Pentium D & MSI 945P Neo Platinum

Muropaketissa tutustuttiin alkukesästä Intelin ja AMD:n kaksiytimellisiin huippuprosessoreihin (Pentium EE 840 & Athlon 64 X2 4800+) . Tällä kertaa testipenkissä on työpöytäkäyttöön tarkoitettu Intelin edullinen kaksiytimellinen Pentium D 820 -prosessori ja 945P-piirisarjaan perustuva MSI 945P Neo Platinum -emolevy. 2,8 gigahertsin taajuudella toimivan Pentium D 820 -prosessorin jälleenmyyntihinta Suomessa on hieman yli 250 euroa ja MSI:n emolevyn voi hankkia tällä hetkellä omakseen noin 150 euron investoinnilla. AMD:n toistaiseksi edullisin kaksiytimellinen Athlon 64 X2 -prosessori maksaa noin 550 euroa, joten Intelin uusi tarjokas on ainakin hinnaltaan varsin houkutteleva vaihoehto.

Pentium D

Nopeasti ajateltuna kaksiytimellisen prosessorin tarpeellisuus normaalissa kotitietokoneessa on toistaiseksi vähintäänkin arveluttavaa. Vielä tänä päivänäkään useimmat käytössä olevat perusohjelmat ja esimerkiksi tietokonepelit eivät juuri hyödynnä moniprosessorijärjestelmän tai kaksiytimellisen prosessorin mahdollisuuksia. Intel aloitti aikoinaan viitoittamaan tietä esittelemällä Hyper-Threading-ominaisuuden Pentium 4 -prosessoreihin. Käyttöjärjestelmälle näkyvän kahden loogisen yksikön ansiosta moniprosessorijärjestelmille tehdyt ohjelmat suoriutuivat tapauksesta riippuen uusissa Pentium 4 -prosessoreissa parhaimmillaan jopa 30 prosenttia perusversiota nopeammin. Lisäksi Hyper-Threadingin ansiosta koneen jumittuminen yhden prosessin haukatessa prosessorin tehon korkealla prioriteetillä jäi lähes kokonaan pois kuvioista. HT toi pienen nopeusedun lisäksi lähinnä sujuvuutta ja käyttämisen helppoutta työpöydille, tarjoten samalla puitteet monipuolisemmalle ohjelmistokehitykselle.

Hyper-Threadingin esittelemisen jälkeen kotitietokoneelta vaaditut ominaisuudet ovat kasvaneet ja myös ohjelmat kehittyneet. Tekniikka on adoptoitu ensisijaisesti videon pakkauksen, 3D-mallinnuksen, kuvan ja videon editoinnin sekä raskaiden erikoisohjelmien helmojen alle. Tällä hetkellä kaksiytimellisten prosessoreiden kysyntä tietyissä ohjelmissa ja tarpeissa onkin erittäin selvä, kun taas kodin ja toimiston peruskäyttö peleineen, mediasoittimineen ja tekstinkäsittelyineen on edelleen orientoitunut yhden säikeen ja prosessorin ympärille. Intelin ja AMD:n äskettäin esittelemät kaksiytimelliset huippuprosessorit iskevätkin lisätehoa kuolaavien videoeditoijien tarpeisiin kuin käsilaukku muumimamman käsivarteen.

Muropaketin testipenkkiin saapunut Pentium D 820 ei ole mikään huippuprosessori. 2,8 gigahertsin kellotaajuudella toimivan prosessorin tehokkuus niin peruskäytössä, kuin vaativassa ammattikäytössäkin on rajoittunutta. Intelin aivoituksista pääsee kuitenkin jyvälle vertaamalla Pentium D -prosessoreiden hintoja Pentium 4 -sarjan prosessoreihin. Kaksiytimellisen 820-mallin ja yksiytimellisen vastaavalla kellotaajuudella toimivan 520J-mallin hintaero Suomen markkinoilla on vain noin 75 euroa ja 400 megahertsiä korkeammalla kellotaajuudella toimiva Pentium 4 640 EMT64-tukineen on jo kaksiytimellistä 820-mallia kalliimpi. Intel pyrkii todenteolla saamaan kaksiytimelliset prosessorit työpöydille, aina perusmalleista ammattikäyttöön tarkotettuihin työasemiin asti. Kaksiytimellisten prosessoreiden edut tulevat esiin myös monipuolisessa peruskäytössä, joten Intelin taktiikka on toimiva. Tällä hetkellä kaksiytimellisistä prosessoreista hyötymättä jäävätkin vain pelaajat ja tietokonetta esimerkiksi tekstinkäsittelyyn käyttävät henkilöt.

