Vuoden 2000 alkupuoliskon parhaat pelit

21.08.2000 14:47 | Jukka O. Kauppinen

Vuosi 2000 on joistakin ennusteista huolimatta ollut tähän saakka hyvä pelivuosi. Vaikka takaiskuiltakaan ei ole vältytty on markkinoille tullut paljon tasokasta pelattavaa. Voimakas etukäteishypetys ei tänäkään vuonna taannut huippupeliä, ja useampikin pelaajien peukalonnoston ansainnut tuotos livahti markkinoille lähes salakavalasti.

Paitsi laatupelien määrä myös niiden jakautuminen tasaisesti eri pelityyppien välille on rohkaisevaa. Pelimarkkinoiden kaventumisesta huolimatta erikokoiset julkaisijat täydentävät toisiaan hyvin. Jättifirmojen suuren rahan projektit ja pikkufirmojen suoramyyntipelit tarjoavat kaikille sopivaa herkkua kun niitä vain jaksaa etsiä.

Erityisen kiinnostavaksi tilanteen tekee laatupelien riittävyys jo näin loppukesästä. Joulusesonkiin on vielä aikaa – ja silti meitä on hemmoteltu pitkin alkuvuotta ja kesää. Vaikka kesän pitäisi olla nimenomaan se heikoin aika vuodesta ajoitti moni pelitalo kovan luokan julkaisujaan juuri keski/loppukesään. Keskitymmekin nyt esittelemään alkuvuoden parhaimmistoa noin heinäkuuhun saakka.

Seikkailu & roolipeli

Diablo II – kohuttu, kehuttu, myyty. Silti ei aivan kaikkien mieleen, mutta kukaan ei voi kiistää miten taidokkaasti Blizzard on onnistunut hyödyntämään julkisuuden ja ennakko-odotukset. Onhan peli vanhan kierrätystä ja virittämistä, mutta samalla myös laadukas toimintaseikkailu pelityypin ystäville. Moninpelituki on myös omaa luokkaansa.

Icewind Dale – Diablo II:n varjoon jäänyt mutta monien mielestä se parempi kesän suurista roolipeleistä. Erityisesti Baldur’s Gate I/II:sta tunnettu Bioware loi jälleen kerran hienon roolipelin, joka ulkoisesti muistuttaa paljon Diabloa mutta panostaa enemmän seikkailuun ja fantasiamaailmaan.

Strategia

Combat Mission – pienen guerillajulkaisijan tuotosta on kehuttu jopa yhdeksi parhaista koskaan tehdyistä PC-peleistä. Realistinen toisen maailmansodan taistelu yhdistyi menestyksellisesti 3D-kuoriin, ja näin sotahistoriaa harrastavat olivat myytyjä.

King of the Dragon Pass – myös guerillajulkaisijan tuotos, yhtäläinen arvostelumenestys. Muissakin kotimaisissa medioissa erittäin kehuttu peli on tyylikäs ja tinkimättömän omaperäisellä tyylillä luotu fantasiamaailmaan sijoittuva hallitsemispeli. Tekstipainotteinen roolipeli, resurssinhallinta ja diplomatia ei saata kuulostaa hitin aineksilta, mutta kloonipelien massasta kokonaisuus erottuu positiivisuudellaan kuin supernova.

Shogun – historialliseen Japaniin sijoittuva reaaliaikainen sotapeli on 3D-kuorensa alla täyttä strategiaa, joka kaiken lisäksi aukeaa myös mainstream-yleisölle. Erinomainen tekoäly ja visuaalinen loistokkuus, etenkin tuhansista yksittäisistä sotilaista koostuvien armeijoiden ottaessa yhteen, nostivat pelin yllätyshitiksi jopa kotoisessa Suomessakin.

Ralli

Motocross Madness 2 – kaahailuhenkistä motocrossia ei tätä kauempaa tarvitse hakea. Realismista ei kannata puhua mutta päätähuimaavia pomppuja ja temppuja riittää. Newtonkin hämmästyisi miten taitavasti todellisuuden lakeja rikotaan moottoriurheilun nimissä.

