Ylikellotus

Ensimmäiseksi prosessoreiden ylikellottamista testattiin B3-steppingillä vakiojäähdytyksellä, jolla meluntuotto oli tehokkaammasta tuulettimesta huolimatta alhainen. DFI:n P35-piirisarjaan perustuvaan LanParty UT P35-T2R:ään asennettiin ensimmäiseksi B3-steppingillinen prosessori ja sen päälle levitettiin tasainen kerros piitahnaa.

Prosessorin käyttöjännite asetettiin BIOS:sta 1,35 volttiin, prosessorikerroin yhdeksään, muistikerroin 5:6:een, muistiasetukset 4-4-4-12:een ja muistijännite 2,45 volttiin. Ylikellottaminen suoritettiin Windows XP:stä SetFSB-ohjelman 2.0.b.16h-versiolla nostamalla prosessorin väylätaajuutta. Vakaus testattiin S&M- ja Cinebench R10 -ohjelmilla.

1,35 voltin käyttöjännitteellä B3:n kellotaajuus onnistuttiin nostamaan 3276 MHz:iin eli 2400 MHz:n vakiokellotaajuuteen nähden 876 MHz:iä korkeammalle. 1,4 voltin käyttöjännitteellä prosessorin lämpötilat nousivat liian korkeiksi, eikä testejä saatu ajettua läpi. 1,3575 voltilla kellotaajuus saatiin nostettua kuitenkin hieman korkeammalle 3300 MHz:iin.

Vakiojäähdytyksellä prosessorin kellotaajuus nousi 900 MHz:llä, joka vastaa 37,5 prosentin ylikellotusta.

Seuraavaksi DFI:n emolevyn Socket 775 -prosessorikantaan asennettiin G0-steppingillinen Core 2 Quad Q6600 ja käyttöjännite asetettiin B3:n tavoin ensiksi 1,35 volttiin. G0:n ensivaikutelmien perusteella prosessorin lämmöntuotto oli huomattavasti alhaisempi ja myös ylikellotuspotentiaalia tuntui olevan rutkasti enemmän. 1,35 voltin käyttöjännitteellä kellotaajuus saatiin nostettua 3516 MHz:iin ja 1,3575 voltilla 3564 MHz:iin.

Vakiojäähdytyksellä G0:n kellotaajuus nousi 1164 MHz eli 48,5 prosenttia. B3:een verrattuna G0:lla saavutettiin yli kymmenen prosenttia parempi ylikellotustulos ja varsinaista kellotaajuutta saatiin nostettua 264 MHz:iä enemmän.

B3:lla vakiojäähdytyksellä prosessorin lämpötilat olivat hälyttävän korkealla (yli 90 asteessa) ja ylikellotusproseduurin toisessa vaiheessa pysyteltiin edelleen ilmajäähdytyksessä, mutta tilalle vaihdettiin huomattavasti tehokkaampi Tuniq Tower 120. Muistikerroin laskettiin 1:1, koska 5:6:lla muistien kellotaajuus nousi liian korkealle, eikä kokoonpano ollut enää vakaa.

Testipenkkiin asennettiin takaisin B3 ja lämpötilojen havaittiin laskeneen reilusti, joten ylikellottaminen aloitettiin suoraan 1,45 voltin käyttöjännitteellä. Vakiojäähdytyksellä saavutettuun 3300 MHz:n kellotaajuuteen nähden Tuniq Tower 120:lla kellotaajuus saatiin nostettua 3468 MHz:iin, mutta korkeammasta käyttöjännitteestä huolimatta kellotaajuutta ei onnistuttu nostamaan tätä korkeammalle.

Vakiojäähdytykseen verrattuna Tuniq Tower 120:llä saavutettiin 168 MHz:iä korkeampi kellotaajuus ja 2400 MHz:n vakiokellotaajuuteen nähden eroa on 1068 MHz eli 44,5 prosenttia. Huomattavaa on, että G0 pärjää noin 100 MHz:iä paremmin vakiojäähdytyksellä, kuin B3-stepping Tuniq Tower 120:lla.

