i925X- ja i915P-emolevyvertailu
Intel julkisti kesäkuussa uudet piirisarjat Pentium 4 -prosessoriperheelle. Kyseinen päivitys oli neljäs kerta, kun Intel päivitti P4-piirisarjamallistoaan ja Intel itse luonnehtiikin sitä mallistonsa tärkeimmäksi piirisarjapäivitykseksi viimeiseen kymmeneen vuoteen. 845-piirisarjoista siirtyminen 865/875-piirisarjoihin lisäsi merkittävimpinä uusina ominaisuuksina ainoastaan kaksikanavaisen muistikaistan ja Serial-ATA-tuen. 925X- ja 915-piirisarjat tuovat kuitenkin mukanaan koko joukon uusia ja erittäin odotettuja ominaisuuksia. Tässä artikkelissa käymme läpi nuo uudistukset yhdessä neljän eri emolevyn kanssa, jotka saapuivat Abitilta, Asukselta ja Gigabyteltä. Myös MSI:n 915P Neo saapui testipenkkiimme, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta sitä ei saatu toimimaan kunnolla.
LGA775: Ei prosessoripinnejä
Yksi suurimmista muutoksista Intelin uusissa neljännen sukupolven Pentium 4 -piirisarjoissa on tutun Socket 478 -kannan vaihtuminen uuteen Socket T -kantaan. Vaikka uuteen kantaan siirtyminen ei ole ihmeellistä prosessorien kanssa, tehdään uudessa Socket T -kannassa huomattavia muutoksia normaaliin käytäntöön verrattuna. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen mainstream-markkinoille suunniteltu prosessorikanta, jossa liitäntäpinnit ovat siirtyneet itse kantaan ja prosessorin pohjasta löytyy vain tasaiset kontaktipinnat.
Uudet LGA775-prosessorit (Land Grid Array) kätkevät alapuolelleen 775 kappaletta pieniä kontaktipintoja, joihin kannan jousitetut pinnit ottavat kiinni. Muuten prosessorit eivät kuitenkaan eroa vanhoista Socket 478 -kantaisista pikkuveljistään, josta jonkinlaisena todisteena on jo Socket T -kannalla varustetut i865PE-emolevyt ja viimeisimpänä nähty Socket 478 -kannalla varustettu i915P-emolevy.
LGA775-prosessorit ovat herättäneet paljon puhetta uuden kiinnityksen kestävyydestä. Vaikka Intel väittää, että uusi Socket T -kanta on yhtä kestävä kuin aiemman sukupolven ratkaisu, eivät kaikki tähän yhdy. Kantaan integroidut pinnit ovat yksinkertaisesti niin heiveröisen oloisia ja ohuita, että niitä ei kannata mennä sorkkimaan millään muulla kuin prosessorilla. Oikein asennettu prosessori ei riko kantaa ja testien yhteydessä tehdyt lukuisat prosessorien vaihdokset eivät vahingoittaneet yhdenkään testatun emolevyn kantaa.
Socket 478 -kannasta poiketen prosessorin kiinnitys Socket T -kantaan on hieman poikkeava: ensin suoritin asennetaan paikoilleen kantaan, tämän jälkeen kiinnitinkehikko lasketaan sen päälle ja lopuksi koko paketti lukitaan sivussa olevalla vivulla.
Uuden kannan myötä myös coolerit joudutaan vaihtamaan uusiin, koska kiinnitysreikien etäisyys on vaihtunut. Enää ei myöskään käytetä erillistä ja useammissa tapauksissa nopeampaa kehikkoa coolerin kiinnityksen apuvälineenä. Kuvassa oleva Intelin uusi referenssijäähy on kuitenkin nopea asentaa väännettävien kiinnitysnuppien ansiosta, eikä se vaadi emolevyn poistamista kotelosta.
Prosessorin tuulettimen virtaliitin on kokenut myös uudistuksia ja nyt käytössä on neljäpinninen versio, johon käy myös vanhat kolme pinniset liittimet. Uudistettu liitäntä mahdollistaa tuulettimen nopeuden säätämisen.
