Toimittajan puheenvuoro: Suurten pelijulkaisujen naissankarit ovat askel oikeaan suuntaan – valittajien on aika katsoa peiliin

E3-messuilla esiteltiin useampaa tulevaa peliä, joissa perinteisen miessankarin paikalle on nostettu nainen. Vaikka muutoksen tuulet eivät vielä näy tilastoissa, on pelien representaatio menossa parempaan suuntaan.

Viime viikolla järjestetyillä E3-messuilla julkistettiin ja esiteltiin taas runsasta joukkoa tulevia pelejä. Uutistulvan keskellä huomio kiinnittyi siihen, että useammalla isolla pelillä oli naispuolinen päähenkilö. Enkä nyt tarkoita vain pelejä, joissa pelaaja pääsee luomaan itse oman pelihahmonsa.

Etenkin kaksi suuren luokan räiskintäpeliä herättivät huomiota muutoksellaan.

Ensinnäkin, Gears of War -sarjan seuraavaa peliä tähdittää naissankari, jo edellisestä pelistä tuttu Kait. Toiseksikin, syksyllä ilmestyvä Wolfenstein: Youngblood on vaihtanut sarjan ikonisen sankarin BJ Blaskowitzin hänen kahteen tyttäreensä, joista molemmat ovat pelattavia hahmoja.

Näiden lisäksi on vielä pari muutakin.

The Last of Us Part II:ssa Ellie, jolla pelattiin hieman myös edellisessä pelissä, on Naughty Dogin mukaan tällä kertaa pelin ainoa pelattava hahmo. Ja myös kotimainen Remedy on vaihtanut edellisten peliensä miessankarit naiseen tulevassa Control-toimintapelissään.

Suurten pelijulkaisujen naissankarit herättävät huomiota jo siksi, että koko sen ajan kun olen peleistä kirjoittanut (reilut viisi vuotta), on tapa, jolla naisia peleissä kuvataan, herättänyt runsasta keskustelua. Muutama vuosi sitten tietyn pelaajakunnan naisvihamielisyys nousi esiin koko inhottavuudessaan Gamergate-kohun myötä, mutta vielä tänäkin vuonna ovat esimerkiksi Battlefield V:n naissotilaat herättäneet umpimielistä kritiikkiä, joka on kehnosti verhottu ”historiallisen oikeellisuuden” vaatimukseen.

Niin surullista kuin se onkin, naisten representaatio peleissä on yhä useimmiten vähäistä ja stereotyyppistä, ja silloin kun pelissä on vain yksi pelattava hahmo, se on lähes poikkeuksetta mies. Kuten Hollywoodin blockbuster-elokuvissa, jää naisen rooliksi useimmiten olla romanttinen kumppani tai korkeintaan tukijoukkojen sankari. Viimeksi olen kritisoinut sukupuolittunutta representaatiota esimerkiksi Detroit: Become Humanissa sekä kauhupeli Agonyssa, joka olikin poikkeuksellisen toksinen roskakasa.

Gears of War 5:n, Wolfensteinin ja muiden mainittujen pelien uudistukset ovat siis erittäin tervetulleita, mutta mistään naissankareiden tulvasta ei suinkaan voi puhua. Feminist Frequency teki E3:n striimatuista tilaisuuksista perinteisen raporttinsa, josta selviää, että naispäähenkilöitä nähtiin peliyhtiöiden tilaisuuksissa esitellyistä peleistä vain kahdeksassa prosentissa.

Tämä on samaa luokkaa viime vuosien kanssa, eli statistisesti mitään merkittävää harppausta ei siis ole tapahtunut. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ainoastaan miespuolinen sankari oli 24% peleistä.

Tasan puolessa Feminist Frequencyn ruotimista peleistä saattoi pelata joko mies- tai naishahmolla, mutta sivusto selitti myös ytimekkäästi sen, miksi naishahmoilla tarinallisissa peleissä on merkitystä:

”Kun pelissä (kuten vuoden 2017 Horizon Zero Dawnissa tai tulevassa The Last of Us Part II:ssa) on naisprotagonisti, jokainen sen maailmaan astuva pelaaja joutuu kokemaan maailman sen kautta, kuka tuo naisprotagonisti sattuukaan olemaan. Nämä pelit normalisoivat ajatusta, että miespelaajien pitäisi pystyä projisoimaan itsensä ja samaistumaan naisprotagonistien kanssa, aivan kuten naispelaajat ovat aina projisoineet itsensä ja samaistuneet miessankareiden kanssa.”

Wolfenstein: Youngblood ja Gears 5 valavat kuitenkin toivoa erityisesti siksi, että ne ovat suuren luokan pelejä, ja kaiken lisäksi molemmat pelisarjat tunnetaan testosteronia tihkuvista, suorastaan naurettavuuteen asti maskuliinisista hahmoistaan. Se, että juuri näiden pelien tekijät ottavat näyttävästi askelen eteenpäin, on seurauksiltaan paljon merkittävämpää, kuin marginaalissa tapahtuvat edistysaskelet indiepelien puolella (itse pelejä väheksymättä). Lisäksi juuri FPS-pelien pelaajakunta on kovin miesvoittoista (ks. Quantic Foundry), joten juuri tälle yleisölle sopiikin tarjoilla Feminist Frequencyn esittämää normalisoimista.

Samalla E3-messuilla nähtiin edistystä suhteessa seksuaalisen monimuotoisuuden esittämiseen. Kuten The Last of Us Part II:n traileri hieman alleviivatusti osoitti, on Ellie uudessa pelissä suhteessa toisen naisen kanssa. Assassin’s Creed Odysseyssa puolestaan voi paitsi luoda mies- tai naishahmon, jotka molemmat ovat käsikirjoitettuja ja ääninäyteltyjä sankareita, myös kehittää hahmolle romanttisia suhteita sukupuoleen katsomatta.

Pelien representaatiossa otetaan siis askeleita oikeaan, tasa-arvoisempaan suuntaan, vaikkei kyse välttämättä olekaan harppauksista tai kovin nopeasta edistymisestä.

Tämä on ollut myös mielestäni odotettavissa.

Juuri E3-messuja edeltävällä viikolla ennustin Muropaketin artikkelissani, että seuraavassa Grand Theft Auto -pelissä nähtäisiin viimein pelattava naishahmo. Toivottavasti näin käy, ja toivottavasti monimuotoinen representaatio saa muutoinkin lisääntyä.

Lopuksi on hyvä tähdentää, että naissankareiden määrän lisääntyminen peleissä ei ole keneltäkään pois. Se vain monipuolistaa pelien maailmankuvaa ja tarinankerrontaa, tarjoaa uusia mahdollisuuksia, tavoittaa uusia yleisöjä ja viime kädessä ajaa sukupuolten tasa-arvoa.

Representaatiolla on väliä – sitä en tässä kohtaa enää ryhdy todistelemaan.

Ja jos ei ihan oikeasti kestä pelata peliä, jossa hahmo on eri sukupuolta (tai seksuaalista suuntautumista) kuin itse, kannattaa ihan vakavissaan pysähtyä kysymään, miksi. Tähän pattitilanteeseen on myös ehdotus, jonka Electronic Arts -johtaja Patrick Soderlund esitti Battlefield V:n naissotilaista valittaville pelaajille Gamasutran mukaan:

”Hyväksykää se tai älkää ostako peliä. Minulle käy kumpi vain.”