Pentium D -prosessori ei juuri eroa ulkoisesti vanhemmista Socket 775 -prosessorikantaa käyttävistä lajitovereistaan. Kaksiytimellisyyden vaikutus on kuitenkin selvä ja muutos on ratkaiseva erityisesti piirisarjan kannalta. Intelin vanhemmat piirisarjat, kuten i925X/XE ja i915P/G, eivät toimi kaksiytimellisten Pentium D -prosessoreiden kanssa, mistä syystä Intel on tuonut markkinoille uudet 955X-, 945P- ja 945G-piirisarjat. Pentium D -prosessoreita on julkaistu toistaiseksi 2,8; 3,0 ja 3,2 gigahertsin kellotaajuuksilla (mallit 820, 830 ja 840).

Intel julkaisi toukokuussa 3,2 gigahertsin kellotaajuudella toimivan Intel Pentium Extreme Edition 840 -prosessorin, joka aiemmista Extreme Edition -versioista poiketen sisältää saman Smithfield-ytimen kuin edullisemmat Pentium D -prosessorit. Tästä johtuen myös ominaisuudet ovat aiempaa tasaväkisemmät ja käytännössä EE-mallin eduksi vertailussa samalla kellotaajuudella toimivaan Pentium D 840 -prosessoriin jää vain siitä löytyvä HyperThreading-tuki. HT:n ansiosta käyttöjärjestelmä näkee Pentium EE 840 -prosessorin kaksi ydintä neljänä suoritusyksikkönä. Muropaketin testipenkkiin saapuneesta Pentium D 820 -prosessorista uupuu lisäksi ilmeisestä syystä EIST-virransäästötila, joka laskee korkeammilla kellotaajuuksilla toimivien Pentium-prosessorien kellotaajuuden levossa 2,8 gigahertsiin.

90 nanometrin tekniikalla valmistettu Smithfield-ydin sisältää 230 miljoonaa transistoria ja on fyysiseltä kooltaan 206 neliömillimetriä. Molemmilla ytimillä on käytössään oma yhden megatavun suuruinen L2-välimuisti ja ytimet kommunikoivat toistensa kanssa käyttäen piirisarjalle kulkevaa ulkoista väylää. Käytännössä prosessorit ovat siis täysin erillisiä yksiköitä.

Pentium D -prosessoreiden tekniset tiedot ilmoittavat 820-mallin normaaliksi käyttöjännitteeksi 1,2 – 1,4 volttia ja suurimmaksi sallituksi käyttöjännitteeksi 1,55 volttia. Pentium D:n fyysinen paino on 22,03 grammaa, mikä prosessorin toiminnan kannalta on jokseenkin epäoleellinen tieto. Sen sijaan erityisesti kolmannen osapuolen valmistamia ja omatekoisia jäähdytysratkaisuja kiinnitettäessä on syytä tietää, että prosessori ja jäähdytyselementti tulee puristaa yhteen vähintään 80 ja korkeintaan 311 newtonin voimalla. Prosessorin ydintä suojaava heatspreader on valmistettu muiden Pentium 4- ja D-prosessorien tapaan nikkelöidystä kuparista. 820-mallilleen Intel on ilmoittanut käytettäväksi TDP-arvoksi 95 wattia, 830- ja 840-malleille puolestaan 130 wattia. TDP-arvo ei kerro prosessorin suurinta mahdollista lämmöntuottoa vaan kyseessä on ainoastaan suuntaa antava referenssiarvo jäähdytysratkaisun suunnitteluun.

Pentium D 820 -prosessorin tehonkulutusta verrattiin Pentium 4 520 -prosessoriin, joka toimii 820:n tapaan 2,8 gigahertsin kellotaajuudella. Prosessoreiden rasittamiseen käytettiin CPUBurn K7 -ohjelmaa, jota molemmilla prosessoreilla ajettiin kahdessa säikeessä. Koko kokoonpanon tehonkulutus mitattiin pistorasian ja virtalähteen väliin asennetulla Etech PM300 -energiamittarilla.