Lisäksi ATX-liitin on muuttunut hieman, eli se on laajentunut 20-pinnisestä 24-pinniseksi. Koska liitin on toistaiseksi käytössä vain i925X- ja 915P/G-emolevyissä, on uudistettujen virtalähteiden saatavuus heikko. Vanhat 20-pinnisillä ATX-liittimillä varustetut virtalähteet käyvät kuitenkin uuteen liittimeen eikä testeissä ilmaantunut mitään yhteensopivuusongelmia, kun käytössä oli 380 wattinen Antecin TruePower.
875- ja 865-piirisarjojen tapaan Intel on jakanut myös uudet piirisarjansa kahteen ryhmään: peruskäyttäjille ja tehokäyttäjille. Eroa näiden kahden piirisarjaperheen välille ei ole paljoa tehty, koska tehokkaampi 925X sisältää vain tuen ECC-muisteille ja lisäksi sen suorituskykyä on viilattu paremmaksi. Tällä kertaa muistien viiveitä vähentävä PAT-nimitys on jätetty kokonaan pois.
Socket T -prosessorikannan myötä uusia ominaisuuksia pursuavat i925- ja i915P/G-piirisarjat ovat varsin mielenkiintoisia tapauksia. AGP-paikka on saanut huutia lopullisesti ja sitä korvaamaan on tullut PCI Express x16 -paikka. Myös normaalit DDR-muistit korvataan DDR2-moduuleilla, joskin piirisarja tukee vielä vanhempaakin standardia. Tähän mennessä DDR2-muistit ovat menestyneet hieman kehnosti suorituskykytesteissä, koska ne käyttävät hitaita latensseja. Oikeuksiinsa ne pääsevät vasta myöhemmin korkeammilla kellotaajuuksilla. Vanhempiin DDR-muisteihin verrattuna DDR2-muistien käyttöjännite on huomattavasti alhaisempi, eli 1,50 volttia.
Lisälaitteiden liittäminen onnistuu edelleen PCI-paikkoihin, mutta pikkuhiljaa nekin vaihtuvat PCI Express x1 -paikkoihin. Samanlaista siirtymäkautta käyvät par’aikaa myös IDE-väylät, jotka korvautuvat kohta kokonaan Serial ATA -väylillä. Aiemmassa ICH5-piirisarjassa SATA-liitäntöjä oli kaksi, nyt uudessa ICH6:ssa puolestaan neljä ja IDE-ohjaimien määrä on kutistunut yhteen. Verkko-ominaisuuksia varten ei ole enää erillistä CSA-väylää, koska uusi PCI Express -väylä on tarpeeksi nopea gigabitin ethernet-verkolle. Tämän takia osasta uusista 925X-emolevyistä löytyy jopa kaksi verkkoliitäntää.
Yksi edellä mainitun ICH6-piirin muista uusista ominaisuuksista on paljon puhuttanut Intel High-Definition Audio, joka tarjoaa 24-bittisen 192 kHz 7.1 -äänijärjestelmän ja esimerkiksi Dolby Digital -dekoodauksen, jos emolevyvalmistaja päättää käyttää tarpeeksi laadukkaita lisäpiirejä.
ICH6-piirin tukemalla Matrix RAID -tekniikalla voidaan kahdella kiintolevyllä toteuttaa samanaikaisesti RAID-0- ja RAID-1-järjestelmä (Stripe ja Mirror). Lisäksi ICH6 tukee Native Command Queuing -tekniikkaa, jonka tulisi nopeuttaa kiintolevyn toimintaa selkeästi, jos sitä käytetään saman aikaisesti usean prosessin kanssa. Normaalissa työpöytäkäytössä NCQ ei kuitenkaan tuo kovinkaan suurta nopeuslisää ja lisäksi se tarvitsee tekniikkaa tukevan kiintolevyn, joita on markkinoilla toistaiseksi vain kourallinen.
RAIDn lisäksi ICH6-piiriin piti tulla langaton lähiverkko, eli Wlan, mutta Intel ei vielä ole päästänyt ICH6W- ja ICH6RW-piirejä ulos tehtailtaan. Vaikka Wlan-ominaisuus ei lisää ICH6-piirin hintaa kuin parilla dollarilla, tarvitsee emolevy sen lisäksi vielä erillisen antenniosan, joka lisää tuotantokustannuksia. Natiivilla Wlan-tuella varustetuille 915/925-emolevyille voidaan siis ennustaa parinkymmenen euron lisähintaa, kunhan niitä saadaan ensin markkinoille.
