Ghostbusters ilahduttaa valkokankaalla – muistatko nämä pelit?

19.07.2016 17:45 Jukka O. Kauppinen

Elokuvateattereihin tällä viikolla saapuva Ghostbusters-elokuva sai jo päälleen ”yksi kesän parhaista leffoista” -viitan. Kummitusjahtia on kuitenkin harjoiteltu myös pelien muodossa!

Vuonna 2009 julkaistu Ghostbusters-peli oli itse asiassa niin hyvä ja tarinavetoinen, että Ghostbusters-jengi kehui sitä suorastaan kolmanneksi elokuvaksi, mitä nyt vähän interaktiivisempana versiona. Ei sinänsä ihme, sillä leffatiimi oli aktiivisesti mukana pelinteossa ja kertoi ihan ääneen, että tässä tehdään oikeastaan kolmosleffaa, kolmosleffan käsikirjoituksen pohjalta.

Voi kuulostaa hieman oudolta, mutta näin se on: Ghostbusters-peli on Haamujengin tarinan ihka-oikea ja virallinen kolmas osa. Elokuvaprojekti on pyörinyt Hollywood-helvetissä jo 20 vuotta kässäriongelmien ja Bill Murrayn penseilyn takia ja ikä ajoi ohi haamujengiläisistä, mutta ei ideasta.

Pelkkä virallisen teoksen titteli ei toki paljon mieltä lämmittäisi,ellei toteutus olisi elokuvien edellyttämällä tasolla. Haamujengi on yhä tärkeä juttu sen luojille, joten peliprojektiinkin on suhtauduttu vakavasti. Aykroyd ja Ramis kirjoittivat käsikirjoitusta, kehittelivät peliä varten uusia leluja ja haalivat vieläpä kasaan alkuperäisen elokuvaköörinkin. Vain Sigourney Weave ja Rick Moranis jäivät projektin ulkopuolelle, mutta se ei paljon tahtia haittaa: tämä ON Ghostbusters 3!

 

Terminal Reality -studion tekemä, Atarin/Sonyn julkaisema Ghostbusters sai Dome.fi:ssä Suosittelemme-peukun.

Lainaus arvostelusta:

Ghostbusters on peli, jota monet odottivat innolla, toiset kauhuissaan. Voiko siitä muka tulla mitään, kun 20 vuoden tauon jälkeen rakasta elokuvasarjaa yritetään kääntää peliksi? Voi. Terminal Realityn pojat ovat pitkän linjan veteraaneja ja he ovat onnistuneet yhdistämään pelitietoutensa mainiosti alkuperäisten elokuvamiesten filmitietämykseen. Uskallankin ilomielin todeta, että Ghostbusters on parhaita leffapelejä ikinä.

Se on muutenkin pelinä äärimmäisen iloinen yllätys. Peli on jännittävä, viihdyttävä ja suoranaisen hauska. Se on myös teknisesti riittävän pätevä: grafiikka on hyvää ja esikuvalle äärimmäisen uskollista, äänisuunnittelu vielä parempaa.

Ghostbusters ei ole peli, joka vetoaisi kaikkiin. Jos joku odottaa peliltä kiveksiä tärisyttävää toimintaa, odotukset ovat täysin vääränlaiset. Rauhallinen tempo, tutkimusmatkailu ja elokuvamainen rytmitys voivat kuitenkin tuntua oudoilta realistisemmin peliin suhtautuvistakin. Kaikki elokuvista pitävät ovat varmasti kuin seitsemännessä taivaassa ja uskon vakaasti, että muutkin saavat pelistä koko rahalleen viihdettä, ellei nyt satu olemaan jo valmiiksi täysin Haamujengiä vastaan.

Lue arvostelu: Ghostbusters (PS3, 360)

Lue arvostelu: Ghostbusters (Xbox 360)

Ghostbusters

 

Mutta ei Ghostbustersien nykyaika ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Wanako Studios/Atari näet julkaisivat 2011 Ghostbusters: Sanctum of Slime -pelin, jota kuvailtiin parhaimmillaankin limaiseksi. Eikä hyvällä kummituslimatavalla.

Lainaus arvostelusta:

Olisin kovasti halunnut pitää Sanctum of Slimestä. Periaatteessa kepeä räiskintä yhdistettynä Ghostbusters-lisenssiin voisi olla mitä toimivin resepti. Kevyttä huumoria, kekseliäitä kummituksia ja hyvää meininkiä. Kunpa vain tämä olisikin ollut pelin henki.

