Wiikon wanha: Tom Clancy’s Rainbow Six

22.04.2014 17:00 | Jukka O. Kauppinen

Kovin usein ei kohtaa peliä, jonka voisi sanoa olleen alku aivan uudelle genrelle. Tai käänteentekijä. Tom Clancy’s Rainbow Six oli kuitenkin huikea mullistaja, silloin kaukaisena vuonna 1998. Se oli ensimmäinen peli, jota pystyy rehellisesti kutsumaan todelliseksi taktiseksi räiskintäpeliksi.

Rainbow Sixin perinnöstä ei kuitenkaan ole enää paljoa jäljellä. Jälkeläiset voivat toki paksusti. Splinter Cell-, Ghost Recon- ja Vegas-sarjat irroitettiin eräässä vaiheessa toiminnallisemmiksi spinoffeiksi, mutta sivupelien menestys vei lopulta pääsarjankin action-suuntaan. Niin luonto kuin pelimaailma ovat raadolliset.

Rainbow Six oli samalla menestyneen teknotrillereillään paksua tiliä tehneet Tom Clancyn perustaman Red Storm Entertainment -pelitalon ensimmäinen varsinainen megahitti. Red Storm oli tehnyt useita korkealle tähtääviä strategiapelejä, joilla pelattiin niin suurvaltapolitiikalla kuin kybersodan salaisissa maailmoissa. Mutta väkevää Clancy-henkeä puhkuva Rainbow Six oli lopulta se peli, joka nousi suuremmankin pelaajayleisön suosioon.

Toki tässä oli se surullisempikin puoli, että Rainbow Sixien suosion myötä Red Storm urautui työstämään vain tätä yhtä pelisarjaa, minkä jälkeen Ubisoft löi sitten rahaa pöytään ja osti niin studion kuin Clancyn nimen pelioikeudet.

Mutta keskitytään nyt Rainbowiin. Red Stormin tiimi työsti ensin taktista toimintapeliä, joka kuvaisi FBI:n panttivankien pelastamiseen erikoistuneen ryhmän toimintaa. Sitten teosta laajennettiin kansainvälisemmäksi, sillä FBI operoi vain Yhdysvalloissa. Kansainvälisten iskuryhmien toimintaa kuvaavan pelin nimi oli Black Ops.

Sitten kävi tuuri. Pelintekijät havaitsivat, että Tom Clancy kirjoitti parhaillaan teosta salaisen ympäri maailmaa operoivan iskuryhmän toiminnasta. Mikä tuuri! Pelintekijät muokkasivat teostaan Clancyn Rainbow Six -kirjan suuntaan ja vaihtoivat nimenkin. Ja siitähän tuli pelaamisen historiaa.

 

Loikataanpa nyt vuoteen 1998 ja luetaan meikäläisen tuolloin kirjoittama Rainbow Six -arvostelu sellaisenaan:

Milloinkas Wolfenstein 3D ilmestyikään? 1992. Entäs mikä oli ensimmäinen sellainen 3D-räiskintä PC:lle, jossa mennään pintaa syvemmälle? Spec Ops. Spec Ops vaikutti vielä eilen 3D-pelien älykköveljeltä, mutta vertailu Tom Clancyn pelifirman uutukaiseen tipauttaa sen raa’asti jalustaltaan. Rainbow Six on viimein se kaivattu 3D-naamaperspektiivistä kuvattu peli, jossa teknologiapainotteisuuden ja 3D-enginen sijaan pääosassa on realismin tavoittelu ja sisältö.

R6 sijoittuu pahasti rämettyneeseen lähitulevaisuuteen. Maailmanlaajuinen terrorismi on riistäytynyt käsistä ja sitä vastaan taistellaan pelaajan kontrolloimalla iskuryhmällä. Kyseessä on väkevä taktinen joukkuetason 3D-toiminta, johon on istutettu myös strateginen tehtävien suunnitteluosuus.

Pelaaja pusketaan lineaarisesti tehtävä tehtävältä etenevään kampanjaan. Pelaamaan ei rynnätä suinpäin, sillä jokainen tehtävä suunnitellaan ensin tehtäväeditorissa. Ensimmäisiin viiteen tehtävään on kuitenkin tarjolla valmiit suunnitelmat, joilla editorin toimintaan voi tutustua. Editorissa olisi vielä paikkaamista etenkin informaatiopuolella ja editoinnissa, mutta suunnittelu hoituu silti ongelmitta pelaajan määrätessä myös iskuryhmänsä koostumuksen ja varustuksen. Kerran läpikäytyjä tehtäviä voi harjoitella ja kokeilla uusia taktiikoita.

R6:n perusero muihin 3D-peleihin on tehtävien tarkka suunnitelmallisuus ja päämäärä. Iskuryhmän reitti suunnitellaan tarkasti ja joukot etenevät määriteltyjä reittejään pitkin. Maksimissaan neljään osastoon jaettuna tehtävät pyritään toteuttamaan shokkimaisen nopeasti ja minimitappioin. Viholliselle ei saa antaa aikaa reagoida, etenkin kun tappiot tai haavoittuminen tekevät hallaa tuleville tehtäville. Pelaaja voi esimerkiksi määritellä kaksi kevyttä tiedustelijayksikköä etenemään edeltä terroristien hallussapitämään voimalaitokseen puhdistamaan reitin ylempänä lähtökoodia odottavalle pomminpurkuryhmälle. Samalla on pelastettava panttivanki varastohuoneesta.