925X-piirisarjaa hieman hitaampi 915-piirisarjaperhe ei eroa paljoakaan isoveljestään. Merkittävin ero tulee 915G-piirisarjan kohdalla, joka sisältää integroidun DirectX 9 -rajapintaa tukevan näytönohjaimen, joka on nimetty Graphics Media Accelerator 900:ksi. Muita 915-piirisarjamalliston jäseniä ovat 915P ja edullisempi 915GV.
Asuksen tumman ruskealle piirilevylle on saatu kasattua uskomaton kokonaisuus ominaisuuksia, jotka tekevät siitä yhden markkinoiden kehittyneimmistä P4-emolevyistä. Emolevyn komponenttien sijoittelu on järkevä ja mitään negatiivista ei ensisilmäyksellä ainakaan paljastunut.
Prosessorikannan ympärys ei poikkea Socket T -emolevyjen yleisestä linjasta, mutta eroa tuleekin virransyötön jäähdytyksessä. Asus on nimittäin asentanut järeän kuparirivaston kunnolla kiinni transistoreihin, joka on oikea ilosanoma ylikellottajille.
Itse i925X-piirisarja ja ICH6-oheislaitepiiri ovat myös jäähdytetty passiivisesti, eli koko emolevyllä ei ole ainuttakaan tuuletinta.
Asus ei Abitin tapaan ole innokas esittelemään hyvin innovatiivisia ratkaisuja, mutta P5AD2 Premium sisältää kuitenkin yhden sellaisen. Stackcool on emolevyn kääntöpuolelle asennettu piirilevyn palanen, jonka pitäisi, ainakin mainoslauseiden mukaan viilentää prosessoria ja virransyötön komponetteja useilla asteilla johtamalla lämpöä pois. Väitteitä on vaikea kyseenalaistaa, joten uskoo ken tahtoo.
Verkko-ominaisuudet ovat P5AD2:n erikoisuus. Kaksi gigabitin verkkopiiriä ja langaton 802.11g-standardin 54 Mbps nopeudella toimiva verkkopiiri, suoraan emolevylle integroituina. Toista gigabitin verkkoa varten emolevylle pitää liittää moduli, missä on myös FireWire-liitännät LAN-liittimen lisäksi. Langatonta verkkoa varten Asus toimittaa mukana puolestaan erillisen pöytäantennin.
Massamuistien ystäville Asuksen 925X-emolevy on kohtalaisen ihanteellinen ratkaisu, koska siitä löytyy yhteensä kahdeksan SATA- ja kolme IDE-väylää.
Legacy-liittimiä lyötyy vielä ja äänikortillekin on laaja kirjo liitäntöjä. Normaali I/O-paneeli jäi kuitenkin Asuksen tapauksessa hieman pieneksi, koska sarjaportti, toinen LAN-liitäntä, FireWire-portit ja USB-lisäportit yhdessä harvinaisen Midi-liitännän kanssa toimitetaan erillisinä PCI-paikkaan menevinä laajennuspaikkoina.
Varustelu oli Asuksen tapauksessa normaalia laajempaa ja pakkaukseen kätkeytyikin jopa kymmenen SATA-kaapelia, vaikka portteja emolevyllä on vain kahdeksan. Kaksi ylimääräistä on tarkoitettu ulkoisille SATA-levyille, joita varten erillinen SATA-EXT-paneeli toimitetaan.
BIOS oli erittäin käyttäjäystävällinen ja säätövaraakin löytyi reilusti. AI Overclocking mahdollistaa helpon ja automaattisen ylikellotuksen, mutta alan harrastajia kiinnostavat varmasti enemmän manuaalisäädöt. Asus oli testien ainut emolevy, jonka BIOS:sta löytyi säätö DDR600-muisteille, muut tukivat vain DDR400- ja DDR533-muisteja.
Jännitesäätöjen osalta BIOS antoi nostaa muistien käyttöjännitettä 2,10 volttiin asti, piirisarjan jännitettä vain 1,60 volttiin ja prosessorin jännitettä aina 1,70 volttiin. Prosessorin väylän kanssa tuskin ainakaan BIOS-säädöt tulevat vastaan, koska yläraja oli asetettu 400 megahertsiin.
Emolevyn diagnostiikassa Asus ei juhli, mutta sisältää tärkeimmät säädöt ja rajoitukset.