Vanhaan ytimeen perustuva Pentium 4 520 -prosessori kamppaili yllättävän tasaväkisesti uuden Pentium D 820:n kanssa. Kahden erillisen ytimen vaikutus tuli selväksi täydessä rasituksessa, mutta kokonaisuudessaan ero on yllättävän pieni. Windowsin työpöydällä Pentium D 820 jopa kykenee vanhempaa sisartaan huomattavasti parempiin tuloksiin.

Lämpötilatestit vahvistavat Pentium D 820 -prosessorin ominaisuudet vanhempaan malliin verrattuna. Kaksiytimellisen prosessorin etuna lämmönsiirron kannalta on ytimen suuri pinta-ala, joka vähentää ytimen ja heatspreaderin välistä lämpötilaeroa. MSI:n 945P Platinum-emolevyn lämpötilaseurannasta tarkistetut arvot eivät luonnollisestikaan ole kalibroitu prosessorikohtaisesti, joten pieni epätarkkuus tuloksissa on mahdollista. Prosessoreiden rasituslämmöt on mitattu CPUBurn K7 -ohjelman rasituksessa ja lepolämmöt puolestaan Windowsin työpöydällä. MSI:n optimistisesti asetettu nollakohta ei häiritse tulosten tulkintaa ja niinpä Pentium D 820 osoittautuukin maltillisen kellotaajuutensa ansiosta kohtuullisen viileäksi prosessoriksi. Testeissä jäähdytysratkaisuna on käytetty mukana toimitettua Intelin vakiojäähdytystä.

Järkevästi ajateltuna Pentium D 820 -prosessori on varsin mielenkiintoinen pakkaus verrattuna muihin Socket 775 -kantaa käyttäviin prosessoreihin. Pentium D 820:n hinta on suorastaan edullinen, prosessorin lämmöntuotto on huippuprosessoreihin verrattuna maltillinen, ominaisuuksiensa puolesta 820 on lähes esimerkillinen ja lisäksi kaksiytimellisyyden edut ovat kiistattomat monipuolisessa työpöytäkäytössä. Valitettavasti Socket 775 -alustalle tehdyt prosessorit vaikuttavat vertailuissa Intelin omaan Pentium M -sarjaan ja AMD:n prosessoreihin nähden varsin heikoilta. Intelin mukaan Socket 775:n kantava voima ei kuitenkaan ole prosessori, vaan koko alusta kaikkine ominaisuuksineen ja mahdollisuuksineen. Intelin prosessorit ja alustat ovatkin tällä hetkellä varsin erilaisia ja kompromisseihin on varauduttava. Pelisuorituskykyä halajavat tietokoneen ostajat hakeutuvat AMD:n leiriin tai selviytyvät Intelin Pentium M -sarjan rajoituksissa, videoeditoijat puolestaan kuolaavat tehokkaimpien Pentium 4- ja AMD X2 -mallien perään, hiljaisuutta ja viileyttä tietokoneeltaan vaativat pitäytyvät Pentium M- ja AMD Athlon 64 -mallien asettamissa rajoissa ja lopuksi kotitietokoneeltaan monipuolisuutta, toimivuutta, kattavia ominaisuuksia, yhteensopivuutta, kohtuullista hintaa ja muita perusominaisuuksia arvostavat pääsevät nauttimaan esimerkiksi Pentium D 820 -sarjan antimista.

Intel 945P

Intel julkaisi Pentium D:n julkaisun yhteydessä myös kaksi uutta piirisarjaa. 945P- ja 945G ovat arvokkaamman 955X-mallin tehottomampia perusversioita. Käytännössä ainoa 955X- ja 945-piirisarjojen välinen ero on 955X:n muistiohjaimen korkeampi suorituskyky. Intelin patentoima ja 955X:ssä käyttämä tekniikka tehostaa muistiohjaimen suorituskykyä vähentämällä muistiohjaimessa tapahtuvia viiveitä. 945P- ja 945G-piirisarjojen välinen ero on puolestaan 945G:stä löytyvä integroitu Intel GMA 950 -näytönohjain.

