Tunteiden paloa futiskentällä

19.02.2002 14:03 Mikko Karvonen

Championship Manager on oikeastaan aika pelottava peli. Sen eri versioiden parissa on nimittäin vuosien saatossa kulunut paljon enemmän aikaa kuin minkään muun pelin kanssa. Jotain noiduttua täytyy olla myös siinä, että vuodesta toiseen myyntilistojen kärjessä keikkuu peli, joka pitää sisällään lähinnä taulukoita ja tekstimuotoisia selostuksia ottelutapahtumista. Tällä grafiikan ja ulkokultaisuuden aikakaudella Championship Managerin menestys tuntuu suorastaan perverssiltä.

Tosin ainakin pelisarjan faneille (kuten itselleni) sen menestys taitaa olla helposti ymmärrettävissä. Sen verran monta tuntia olen istunut koneen ääressä noita numerolistoja ja tekstinpätkiä tutkailemassa. Ja miettinyt, kuinka nuo lyhyet ilmoitukset ja raportit voivat saada Championship Managerin pelimaailman heräämään niin oudosti henkiin. Ilman hyperrealistisen grafiikan tai animaation apua. Eikä voi kuin ihmetellä sitä, miten yksi peli voi herättää pelaajassaan niin monia erilaisia tunteita.

Suurseurojen ja pelaajakauppojen tuskaa

Kausi 2002-2003 alkoi Sevillan joukkueessa melkoisen sekavissa tunnelmissa. Takana oli tiukka taistelu Espanjan ylimmässä divarissa ja nousu arvostettuun La Ligaan. Ennen kauden alkua kotimanageri selaili ottelulistaa hermostuneena eikä voinut estää hiirikäden outoa hikoilemista. Real Madrid, Barcelona, Deportivo… pomppivat kastanjat sentään, tässä joukossako sitä olisi pärjättävä. Onneksi seuran johtokin suhtautui tuleviin vastustajiin vastaavalla kunnioituksella: pääsarjaan noususta oltiin suorastaan riemastuneita ja kauden päätavoitteeksi asetettiin nöyrästi toivomus siitä, ettei sarjassa ihan viimeiseksi jäätäisi.

Kesätauon aikana siirtolistat oli managerin toimistossa luettu erittäin tarkasti, sillä jokunen pelaaja olisi hyvä löytää joukkueen rivejä vahvistamaan. Kaikkein polttavin ongelma oli uuden maalivahdin löytäminen, sillä joukkueen ykkös-maalivahti kaipaili pitkän uran jälkeen uusia haasteita. Ihan kuin La Liga ei tarjoaisi haasteita? Valitettavasti kovan tason maalivahteja on harvassa ja moisia aarteita omistavat joukkueet lukitsevat tähtensä kassakaappiin otteluiden ja harjoitusten välillä.

Kun 10 miljoonaa euroa ei riittänyt tuomaan joukkueeseen kiikarissa ollutta Ruotsin maajoukkueen tähteä, lievä ärtymys alkoi vallata alaa. Sen jälkeen kolme italialaista maalivahtia päätti vetäytyä pois sopimusneuvotteluista, koska Espanjan maaperä ei tuntunut heistä riittävän houkuttelevalta. Lievä ärtymys kasvoi jo kohtuullisen kokoiseksi ärtymykseksi.

Oma maalivahti ei puolestaan suostunut mittaviinkaan palkankorotuksiin, vaan piti tiukasti kiinni päätöksestään, jonka mukaan alkava kausi olisi hänen viimeisensä Sevillan riveissä. Kohtuullisen kokoinen ärtymys muuttui epävarmuudeksi. Lopulta kakkos-maalivahdiksi hankittiin lainapapereilla nuori lupaus ja ongelmaa saatiin lykättyä vajaalla vuodella. Pelaajatarkkailijat kulkevatkin nyt jatkuvasti ympäri palloilevaa maailmaa ja managerin erityishuomio kiinnittyy etenkin lupaaviin veräjän vartijoihin.

Muutenkaan managerin mieliala ei kauden alla ollut erityisen korkealla. Yksi valmentajista päätti siirtyä eläkkeelle, kakkosmiehen kyvyt nuorten pelaajien valmennuksessa jättivät paljon toivomisen varaan ja joukkueen tähtihyökkääjällä oli vakavia ego-ongelmia. Johtokunta sentään oli yhtä mieltä siitä, että joukkueen harjoitustiloja on parannettava.