Gigabyten edustajaksi testipenkkiin rantautui uuden 8 Sigma -sarjan 8ANXP-D-emolevy, joka kokonaisuutena muistuttaa paljon viime kesänä arvosteltua 8KNXP-emolevyä. 8ANXP-D on myös rankasti varusteltu ja ominaisuuksiin kuuluu muun muassa Dual BIOS, Dual Gigabit LAN ja kaksi neljän Serial ATA -väylän RAID-järjestelmää.
Emolevylle asennetussa virransyötössä ei erillisiä jäähdytysripoja ollut, mutta tilanne on täysin päinvastainen DPS-lisävirtamoduulin kanssa. Siihen on asennettu mittakaavassaan järeä heatpipe-jäähdytys pitämään virransyöttöä viileänä. Uudessa modulissa on myös sinisiä led-valoja ilmoittamassa prosessorin kuormituksesta.
North- ja south bridge ovat jäähdytetty passiivisesti, joskin myyntipakkauksessa pitäisi ohjekirjan mukaan tulla erillinen 40 mm tuuletin north bridgelle, joka arvostelukappaleemme matkasta oli ilmeisesti unohtunut.
Uusia 24-pinnisiä ATX-liittimiä odotellessa Gigabyte on asentanut omaan ATX-liittimeensä tarran vanhempien virtalähteiden käyttäjille.
PCI Express x16 -liittimen lukitusmekanismi oli testatuista emolevyistä eniten allekirjoittaneen mieleen.
Kaksi gigabitin verkko-ohjainta tuntuu olevan päivän sana 925X-emolevyjen valmistajien keskuudessa ja nämä löytyvät myös Gigabyten emolevyltä. Piirisarjan ominaisuuksiin kuuluvan yhden IDE-liitännän lisäksi emolevyllä ei ollut kuin kahdeksan SATA-liitäntää.
Äänipuolesta emolevyllä huolehtii Realtekin ALC880-piiri, joka suoltaa äänen ulos 7.1-kanavaisena. Digitaalisista liitännöistä vastaa kaksi RCA-porttia, mutta optiset liitännät Gigabyte on unohtanut tyystin. Niitä ei edes löydy lisäpaneeleista, joita emolevyn mukana toimitetaan.
Yllättävää kyllä, Gigabyten varustelun määrä jäi melkein puoleen Asuksen vastaavasta. Edes SATA-kaapeleita ei ollut tarpeeksi kaikille porteille ja lisäpaneeleillakin lisättiin ainoastaan USB- ja FireWire-porttien määrää.
Toisin kuin Asuksen emolevyssä, ei 8ANXP-D:ssä ole integroitua Wlania. Paketista löytyi kuitenkin Gigabyten itsensä valmistama 802.11g-kortti, joka pelasi testeissä yhtä hyvin kuin Asuksen ratkaisu.
Automaattiset ylikellotukset Gigabyten kanssa hävisivät C.I.A.2-ominaisuuden pois kytkemisen myötä ja olikin aika siirtyä manuaalisäätöjen puolelle. Prosessorin väylässä oli säätövaraa 355 MHz:iin asti ja jännitettä sai syöttää maksimissaan 1,60 volttia. Muistien jännitteeseen sai 0,3 V korotuksen ja PCI Express -väylän jännitettä sai nostettua saman verran.
PC Health -valikon tarjonta oli vähäinen, mutta normaalit varoitukset ja automaattiset prosessorituulettimen säädöt onneksi löytyivät.
Abitin linja on selkeästi suunnattu enemmän ylikellottajille, toisin kuin kilpakumppaniensa. AA8 DuraMAX -emolevyn oranssin punainen piirilevy sisältää lähinnä vain tärkeimmät komponentit pienillä lisämausteilla.
Prosessorikannan lähistö on siisti ja prosessorin saamasta virrasta vastaa neljävaiheinen virransyöttö. Lisäksi johtimissa tapahtuvia tehohäviöitä on pyritty minimoimaan tinauksilla, joita Abit kutsuu nimellä Overclocking Stripes. Vielä kun Abit olisi tajunnut asentaa jäähdytysrivat virransyötölle, niin kyseessä olisi ollut lähes ihanteellinen ratkaisu.
