, että vasta nyt peli on päivitetty pelattavaan kuntoon. Yhtä kaikki, tästä ei roolipeli enää juuri parane.

Middle Earth: Shadow of Mordor

Shadow of Mordor yllätti samalla lailla kuin Alien Isolation. Jo toinen hyvä elokuvaan perustuva peli tänä vuonna? Salli mun epäillä. Silti, vaikka mekaniikka jälkikäteen mietittynä onkin turhan yksinkertainen ja tehtävät toistavat itseään, on pelin dynaaminen maailma jotakin, mihin muiden soisi pyrkivän. Nemesis-järjestelmä on loistava ja estää tehokkaasti sen että peli alkaa toistamaan itseään liiaksi. Ainoa nurinan aihe on lievästi antiklimaattisessa tarinassa, mutta kuten Sormusten herraan kuuluu, kyse on pikemminkin matkasta, ei määränpäästä.

The Wolf Among Us

Rakastan Telltalen pelejä. Siksi en osta niitä ennen kuin koko kausi on paketissa. Näin säästyy yleensä muutama euro rahaa ja samalla kokemus ei stoppaa kuin seinään aina kuukaudeksi. Wolf Among Us oli tällainen. Sen episodit ilmestyivät harvakseltaan, eikä Telltale pysynyt antamiensa aikataulujen puitteissa. Onneksi odotin viimeisenkin episodin ilmestymistä. Wolf Among Us on nerokas tarina, ja sen alateksti on parasta mitä olen peleissä aikoihin nähnyt. Niin maahanmuuttoon kuin ajoittain apartheidiin viittaavat elementit nostivat Telltalen omissa kirjoissani heittämällä kehittäjien kärkikastiin.. Enkä malta odottaa Game of Thronesin ja Borderlandsin aloittamista.

Keskustelu

Itse en oikein ymmärrä miksi kukaan laittaisi Dark Souls 2:sta vuoden parhaisiin. Itselleni se oli todella suuri pettymys: paikkapaikoin suorastaan huonoa level designiä, maailma ei ollu tkovinkaan koherentti, väkisin, suorastaan epäreilulla tavalla vaikeutettuja kohtia paljon, isoa kierrätystä ja lainausta. Pelistä huokui hyvin nopeasti, että se oli selkeä ”B-tiimin” tekele, niinkuin sitten myöhemmin asian laita varmistuikin (lue: Bloodborne on se mitä ”A-tiimi” teki/tekee). Ihan ok peli, mutta ykkösen kanssa ei voi puhua mielestäni edes samassa lauseessa, eikä näinollen mielestäni kuulu vuoden parhaisiin.

Ja kyllä, ymmärrän, että tämä on vain Heikin henkilökohtainen lista, mutta perustelut vain hankasivat niin pahasti vastakarvaan, etten voinut pitää päätäni kiinni. ;) Muut valinnat sangen hyviä, etenkin The Wolf Among Us ansaitsee ylistystä erittäin onnistuneena adaptaationa Fables-sarjiksesta. Ja millä itse olisin korvannut sitten DS2:n? No vaikkapa SP – Stick of Truthilla.

Muropaketin uusimmat