Arvostelu Luigi’s Mansion 2 HD ei paljoa vuoden 2013 siivoussavotasta eroa
Kuva: © Nintendo
Luigi’s Mansion 2 HD on uskollinen remasterointi vuonna 2013 Nintendo 3DS:lle julkaistusta kummitusseikkailusta: uudelleen myllätyn grafiikan lisäksi muita muutoksia ei ole juurikaan tehty.
Julkaisupäivä: 27.6.2024
Studio: Tantalus Media
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arviota varten: noin 15 tuntia
Sienivaltakuntaan sijoittuvien pelien pääosassa pomppii useimmiten Mario, muiden hahmojen jäädessä seinäruusujen rooliin. Mutta kuten nerokkaimmat saattavat jo Luigi’s Mansion 2 HD -pelin nimestä päätellä, pukeutuu sankarin viittaan tällä kertaa veljeksistä se vihreämpi, eli Luigi.
Luigin kartanon tapahtumat sijoittuvat Evershade Valley -nimiseen laaksoon. Kyseisellä alueella vallitsee ikuinen yö ja taivaalla hehkuu violettina kuun muotoinen kristallimuodostelma. Tai ainakin hehkui, ennen kuin eräs paha, kruunupäinen kummitus varasti kristallin ja pirskoi sen palasiksi. Kristallikuun hajoamisen vuoksi laakson kummitukset muuttuvat vihamielisiksi, ja ajavat aaveita tutkineen professori E. Gaddin piiloon bunkkeriin. Tiedemies pyytää Luigia avukseen, ja nyt pelokas viiksivallu saa tehtäväkseen kristallisen kuun palasten etsimisen kartanoiden syövereistä.
Tarinallisesti luvassa on tuttua ja turvallista menoa eli humoristista, kevyttä hömppää. Pelokas Luigi on oiva valinta päärooliin: Yleensä pullean veljensä varjoon jäävä putkimies on selvästi kauhusta kankeana, mutta hän uskaltautuu silti kohtaamaan pelkonsa urheasti – aivan kuten ihka oikea sankari!
Vaikka kyseessä on periaatteessa kauhupeli, ei pelkokerroin silti nouse kovin korkealle. Luigi’s Mansion 2 HD sopii siis nuoremmillekin pelaajille, vaikka mukana onkin muutamia vähän jännempiä kohtauksia. Araknofobiasta kärsiville peliä ei silti voi suositella, sillä kartanon kapeilla käytävillä kipittää kahmalokaupalla kahdeksanjalkaisia kammotuksia.
Kuva: © Nintendo
Imurin kanssa kummitusjahdissa
Eroja alkuperäiseen 3DS-versioon on niukanlaisesti. Päivitetty ulkomuoto on niistä silmiinpistävin. Grafiikat ovat HD-laatua ja peli näyttääkin ihan nykypäivän standardien mukaiselta. Mitään visuaalista ilotulitusta ei ole luvassa, mutta verrattuna alkuperäiseen versioon kaikki näyttää tietysti monin verroin paremmalta. Suurten muutosten puute saattaa kismittää joitakin alkuperäisen version faneja, mutta ainakin pelin tunnistaa omaksi itsekseen.
Pelillisiltä ominaisuuksiltaan kyseessä on simppeli teos. Tarkoituksena on tutkia salaisuuksien täyttämää ympäristöä, ratkoa pulmia, kerätä erilaisia esineitä ja siinä sivussa imuroida kujeilevia kummituksia parempaan talteen käyttäen Poltergust 5000 -nimistä vekotinta. Imurin lisäksi Luigilla on käytössään kommunikointiin tarkoitettu DS-laite, taskulamppu sekä Dark Light -härpäke, jonka avulla pystyy näkemään paljaalle silmälle näkymättömiä esineitä.
Vastaan leijuu erinäköisiä ja -kokoisia kummituksia, jotka yrittävät parhaansa mukaan hidastaa Luigin seikkailua. Pelaajan tarkoituksena on ensin sokaista ja kangistaa aaveet taskulampun valolla, jonka jälkeen ne voi turvallisesti imuroida Poltergust 5000:n sisuksiin. Pahikset eivät tietenkään halua tulla säilötyksi varastoon, vaan ne yrittävät viilettää karkuun vekottimen imusta. Luigin täytyykin kipittää vastakkaiseen suuntaan kuin kummitus hoitaakseen homman loppuun.