Piirisarjoilla on vaaleansinisiksi elaksoidut alumiinirivat. North bridgellä on lisäksi 40 mm tuuletin, joka on suunnattu puhaltamaan näytönohjaimeen päin.
Emolevyn oikea alakulma tarjoaa hyödylliset diagnostiikkaledit aivan uGuru-piirin vieressä, joka vastaa emolevyn ylikellotusominaisuuksista ja uGuru Clock -liittimen ohjaamisesta. Lisälaitteita varten on neljä SATA-liitäntää, yksi 90-asteen kulmaan käännetty IDE-liitin sekä levykeaseman liitin, jonka sijoittelu on varsin outo. Se on nimittäin asennettu aivan emolevyn alalaitaan, joka ei moiselle liittimelle ole kovin järkevä ratkaisu.
Aivan PCI Express -paikkojen kupeeseen on liitetty Gigabitin verkkoa ohjaava Realtekin RTL8110S-32-piiri. Hieman alempana on puolestaan toinen Realtekin piiri, eli ALC880, joka tukee 7.1-kaiutinjärjestelmää.
I/O-paneelin liitännät ovat varsin perinteiset, eli PS/2-, sarja- ja rinnakkaisliittimien lisäksi rivissä on optiset ääniliitännät sekä sisään että ulos, äänikortin kaiutinliittimet, neljä USB2.0-liitäntää, FireWire-portti ja tietenkin LAN-liitin gigabitin verkko-ohjaimelle.
Asuksen ja Gigabyten laajaan oheistarvikevalikoimaan verrattuna Abitin varustelu on varsin minimaalista. UGuru-ominaisuuksille on oma manuaalinsa ja lisäksi käyttäjä saa lisäpaneelilla lisättyä sekä USB- että FireWire- porttien määrää.
AA8:ssa BIOS on toteutettu varsin mallikkaasti ja kaikki tärkeimmät säädöt ja diagnostiikka löytyy erillisen uGuru-valikon takaa. Kellotusominaisuuksista mainittakoon, että prosessorin väylää saa nostettua 300 MHz:iin ja jännitettä prosessorille voidaan syöttää 1,735 volttia. Muisteille nostovara riitti jännitteen osalta 2,25 V asti ja piirisarjallekin sai miehekkäät 2,05 V.
Prosessorin väylätaajuus vain 300 MHz:iin asti selittyy Intelin piirisarjalukolla. Esimerkiksi Anandtechin testeissä Asuksen ja Abitin emolevyillä on päästy parhaimmillaan noin 270 MHz:n väylätaajuuteen.
UGuru-valikosta löytyy myös varsin laaja joukko emolevyn diagnostiikkaan liittyviä toimintoja. Säätömahdollisuuksia muun muassa tuulettimille löytyy Abit EQ -valikon takaa.
Muistisäädöt eivät sisältäneet normaalien latenssiasetuksin lisäksi mitään erikoista.
Abitin 3rd Eye -emolevypakkausten mukana toimitettava uGuru Clock on ylikellottajille tarkoitettu apuväline, joka näyttää ruudullaan erinäisiä tietoja, kuten kellotaajuuksia ja lämpötiloja. Lisäksi Windowsille tarkoitetun uGuru-ohjelmiston kanssa kelloon saa ohjelmoitua ilmoituksen saapuneista sähköposti- ja MSN Messenger -viesteistä. Enemmän tietoa uGuru Clockista löytyy Abitin sivuilta:
Abitin 915P-emolevy AG8 muistuttaa hyvin paljon AA8-mallia. Komponenttien sijoittelun osalta emolevyt ovatkin lähes identtisiä ja piirisarjaa lukuun ottamatta emolevyillä ei ole paljon eroa.
Prosessorin ympäristö on hyvin suunniteltu kuten AA8:ssakin ja runsaat tinaukset löytyvät myös AG8-mallista.
Vertailun ainoana emolevynä AG8 käytti vanhempia DDR-muisteja uusien ja hinnakkaampien DDR2-kampojen sijasta. Muuten emolevy olikin uusien määritysten mukainen ja muistipaikkojen vieressä oleva ATX-virtaliitin oli myös uudempaa 24-pinnistä versiota.
