Uusimmat

Wiikon wanha: Alien vs. Predator

20.02.2014 18:00 Teemu Viemerö

Alienien, predatorien ja merijalkaväen sotilaiden yhteenotot ovat kiinnostaneet avaruushirviöbrändien faneja jo 80-luvulta lähtien. Videopelien parissa näitä mittelöitä nähtiin vasta vuoden 1994 toukokuussa, kun Capcom julkaisi Alien vs. Predator -kolikkopelin. Saman vuoden lokakuussa Atari julkaisi Rebellionin kehittämän Alien vs. Predatorin Jaguar-kotikonsolilleen. Samainen peliyhtiö tunnetaan parhaiten vuonna 1999 kehittämästään Aliens vs. Predator -PC-pelistä, jonka uudelleenversiointi julkaistiin vuonna 2010.

Atari Jaguar kärsi yleisesti erittäin huonosta pelivalikoimastaan. Yksinoikeuspelit olivat pääsääntöisesti roskaa, joten konsolin harvoiksi myyntivalteiksi nousi Alien vs. Predatorin julkaisuoikeudet. Pelistä teki ainutlaatuisen ennen kaikkea sen onnistunut ajatus sisältää samaan peliin oma kampanja kullekin rodulle, eli ihmisille, alieneille ja predatoreille, minkä kiinnostavuus säilyi vuoden 1999 peliin ja sen jatko-osaan saakka.

Atarin julkaisu loi myös onnistuneesti Aliens -elokuvan kaltaisen kauhuelämyksen, jota säesti käytävien aavemainen hiljaisuus. Se asetti pelaajan kauhuskenaarioon keskelle labyrinttimaista käytäväsokkeloa ja musiikin puuttuminen lisäsi vain piinaavaa klaustrofobiaa. Se oli se tunne, kun kukaan ei kuule huutoasi avaruudessa…

Ensimmäiset reaktioni Atari Jaguarista ja pelistä tulivat elektroniikkaliikkeen testikonsolista. Alien vs. Predatorin ja Jaguarin yhteinen harmonia myi konsolin minulle välittömästi. Valitettavasti tämä oli vain silmänlumetta siitä mitä konsolille saapuisi tulevaisuudessa. Peli sen sijaan näytti ja näyttää yhä tänä päivänä upealta retropeliltä. Grafiikka on julmetun hyvää, mutta uskoisin saman onnistuneen Super Nintendollakin.

Kuten aikaisemmin sanoin, pelin kampanjat tekivät Alien vs. Predatorista upean. Merijalkaväen Lewis löytää itsensä hirviöiden täyttämästä tukikohdassa ilman varusteita ja kulkulupia. Pelaajan täytyy itse etsiä varusteensa liikkeentunnistimesta aseisiin ja paettava hirviöiden kynsistä. Panoksia on niukalti ja kuolema korjaa alussa hyvin nopeasti, joten peli vaatii hermoja. Xenomorphien kampanjassa puolestaan pelastetaan predatorien kaappaama kuningatar, kun taas predatorin kampanjassa pelaaja yrittää tappaa happohirviöiden kuningatarta sekä koristaa seinänsä sen upealla pääkallolla.

Se mikä tekee kampanjoista erinomaiset ovat niiden erot – sotilas ja predator pystyvät parantamaan itsensä, mutta xenomorph pystyy syntymään ”uudelleen” koteloidusta sotilaasta. Xenomorph ei pysty liikkumaan hisseillä tai juoksemaan seinillä, mutta voi hyödyntää ilmastointikanavia aivan kuten ihminen.

Ominaispiirteiltään xenomorph on nopealiikkeinen tappaja, joka nitistää uhrinsa kynsin, hampain sekä hännällään. Predatorilla on käytössään huipputeknologiset aseet, näkymättömyys sekä lämpönäkö, kun taas ihminen on kaiken väliin putoava saalis käytössään vain tyypilliset aseet sekä liikkeentunnistin. Ihmisen haavoittuvuus on kuitenkin rodullinen ominaispiirre näiden kahden pedon välillä, joka luo sotilaalla pelaamiseen erityisen mausteen.

Vaikka peli on huikea, niin se omaa myös pahoja suunnitteluvirheitä. Kartat ovat suuria labyrintteja, joiden kaikki käytävät näyttävät identtisiltä. Toki käytävät vaihtuvat paikoitellen teemoittain H.R. Gigerin painajaisesta monotooniseen militaridesigniin, mutta eksyminen labyrinttiin on silti satavarmaaa. Sormea pitää kuljettaa seinää pitkin eikä avuttoman pienestä kartastakaan ole liiemmin apua.

Myös ohjauksessa on omat mokansa, sillä liikkuminen on hyvin kankeaa. Ohjaimen sekavat numeronäppäimet eivät auta asiaa, mutta niiden seasta löytyy kuitenkin napit sivuttaisliikkumiseen. Napit ovat kuitenkin aseteltu järjettömästi ettei toiminnosta ole mitään hyötyä. Ohjain huutaa tämän kaltaiselle toiminnolle puskurinappeja tai sitten pelaajalla pitäisi olla kolmas käsi.

Alien vs. Predator on ahdistava peli täynnä sokkeloita ja surkeaa ohjattavuutta, jota ei mielellään pelaisi ollenkaan – mutta muistot ovat silti yhä kultaiset. Jos omistat Atari Jaguarin tai olet kiinnostunut konsolin ja pelisarjan historiasta, kannattaa näihin tehdä sijoitus. Grafiikaltaan peli on kuitenkin hyvin säilynyt verrattuna 1999 vuoden vastineeseensa, joka sekin omaa erittäin sokkeloisen kenttäsuunnitelun. Jos jokin pitäisi hyllystä poimia, on se yhä Atari Jaguarin versio.

Lisätietoja:

Alien vs. Predator @ Wikipedia

Alien vs. Predator @ Mobygames

 

Alien vs. Predator

Tekijä: Rebellion

Julkaisija: Atari

Alustat:Atari Jaguar (1994)

Teemu Viemerö

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lue myös

Age of Empires Online – kolme vuotta myöhemmin

Campaign Commander 2: Coral Sea (lautapeli)

Thief-ensikosketus – hiippailu vai beat’em’up? [osa 2]

Trials Frontier – pärinää ja kustomointia

Vuoden 2013 paras pelikäsikirjoitus: Bioshock Infinite

Vuoden 2013 yllättävin peli: Tomb Raider