Kuva: © Nintendo
Joissakin kohdin sinne tänne ryntäily luonnistuu hieman nihkeästi, sillä tilaa juoksennella ympäriinsä ei aina ole niin ruhtinaallisesti. Tämä koituu ongelmaksi varsinkin silloin, jos pienessä huoneessa riehuu useampi otus. Lattialla lojuviin esineisiin ja kapeisiin käytäviin jää helposti jumiin, jolloin aaveet onnistuvat kajoamaan Luigiin tahmaisilla sormillaan. Tällaiset kohdat ovat kuitenkin harvassa, ja vaikeustasoltaan peli tuntuukin yleisesti ottaen melko helpolta.
Vaikeustasoa nostaa kuitenkin tallenuspisteiden puute. Jos kummitukset onnistuvat säikäyttelemään Luigi paran pökerryksiin, joutuu koko kentän läpäisemään uudelleen. Samojen paikkojen koluaminen useampaan kertaan alkaa joskus ärsyttämään, joten muutama tallennuspiste kenttien keskelle olisi ollut poikaa.
Luigin ohjastaminen tuntuu aika ajoin kömpelöltä ja turhan hankalalta. Liikkuminen, taskulampulla osoittelu, imurin liikuttaminen ja kaikki muu hoituu ennalta määrätyillä napeilla, eikä niitä pysty muuttamaan itselleen sopiviksi. Suustani saattoi päästä muutamia ärräpäitä, kun kesken kummitusjahdin taskulampun valokeila sojotti ihan mihin sattui tai kun tiettyjen toimintojen käyttäminen olisi vaatinut minulta kaksi oikeaa kättä.
Kuva: © Nintendo
Parasta on löytämisen riemu
Parasta Luigi’s Mansion 2 HD:ssä on maailman tutkiminen ja lukuisten salaisuuksien paljastaminen. Eräänä sivuhommana on kerätä violetteja ametisteja, jotka on ripoteltu ympäri pelialuetta. Nämä jalokivet eivät tietenkään loju siinä silmien edessä, vaan ne kerätäkseen on koluttava kaikki paikat lattiasta hämähäkinseittien koristamaan kattoon. Jos haluaa pakkomielteisesti löytää kaikki piilotetut aarteet, on pelaajan oltava valppaana joka ikinen hetki. Löytämisen riemu onkin käsin kosketeltavissa ja kuultavissa, kun innokas tutkija keksii nerokkaasti kätkettyjen jalokivien tai muiden esineiden piilopaikan.
Mukana on myös moninpeli, jota voi pelata verkon kautta tai samalta sohvalta käsin. ScareScraper-nimisessä moninpelissä on tarjolla kolme eri pelimuotoa. Itse kokeilin rush mode -pelimuotoa verkon kautta, satunnaisten pelaajien kanssa. Tässä moodissa on tarkoitus löytää uloskäynti kartanosta ennen ajan loppumista. Pelaaminen tuntuu ihan kivalta, vaikka se oli useimmiten melkoista sähellystä. Innokkaat imuroijat (myös minä) juoksivat ympäriinsä vailla päämäärää, eikä kenelläkään tuntunut olevan hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta ehkä moninpeli on hauskempaa tutussa porukassa? En kuitenkaan usko palaavani pelimuodon pariin tulevaisuudessa.
Kuva: © Nintendo
Kaiken kaikkiaan Luigin seikkailu kummituskartanossa on positiivinen kokemus. Ainoastaan kökkö ohjaus jää vähän hampaankoloon, mutta muuten kyseessä on taas jälleen kerran varsin mukiinmenevä uudelleenlämmittely.
Jos pitää alkuperäisestä versiosta, tulee luultavasti ihastumaan myös Luigin visuaalisesti paranneltuun siivoussavottaan. Uusille pelaajille on luvassa hurmaava pulmaseikkailu, kun taas osa pelisarjan uskollisista faneista jää varmasti kaipaamaan jotakin uutta ja ennennäkemätöntä.
LUIGI’S MANDION 2 HD
”Imuroiminen ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa kuin Luigi’s Mansion 2 HD:ssa!”