Emolevyn alakulma omaa samat komponentit kuin AA8:kin, mutta järjestely on hieman muuttunut. Neljä SATA-väylää ja diagnostiikkaledit kuitenkin löytyvät, kuten myös neljäpiikkinen liitin uGuru Clockille. Myös AG8:ssa miinukseksi muodostuu vanhenneen diskettiasemaliittimen sijoittaminen aivan emolevyn alareunaan.
AG8:n I/O-paneeli sisältää lähes samat liitännät kuin AA8:kin. Vain yhden 3,5 mm stereo-liittimen puute erottaa mallit.
AA8:ssa käytetty Realtekin RTL8110S-32-piiri ohjaa myös AG8:n gigabitin verkkoliitäntää, mutta äänistä vastaa hieman köyhempi ALC658-piiri, joka tukee vain 5.1-kaiutinjärjestelmää.
Kaikki emolevyn mukana toimitettavat lisätarvikkeet olivat samoja mitä löytyi AA8:nkin matkasta. Ainoastaan ohjekirja oli luonnollisesti suunniteltu yksin AG8-mallille.
Kuten isoveljensäkin, myös AG8:n maksijännitteeksi prosessorin osalta muodostui 1,735 V ja väylällä riitti nostovaraa 300 MHz asti. DDR-muistien käyttöjännitteessä maksimiarvo oli 3,20 V ja piirisarjalle vastaava luku oli 2,05 V.
UGuru-valikolla varustettu BIOS jatkaa varsin hyvin Softmenu III:n viitoittamaa tietä ja Abitin BIOS olikin toimituksen mielestä onnistunein, niin valikoiltaan kuin säädöiltään.
Testit ajettiin uudella LGA775-koteloidulla Pentium 4 3,6 GHz Engineering Sample -prosessorilla ja Abitin PCI Express x16 -väyläisellä Radon X600 XT -näytönohjaimella. Testiohjelmista mukana on SuperPi, Unreal Tournament 2004, 3DMark03, PCMark04 ja SiSoft Sandra 2004. Seuraavassa yhteenveto käytetystä testikokoonpanosta:
- Prosessori: Intel Pentium 4 3,6 GHz ES
- Muisti (DDR2): 2 x Micron DDR2 533 4-12-4-4
- Muisti (DDR): 2 x Kingston KHX3000 DDR400 2-4-2-2
- Kiintolevy: Maxtor MaXLine III 250 GB Serial-ATA
- Näytönohjain: Abit X600 XT 128 MB PEG
- Intel Chipset Software 6.0.1
- ATI Catalyst 4.7
Väylähuijaukset on varma tapa ottaa testituloksissa etumatkaa ja CPU-Z:n avulla tarkistettuna vertailun emolevyistä Asus ja Gigabyte olivat päättäneet lisätä suorituskykyä vilpillisesti, kun Abit puolestaan pysytteli lähempänä 200 MHz:n väylätaajuutta. Abitkaan tosin ei ole täysin puhdas tapaus, koska molemmat emolevyt käyttivät 204 MHz:n väylää vakioasetuksilla, mutta manuaalisesti säädettynä väylän sai oikeaksi.
Pienempi tulos parempi. Piin desimaaleja laskettaessa SuperPi-ohjelman 8M-testissä eroa tuli kilpakumppanien välille kohtuullisen paljon. Tuloksista voisi jopa päätellä, että Asus käyttää samoja konsteja aiempien 875/865-emolevyjensä tapaan, eli 200 MHz väylällä ajettuna emolevy toimii reippaasti nopeammin mitä sen olisi pitänyt ja hieman väylää nostettaessa tulokset olivat jopa huonompia kuin 200MHz väylällä. Muut kilpakumppanit puolestaan ovat kohtuu tasoissa Gigabyten ottaessa hieman etumatkaa Abitista väylähuijausten voimin.
Pienempi tulos parempi. SuperPi:n 1M-testissä tulokset ovat tasaisemmat, joskin Asus menee johtoon pienellä erolla.
Suurempi tulos parempi. Pienillä resoluutioilla Unreal Tournament 2004 demo on varsin prosessori-intensiivinen. Collossus-benchmarkkia ajettaessa 640×480-resoluutiolla eroa tuli kilpakumppanien välille ja ilman yllätystä Asus otti kärkisijan ja Gigabyte kiilasi toiseksi. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että 915P-piirisarjalla varustettu Abit oli jopa hieman 925X-emolevyä nopeampi.