Iskujoukkojen toiminnassa pelaaja on vain yksi monista, tosin ryhmänjohtaja jota loppuryhmä seuraa tulitukea antaen. Sillä välin muut ryhmät toimivat usein jopa pelaajaa nopeammin, tehokkaammin ja turvallisemmin. Pelaaja tietysti venyy CPU-äijiä pidemmälle, mutta heidän toiminnalleen voi antaa arvosanan hyvä. Paljon tosin riippuu pelaajan määräämistä reittipisteistä.

Realismia tavoittelevassa pelissä tekoäly on ikuinen ongelma. R6:n rasitteena on nykyaikaiseen urbaaniin ympäristöön sijoittuva realismi, mutta silti peli onnistuu ilahduttamaan. Toiminnassa on todenmukaisuutta, vaikka tekijät ovatkin oikoneet vihollisten älliä ”pelattavuuden nimissä”. Tärkein todellisuuden tuoja on haavoittuvuus: R6:ssa sotilailla on vain ainokainen henkiriepunsa.

Äänet merkitsevät R6:ssa hyvin, hyvin paljon. Kevyimmilleen riisuttu tiedustelija hipsii ympäriinsä, ja mitä enemmän romua on matkassa, sitä enemmän meteliä kuuluu. Vihollinen voi jopa seurata epäilyttäviä ääniä ja havahtua tulitaistelusta. Sotilaat voi varustaa hiljennetyillä aseilla, mutta niillä osuu huonommin eikä läpäisytehossakaan ole kehumista. Ryskien sisään vai hiljakseen hipsutellen, siinäpä kysymys. Etenkin panttivankien pelastamista edellyttävät tehtävät vaativat suurta nopeutta, koordinointia ja äänettömyyttä. Nopein tapa pelata tehtävä uudestaan on meluta, jolloin vangit saavat kohta lyijynapin niskaan. Viholliset osaavat myös väijyttää pelaajia.

Rainbow Sixin sisältöä on pakko kehua. Vaikka tehtävät on purkitettu, on niissä vaihtelua vihollisten arvaamattomuudesta johtuen. Grafiikkaenginekin on tehtävänsä tasalla. Supperdupper-highteciä se ei ole, mutta välittää vaikutelman todellisesta ympäristöstä ja ihmisistä. Ääriminimalistinen äänimaailma sopii kuin nakutettu pelin visuaalisuuteen ja henkeen. Vain pelaajan ja joukkuetovereiden omat liikkeet, kahina ja esineiden kolina kuuluvat taustaäänien; ehkä voimalaitoksen jyrinän tai liki täydellisen hiljaisuuden päällä. Se synnyttää jännittävän tunnelman, joka katkeaa aseiden kuivaan kalinaan.

Erityiskiitoksen ansaitsee moninpeli. Quaket, Sinit sun muut kokeilleellekin se on huikea elämys. Ajatella – realistista ja jännittävää sodankäyntiä! Pelaamaan pääsee DM-tyyppisesti ja joukkueina, ja valmistehtäviä pystyi pelaamaan myös ihmisporukan kera. Internet-pelaaminen onnistuu vaivattomasti Internet Gaming Zonen (www.zone.com) ja piakkoin myös MPlayerin (www.mplayer.com) kautta.

Eikä myyntiversion päivitystäkään välttämättä tarvita, vaikka gutaa se silti tekee. Räikeät virheet ja bugit puuttuvat, vain lieviä puutteita ja paremminkin tehtävissä olevia asioita. Harvinaista.

Rainbow Six on askel eteenpäin 3D-peligenrelle ja se lupaa hyvää 3D-peleille tulevaisuudessa. Aivoja muskelien sijaan. Taktiikkaa, hiipimistä, suunnittelua, realismia. Pelin konsepti on onnistunut ja kokonaisuus paljon enemmän kuin ainestensa summa.

93/100 pistettä

 

Rainbow Six -pelisarjan menestys kaikkineen on erittäin kunnioitettavaa, mutta samalla ihan alkuperäistä peliä muistelevaa vaikeiden pelien ystävää harmittaa. Splinter Cellit ja Ghost Reconit ovat hyviä pelejä, täynnä stealthiä ja  toimintaa. Varsinaisen Rainbowin perinnöstä kun ei ole enää tänään paljoa jäljellä. Tehtävien pikkutarkka suunnittelu ja operaatioiden toteuttaminen on saanut jäädä sivuun toiminnan ja teknolelujen tieltä.

Joten muistelkaamme kunnioituksella sitä vanhaa hyvää aikaa, kun pelitalot vielä luottivat pelaajien taitoon ja haluun viihtyä myös vaikeiden ja haastavien pelien ääressä – ja sitä aikaa, kun mekään emme olleet nykyisenlaisia pikaista tyydytystä ja onnellisuushormoneja erittävien hupipelien suurkäyttäjiä.

 

Lisätietoja:

Rainbow Six @ Mobygames

Rainbow Six @ Wikipedia

 

 

Rainbow Six

Kehittäjä/julkaisija: Red Storm Entertainmanet

Pääsuunnittelija: Brian Upton

Alustat: PC (1998), myöhemmin myös Nintendo 64, PlayStation, Mac, Game Boy Color, Dreamcast

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lisää aiheesta

Rainbow Six 3: Raven Shield (PC) 

Tom Clancy’s Rainbow Six Vegas 2 (PC, PS3, 360) 

Ubisoft Montreal – ranskalaiskustantajan kevät ja Splinter Cell: Chaos Theory 

Lue myös

Android: Netrunner (lautapeli)

Dreadball (lautapeli)

Grafiikka voi aina olla parempaa

Panssarivaunuja, kämppimistä ja yllätysliikkeitä – World of Tanks -olympialaiset

Suomen parhaat pelit ja pelialan ilmiöt 2013 palkittiin pelialagaalassa

Trials Fusion –haastattelu – sähkömopo, Judge Dredd ja kylmää kahvia