945P-piirisarjan muistitukea on ehostettu aiemmista versioista ja niinpä mukaan on saatu tuki myös DDR2-667-muisteille. Vanhoja DDR-muisteja piirisarja ei tue lainkaan ja mukana ei luonnollisesti ole myöskään tukea AGP-väylälle. 945P-piirisarja tukee yhtä PCI Express x16-väylää ja erillisen piirin avulla väylän jakaminen on teoriassa mahdollista myös kahdeksi x8-väyläksi. Testipenkissä vieraillut MSI 945P Neo Platinum sisältää kuitenkin vain yhden PCIe x16 -väylän.

945P-piirin kaveriksi Intel on julkistanut kaksi oheislaitepiiriä. ICH7- ja ICH7R-southbridget eroavat toisistaan tuettujen PCI Express -linjojen määrän ja SATA-ohjaimen suhteen. Perusmallissa PCIe-linjoja on vain neljä R-mallin kuuden kappaleen sijaan ja SATA-ohjaimesta ei löydy RAID-tukea. R-mallin ominaisuuksiin kuuluu SATA II -ohjain RAID-tuella. Tuettujen ominaisuuksien listaan voi molempien mallien osalta lisätä kahdeksan USB 2.0 -porttia, HD-ääniominaisuudet ja kuusi PCI-väylää.

MSI 945P Neo Platinum

MSI:n 945P Neo Platinum on Socket 775 -perusemolevy ilman turhuuksia. Emolevy perustuu Intelin 945P-piirisarjaan ja sisältää tuen kaksiytimisille Pentium D- ja Pentium EE -prosessoreille. Artikkelissa tutustutaan emolevyyn osana Pentium D -alustaa.

Pakkaus ja oheistuotteet

MSI:n Platinum-sarjan emolevyille tyypillinen, iso ja mielenkiintoisin suihkumoottoriaiheisin kuvin koristeltu paketti pitää emolevyn lisäksi sisällään joukon tarpeellisia oheistuotteita. Paketin kätköistä löytyy pyöristetty IDE-kaapeli, pyöristetty levykeaseman kaapeli, FireWire- ja USB 2.0 -takapaneelit, I/O-suoja, neljä SATA-kaapelia, yksi kaksiliittiminen SATA-virta-adapteri ja oleellisimmat ohjekirjat sekä ajuri-CD. Mukana on siis vain emolevyn käytön kannalta oleellisimmat tarvikkeet, joskin emolevyltä löytyvän IDE-RAID-tuen myötä IDE-kaapelien määrä vaikuttaa alimitoitetulta.

I/O-takapaneelin liittimet ovat perinteiset ilman suurempia kummallisuuksia. Mukana ovat PS/2-, sarja- ja rinnakkaisliitännät, neljä USB 2.0 -porttia, optinen- ja koaksiaaliulostulo äänelle, verkkoliitäntä sekä audioliittimet.

Ominaisuudet

945P- ja ICH7R-piirien tarjoamien ominaisuuksien lisäksi MSI on lisännyt emolevylle VIAn VT6410 IDE RAID -piirin. RAID-ohjain tarjoaa kaksi IDE-väylää RAID 0-, 1- ja 0+1-tuilla. FireWire-tuesta vastaa puolestaan VIAn VT6307-piiri, joka tukee kahta 1394a-standardin mukaista liitäntää. Yhteen ICH7R-piirin kuudesta PCIe-väylästä on liitetty Intelin gigabitin PC82573V-verkko-ohjain.

Piirisarjasta löytyviä HD-Audio-ominaisuuksia täydentämään on piirilevylle juotettu Realtekin ALC882DTS koodekki. Piiri tuo emolevylle mukanaan DTS Connect -sertifioinnin. Piirisarjan ominaisuuksista lueteltavana on lisäksi SATA II -ohjain neljällä liittimellä, yksi Ultra ATA 100 -väylä ja kahdeksan USB 2.0 -väylää.

Komponenttien sijoittelu

Mustalle piirilevylle kasattu MSI 945P Neo Platinum on ulkoisesti hyvin tyypillinen Socket 775 -emolevy. Neljä muistipaikkaa on aseteltu normaaliin tapaan emolevyn oikeaan reunaan ja taakse jätetty tila on hyödynnetty 24-pinnisen ATX-virtaliittimen, IDE-liittimen ja levykeaseman liittimen tarpeisiin. Prosessorikanta ei ole aivan emolevyn reunalla, joten suuretkin jäähdytysratkaisut mahtuvat paikoilleen eivätkä ota kiinni virtalähteeseen.