Nyt käy kuitenkin niin, että sen armottoman vaikeuden ohella pelillä ei ole paljoakaan tarjottavaa. Kentät ovat kaavamaisia ja toistavat pahasti itseään niin kentän sisäisesti kuin koko pelin kannalta tarkasteltuna. Sillä on lopulta kovin vähän vaikutusta peliin, ollaanko puistossa vai hullujenhuoneella, kun ainoa muuttuva asia on seinien väritys.

Tarvitseeko muuta enää sanoakaan? Kaavamainen, itseään toistava, turhauttavan vaikea ja innoton peli.

Lue arvostelu: Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)

Ghostbusters

 

Se kaikkien aikojen legendaarisin Ghostbusters-peli on kuitenkin tuo ikivihreä kasibittinen klassikko, tietenkin nimeltään Ghostbusters, joka taisi olla kaikkien aikojen ensimmäinen kunnon megahittimäinen leffalisenssipeli.

Lainaus retromuistelosta:

1984 oli Ghostbustersin vuosi.

Jo muutaman vuoden kuluttua oli kohtuullisen helppo nähdä, että oikeastaanhan tuo Activisionin C-64:lle ja kaikille muillekin suosituille pelikoneilla julkaisema toimintapeli oli aika kehno. Mutta emmehän me pienet pojat sitä tajunneet joystickiä kiivaasti vääntäessämme. Olimme menneet komeasti lankaan ja pelasimme Ghostbustersia, koska se oli Ghostbusters. Ei siksi, että se olisi niin hyvä peli. Mutta Haamujengi oli niin hyvä leffa, joten tottakai siitä kertova pelikin oli hyvä.

Niin meitä raukkoja höynäytettiin. Ehkä se oli hyvästäkin, sillä nykyään kaikkeen suhtaudutaan aina ensin epäluulolla ja varovaisuudella. Eiväthän lisenssipelit, jatko-osat tai ennalta määriteltyyn peligenreen istuvat teokset voi olla hyviä?

Pelinä Ghostbusters on vähemmän kiinnostava kuin sen raamit. Pelaaja ajeli kaupungin kaduilla jahdaten kummituksia, jalkautuen sieppaamaan kummitushummituksia ja yrittää pitää kaupungin haamutason riittävän alhaisena, jotta pelaaja pääsee loppuvaiheessa ottamaan mittaa superkummitus Gozerista. Perushuttua.

Entä ne raamit? Ghostbustersin suurin saavutus oli se, että peli oli ensimmäinen massiivisen menestynyt elokuvaan pohjautuva lisenssipeli. Erilaisia lisensointeja oli toki nähty aiemminkin, mutta tällä kertaa pelissä oli tavallista enemmän elokuvasta tuttuja elementtejä, toimintaa sekä ehkä tärkeimmiten myös tunnusmusiikki hienona piipelipii-versiona.

Niinpä peli myikin hirvittäviä määriä ja nosti Activisionin tuntuvaan nousukaartoon. Lisenssipelit, nämähän myyvät, firman pomot totesivat.

Lue artikkeli: Wiikon wanha: Ghostbusters – veikot joille hädässä soitetaan

Lue artikkeli: Wiikon wanha: Ghostbusters – who you gonna call?!

Ghostbusters

 

Lue toki myös uuden Ghostbusters-elokuvan arvostelu Dome.fi:stä:

Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että kerrankin itse elokuva on parempi kuin sen mainokset!

Kyllä, uusi Ghostbusters on sangen toimiva komedia. Itse asiassa se on yksi tämän vuoden hauskimmista, energisimmistä ja sympaattisimmista teatterielokuvista. Se kierrättää vanhaa, mutta edes pyrkii samalla luomaan jotain uutta.

Päähenkilöiden kemiat toimivat hyvin keskenään (tätä en olisi ikinä trailereiden pohjalta uskonut), mukana on koko joukko hyviä vitsejä (myös YouTuben pääaukojia muistetaan), Chris Hemsworth tekee tervetullutta pilkkaa Thor-imagostaan ja elokuvan visuaalisuus on aivan omaa luokkaansa. Moni elokuva näyttää concept art -vaiheessa paljon paremmalta kuin valmiina, mutta Ghostbustersin kummituskohtaukset ovat silkkaa silmäkarkkia myös valkokankaalla.

Lue arvostelu: Arvostelu: Uusi Ghostbusters on kesän parhaita elokuvia

Ghostbusters

 

Ghostbusters
Kaikki jutut aiheesta