Loppuyhteenveto
Yleisissä testiohjelmissa Intelin prosessoreiden suorituskyky on parantunut viimeisten vuosien aikana vain marginaalisesti ja merkittävimmät edistysaskeleet on otettu integroidun 3D-grafiikkaohjaimen suorituskyvyssä, tehonkulutuksessa ja piisirujen pakkaustekniikassa. Muropaketin testien perusteella Haswellin ja Ivy Bridgen välinen suorituskykyero oli testistä riippuen 10-17 %. Ylikellottamalla Sandy Bridgen ja Ivy Bridgen välinen ero jäi vähäiseksi ja Haswell oli Ivy Bridgeä 9-15 % suorituskykyisempi.
Testien perusteella muutama vuosi sitten ostettu neliytiminen Sandy Bridge palvelee edelleen mainiosti, varsinkin ylikellotettuna +4 GHz:n kellotaajuudelle. Nopeasti mietittynä ainoa pätevä syy prosessoripäivitykseen on uusimpien piirisarjojen ja emolevyjen tarjoamat uutuusominaisuudet ja väyläliitännät.
Täsmällisempää etua Haswell tarjoaa sovelluskohtaisesti esimerkiksi uusilla 256-bittisillä AVX2- eli Advanced Vector Extensions 2 -käskyillä, jotka nopeuttavat kokonaislukulaskuja ja soveltuvat erityisesti kuvan- ja videonkäsittelyyn. AVX2 on jatkoa Sandy Bridge -arkkitehtuurissa esitellyille 256-bittisille liukulukulaskentaa nopeuttaville AVX-käskyille.
Keskityimme tässä artikkelissa kuluttajaluokan Core i7 -prosessoreihin, mutta vieläkin parempaa suorituskykyä kaipaavien käyttäjien on suunnattava katseensa Haswell-E-koodinimellisiin Core i7-5000 -sarjan tehoprosessoreihin. Tarjolla on muun muassa enemmän ytimiä ja PCI Express -linjoja sekä suurempi L3-välimuisti.