Makeaa menestystä, silmät kääntävää jännitystä

Kausi pyörähti käyntiin kotiottelulla maineikasta Deportivoa vastaan. Lievä epätoivo valtasi joukkueen (tai ainakin managerin. Ja joukkuehan olen minä) mielen, kun vastustajan kentällisessä vilahteli varsin tunnettuja nimiä. Oma taktiikka oli kuitenkin toiminut hyvin sekä divarissa että harjoitusotteluissa, joten siihen päätettiin turvautua edelleen. Onneksi loukkaantumisia ei ollut, joten aloitusottelussa kentälle juoksi ihanne-kokoonpano. Noh, melkein. Se egovammainen tähtihyökkääjä oli nimittäin aiemmin viikolla päättänyt olla tulematta harjoituksiin eikä siis ollut ottelupäivänä oikein pelikunnossa.

Neljä minuuttia avauspotkun jälkeen managerin leuka jymähti pöydän pintaan. Kaunis hyökkäys oikeasta laidasta ja pallo uppoaa ensimmäisellä yrittämällä maaliin. Naapurit luultavasti hätkähtivät hereille, kun seuraavan kymmenen minuutin ajan ällistyneet riemunkiljahdukset kaikuivat hiljaisessa yössä. Suureksi yllätykseksi piinaavan tiukka ottelu päättyi Sevillan 3-2 voittoon.

Sama trendi jatkui seuraavissakin otteluissa: kaksi voittoa hieman pienemmistä seuroista suhteellisen mallikkaalla pelillä. Kauden kolmannessa koitoksessa jopa se tähtihyökkääjä suostui taas vaihteeksi pelaamaan ja tuloksena oli välittömästi kaksi maalia.

Neljännessä ottelussa matkattiin Real Madridin vieraiksi. On vaikea sanoa, olivatko paineet ottelun alla kovemmat Sevillan pukuhuoneessa vai kotimanagerin penkillä, mutta tiukasta ottelusta tuli yhtä henkistä piinaa. Tai oikeastaan tiukka ottelu on hieman väärä termi, sillä Sevillan joukkuetta pitivät Madridin kovapalkkaisten pelaajien keskellä pystyssä lähinnä erinomaisesti pelannut puolustus ja Jeesuksen toiseksi tulemiseksi intoutunut maalivahti. Joka tapauksessa hermostuneesti ympäri huonetta vaeltaneen managerin suureksi riemuksi Madridista palattiin tuliaisina 1-1 tasapeli ja yksi arvokas sarjapiste.

Päänsärkyä ja puhtaita yllätyksiä

11 sarjakierroksen jälkeen sarjataulukko näyttää suorastaan hämmentävältä. Kärjessä paikkaa pitää varmoin ottein Real Madrid, jolla on taakkanaan vain kaksi tasapeliä. Divarista liigaan noussut Sevilla pitää itsepintaisesti hallussaan toista sijaa heti Madridin takana. 11 ottelusta on jäänyt käteen 7 voittoa, 2 tasapeliä ja 2 tappiota: vieraspelit Barcelonaa ja Celtaa vastaan osoittautuivat liian koviksi paloiksi. Jossakin vaiheessa menestysputki varmasti katkeaa ja sarjasijoitus putoaa, sillä aiemmillakin kausilla joukkueen peli on alkanut takkuilla joulun aikoihin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että pessimistisistä ennakkotunnelmista huolimatta Sevillalle löytyy sarjapaikka myös seuraavaksi kaudeksi.

Kotimanageri voi olla lähinnä tyytyväinen joukkueensa suoritukseen. Maaleja on tullut kohtuullista tahtia ja oma pää on pysynyt riittävän puhtaana. Päänsärkyä ovat aiheuttaneet lähinnä parin pelaajan henkilökohtaiset ongelmat, jotka ovat näkyneet myös pelisuorituksissa. Se kirottu tähtihyökkääjä ei enää tämän kauden jälkeen saa uutta sopimusta. Hyvinhän mies pelaa, mutta valitettavasti vain silloin, kun hänen ylhäisyydelleen sopii vaivautua.

Championship Manager näyttää ulkopuolisen silmään luultavasti hyvin tylsältä ja tapahtumaköyhältä peliltä. Se pystyy kuitenkin herättämään peliin syventyvässä pelaajassa melkoisen valikoiman erilaisia tunteita. Menestyksen riemua, epäonnistumisten katkeraa kalkkia. Silkkaa päänsärkyä sopimusneuvotteluiden, uusien pelaajien etsimisen ja pelaajavalintojen kanssa. Tiukkojen otteluiden hermoilua ja suolet solmuun vetävää hermoilua. Ylpeyttä oman joukkueen menestymisestä. Ja ennen kaikkea täydellisen pakopaikan arkimaailman ajatuksista ja ongelmista, yhä uudestaan ja uudestaan, kuukausien ajan.

Pystyykö oma suosikkipelisi samaan?