Rally Masters – ikävän vähälle huomiolle jäänyt Ruotsalaisen Digital Illusionsin railakas rallipeli. Ulkoasultaan ja pelattavuudeltaan valloittava kevyenpuoleinen kilvoittelu, joka nousee etenkin nettipelinä suurenmoiseksi hupailuksi. Uusia aineksia ei sinänsä ole paljoa mutta niistä on onnistuneesti luotu tavanomaista taidokkaampi ja viihdyttävämpi kokonaisuus.

Simulaattori

Enemy Engaged: Comanche Hokum – simupilotti voi tuskin toivoa enää paljoa enempää. Useita dynaamisia kampanjoita, kaksi maailman moderneinta taisteluhelikopteria, sujuva pelattavuus ja säätövaraa aloittelijasta veteraanilentäjään. Lähes täydellinen simulaatio realistista ja käryävää nykypäivän sotaa etsiville.

Star Trek: Klingon Academy – harvoin sitä avaruusaluksia pääsee näin tyylillä komentamaan. Klingonien omaperäinen suhtautuminen ympäröiviin rotuihin ja pätäkkä asenteellisuus tekevät seikkailusta ja avaruussodinnasta todellisen elämyksen.

Toiminta

Deus Ex – hiipivä yllättäjä. Peli jota kukaan ei varsinaisesti odottanut. Niinpä onnistunut hybridi 3D-toiminnnasta ja roolipelistä yllätti sitäkin tehokkaammin, kun huima seikkailu vapaassa peliympäristössä alkoi avautumaan. Hyvä pelattavuus ja soljuva tarina vetävät puoleensa. Etenkin valinnan vapaus on upeaa – pelihahmostaan voi tehdä vaikka aseita heiluttavan maanikon tai varjoissa hiipivän elektroniikkataiturin.

Thief II – mestarivarkaan tarina jatkuu edellisosaa monin tavoin parannettuna. Vaikka ulkoasu onkin kovasti ykkösvarkaan näköinen on tunnelma, kenttäsuunnittelu ja pelattavuus kymmenen pisteen jälkeä. Hiiviskely ja verkkainen ongelmien ratkonta palkitsevat. Ei kärsimättömille.

Muut

The Sims – markkinointipoppoon kammoama peli veti pisteet kotiin. Kukapa olisi tosissaan uskonut että näin omituinen värkki saattaa olla vuoden myydyin PC-peli. Mutta erilaiset jumal/hallintapelit ovat tähänkin saakka olleet erittäin suosittuja, kuten muun muassa saman tekijän Sim Cityt todistavat. Nyt pelaaja vain pääsee vaikuttamaan entistä tarkempiin detaljeihin, kuten millaisen sohvan pikku virtuaali-ihminen ostaa.

Klooneja ja joulusesonkia

Eräs seikka vuoden tähänastisissa julkaisuissa on kuitenkin yhteistä. Diabloja, 3D-toiminta/seikkailuja ja taktiikkaräiskintöjä piisaa korikaupalla. Kaiken lisäksi moni niistä on jopa varsin hyviä, jopa erinomaisia. Koska tarkoitus on kuitenkin listata vain muutama esimerkki eri pelityypeistä jää moni muutoin hyvä peli pakosta syrjään.

Moni peli putosi kättelyssä myös ehdokaslistaltakin, vaikka ensi silmäyksellä ne suorastaan vaativat mukaan pääsyä. Esimerkiksi Ruotsalaisen Massive Entertainmentin Ground Control on monella tapaa kiinnostava taktiikkaräiskintä. Vaikka siinä on rattoisa pelattavuus, vaikuttava grafiikka ja erityisesti sujuva moninpeli ovat yksinpelin kaavamaisuus ja etenkin tekoälyn heikkous vakavia heikkouksia.

Mutta todellinen pelirytinä vasta odotuttaa itseään. Grand Prix 3 ilmestyi hyvissä ajoin kaappaamaan syksyn pelibudjetin formulaintoilijoilta ja ilmestymistahti alkaa kiivastua mitä lähemmäs joulua edetään. Jää nähtäväksi mitkä jouluksi luvatuista peleistä ilmestyvät aikataulussaan – ja missä kunnossa. Saammeko jouluksi kokonaisen liudan hyvää pelattavaa, ehkä jopa klassikon arvon ansaitsevia teoksia, vai vyöryykö päällemme keskivertaisuuden, kloonauksen ja viimeistelemättömyyden massa? Tähän saakka pelivuosi on ollut hyvä, toivottavasti se jatkuu loppuun saakka.