Suurempi tulos parempi. Lähinnä näytönohjaimen tehoa mittaava 3DMark03 sai emolevyjen välille pienet erot Asusta lukuun ottamatta, joka näytti kulkevan aivan omissa sarjoissaan.
Suurempi tulos parempi. PCMark04 testaa kokoonpanon useita eri osa-alueita ja tällä kertaa Asuksen etumatka jäi pienemmäksi. Mainittavaa oli myös AG8- ja AA8-emolevyjen erot. 915P-piirisarjaan perustuva AG8 oli parissa testissä jopa aavistuksen 925X-piirisarjaista AA8:a edellä, mutta muistitesti erotti jyvät akanoista. DDR400 muistit eivät pärjänneet 533 MHz:n nopeudella ajetuille DDR2-muisteille.
Suurempi tulos parempi. Sandra 2004:n hieman teoreettisimmissa testeissä 925X-emolevyt asettuivat samalle viivalle, mutta Dhrystone-testissä 915P-piirisarjalla varustettu Abit tippui 925X-kolmikon matkasta jonkin verran.
Suurempi tulos parempi. Optimoimattomissa ja puskuroiduissa Sandran muistitesteissä Asus karkasi jälleen ja Abit AG8 jäi puolestaan jälkeen DDR-muistien takia. Väylähuijauksesta huolimattaan Gigabyte kuitenkin hävisi Abitin AA8:lle hieman.
Aiemmin Alderwood- ja Grantsdale-koodinimillä tunnetut i925X- ja i915P/G/GV-piirisarjat toivat mukanaan paljon uutta ja Intel ei valehdellut sanoessaan, että tämän kertainen piirisarjapäivitys olisi yrityksen tärkein viimeiseen kymmeneen vuoteen. Siirtyminen DDR2-muisteihin ja PCI Express -väyliin ovat tärkeitä askeleita skaalautuvuuden kannalta ja lisäksi myös monet muut ominaisuudet kokivat mittavia päivityksiä. Socket T -kanta ja LGA775-pakkaus ovat mielenkiintoisia uutuuksia, mutta ilman niitäkin oltaisiin pärjätty vallan mainiosti ainakin vuoden verran. Päivitykset on kuitenkin tehty tulevaisuutta silmällä pitäen.
Nyt testatuista emolevyistä jokainen oli huippuluokkaa omalla osa-alueellaan ja mikään niistä ei jättänyt testipenkkiä kylmäksi, kuten ei myöskään uusi LGA775-pakattu 3,6 GHz Pentium 4 -prosessori.
Asus oli selkeästi kaikilla osa-alueilla varsin hyvin toimiva kokonaisuus, joka näkyy epäilemättä myös hinnassa. Kuitenkin hyvät BIOS-säädöt, kaksi gigabitin ethernet-piiriä, langattomat verkko-ominaisuudet ja lähes uskomattoman suuri oheistarvikevalikoima ovat ilosanoja tehokäyttäjien korville. Myös Gigabyte oli samoilla linjoilla Asuksen kanssa, mutta BIOS:n jännitesäädöt jäivät vertailun muista emolevyistä.
Asuksesta ja Gigabytestä poiketen Abit kulkee omia polkujaan ja AA8- ja AG8-emolevyt on suunnattu selkeästi ylikellotukseen, kuitenkaan unohtamatta yleisempiä ominaisuuksia, kuten monikanavaääniä tai gigabitin nopeudella toimivia verkko-ominaisuuksia. Emolevyiltä lyötyi myös aina hyödylliset diagnostiikkaledit ja tuki uGuru Clock’lle, joka tulee mukana emolevyjen 3rd Eye -brändätyissä versioissa.
Tässä artikkelissa ei käsitelty ylikellottamista uusilla piirisarjoilla, DDR2-muistella ja PCI Express -näytönohjaimella. Lähitulevaisuudessa Muropaketissa julkaistaan kuitenkin toinen artikkeli, jossa LGA775 Pentium 4 3,6 GHz -prosessorille annetaan kyytiä ja katsastetaan kuinka hyvin emolevyvalmistajat ovat saaneet kierrettyä Intelin ylikellotuslukon. Pysykää siis kanavalla.
Jori Lallo 31. heinäkuuta 2004 (jori.lallo@https://muropaketti.com)