G0:lla käyttöjännite asetettiin 1,45 volttiin ja väylätaajuutta korotettiin, kunnes kokoonpanossa havaittiin epävakauden merkkejä. Tuniq Towerilla päästiin lopulta 3768 MHz:n kellotaajuuteen, joten vakiojäähdytykseen verrattuna kellotaajuutta saatiin puristettua 200 MHz enemmän. Vakiokellotaajuuteen nähden kellotaajuus nousi Tuniq Tower 120:lla 1368 MHz eli 57 prosenttia.

Core 2 Quad Q6600 -prosessoreissa tuntui olevan reilusti ylikellotuspotentiaalia, joten kolmannessa vaiheessa ilmajäähdytykset sysättiin syrjään ja testikokoonpanon viereen nostettiin Asetek Vapochill LightSpeed -kompressorijäähdytys.

Asennusta tukeva takalevy jätettiin suosiolla välistä pois asennuksen vaikeuden takia ja samalla lämpöanturit ja muut turvavarmistukset jätettiin sivuun. Kuparinen höyrystin kiinnitettiin paikoilleen neljästä pisteestä ja sen eristyksessä käytettiin mukana tulevaa styroksista suojaa. Kompressorijäähdytys ei jäähdytä prosessorin ympärillä olevia komponentteja ilmavirralla, joten muistien päälle asetettiin 120 millimetrin tuuletin.

Rankassa ylikellotuskäytössä kompressorijäähdytys piti höyrystimen lämpötilan 40 pakkasasteen tuntumassa, joten ilmajäähdytyksiin verrattuna prosessoreiden kellotaajuudet pitäisi saada nostettua uusille tasoille.

B3-steppingillä pari tuntia kestäneiden testien jälkeen höyrystimen ympärille oli kerääntynyt jonkin verran jäätä, koska prosessorikannan ympärillä ei ollut minkäänlaista eristystä. Höyrystimestä kävi kuitenkin selväksi, että kontakti prosessoriin oli ollut testien aikana hyvä.

B3:lla ylikellottaminen aloitettiin jälleen astetta korkeammalla käyttöjännitteellä – 1,5 voltilla. Tällöin kellotaajuus onnistuttiin nostamaan 3864 MHz:iin, seuraavalla pykälällä 1,55 voltilla 3948 MHz:iin ja 1,575 voltilla vielä 3960 MHz:iin. Vaikka kellotaajuus nousi kompressorijäähdytyksellä reilusti, neljän gigahertsin rajapyykkiä ei valitettavasti onnistuttu rikkomaan.

Tulos on kuitenkin hyvä, sillä Tuniq Tower 120:een verrattuna prosessori suostui yhteistyöhön 500 MHz korkeammalla kellotaajuudella. 2400 MHz:n vakiokellotaajuuteen verrattuna eroa on 1560 MHz eli 65 prosenttia.

G0:lla 1,5 voltin käyttöjännitteellä neljä gigahertsiä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja lopulta päästiin jopa 4104 MHz:n kellotaajuuteen. 1,55 voltilla prosessorista saatiin puristettua viimeiset tehonrippeet ja kellotaajuus asettui 4116 MHz:iin. 1,575 voltin käyttöjännite ei auttanut parantamaan tulosta.

Taulukosta on selvästi nähtävissä G0:n tasaisesti paremmat ylikellotustulokset, sillä samalla käyttöjännitteellä B3:een verrattuna G0 saavuttaa karkeasti otettuna 200 – 300 MHz korkeampia kellotaajuuksia. Kolmen gigahertsin raja ei ole kummallakaan prosessorilla ongelma eikä mikään ja tehokkaalla ilmajäähdytyksellä B3:lla päästiin 3,5 GHz:n ja G0:lla 3,8 GHz:n tuntumaan. Kompressorijäähdytyksellä revitettäessä B3:lla päästiin 40 MHz:n päähän neljästä gigahertsistä ja G0:lla yllettiin reiluun 4,1 GHz:iin.