Liitinosastolla on normaali kattaus: kolme PCI-liitintä, kaksi PCIe x1 -liitintä ja näytönohjaimelle tarkoitettu PCIe x16 -liitin. Oranssi PCI-paikka on tarkoitettu lisävarusteena saataville MSI:n oheislaitteille, kuten WLAN-kortille. Oranssista väristä ja erikoistarkoituksestaan huolimatta liitin toimii peruskäytössä aivan normaalin PCI-liittimen tapaan.

Oikeaa alakulmaa hallitsevat tallennusmedioille tarkoitetut liittimet. MSI:n värivalikoimista on tällä kertaa löytynyt violetteja SATA-liittimiä ja kirkkaan keltaiset IDE-liittimet RAID-ohjaimelle. Kotelon ledeille ja kytkimille tarkoitetut liittimet on värikoodattu tunnistamisen helpottamiseksi. Myös piirilevyn pinnasta löytyvät USB-liitännät on värikoodattu esimerkillisesti.

Emolevyn virransyöttö on perustasoa ilman kummempia jäähdytysprofiileja. Kahdeksanpinninen 12V-virtaliitin on sijoitettu aivan vasempaan yläkulmaan. Perinteinen neljäpinninen Molex-liitin majailee lähellä x16 PCIe -paikkaa ja tarjoaa lisäpotkua kiukkuisen näytönohjaimen tarpeiden tyydyttämiseen.

MSI on rohkeasti päätynyt jäähdyttämään piirisarjan north- ja southbridgen passiivisilla jäähdytysprofiileilla. PCIe x16 -väylän takana ja sivulla on hieman ahdasta, ja ongelmaksi saattaa muodostua kaksi suurta kondensaattoria aivan liittimen alapuolella. Myös muistipaikkojen välitön läheisyys aiheuttaa sorminäppäryyden tarvetta muisteja jälkikäteen asennellessa.

Kokonaisuutena MSI 945P Neo Platinumin komponenttien sijoittelu on toimiva. Suuria innovaatioita tai tuhoon tuomittuja ratkaisuja emolevyltä ei löydy ja peruskäyttöä ajatellen kaikki vaikuttaa olevan kohdallaan aina korville miellyttävän hiljaista passiivista jäähdytystä myöden.

BIOS-ominaisuudet ja testitulokset

MSI luottaa BIOS-ratkaisuissaan Awardin tuttuun ja turvalliseen pohjaan. Yrityksellä ei ole juurikaan ollut tapana viritellä mielenkiintoisia ja kokeellisia ominaisuuksia eikä yllätyksiä nähty tälläkään kertaa.

Cell Menusta löytyvät oleellisimmat prosessorin ja kokoonpanon suorituskykyyn vaikuttavat asetukset. Automaattisten ylikellotustoimintojen lisäksi emolevyn asetuksia on onneksi mahdollista säätää myös manuaalisesti.

Emolevyn jännitteiden säädöistä lyhyt yhteenveto alla:

• CPU-käyttöjännite: 1,21 – 1,58 V
• DDR2-muistijännite: 1,8 – 2,4 V
• PCIe/piirisarjajännite: 1,5 – 2,2 V

Yleisesti DDR2-muisteille ei säätövaraa ole ainakaan liian paljon ja muistien viiveasetusten säätäminen onnistuu, kuten useissa muissakin i945/955-emolevyissä. Muistien nopeudeksi voi valita 400 MHz, 533 MHz tai 667 MHz.

Jännitteiden ja lämpötilojen tarkkailu on melko suppea vailla sen erikoisempia ominaisuuksia ja esimerkiksi muistijännite puuttuu listalta kokonaan.

Käyttökokemukset

MSI 945P Neo Platinum -emolevyllä oli ongelmia muistiyhteensopivuuden kanssa. Testeissä käytetyt Corsairin 667 megahertsin DDR2-muistit toimivat emolevyllä lähes moitteetta tiukoilla viiveasetuksilla 533 megahertsin kellotaajuudella. Ongelmaksi kuitenkin muodostuivat kylmäkäynnistysongelmat. Emolevyllä oli asetuksista riippumatta ongelmia käynnistyä reset-napin painalluksen jälkeen. Sama ongelma vaivasi myös ensimmäistä käynnistysyritystä virtakytkimestä koko testijakson. Ongelmat haittasivat niinikään ylikellotustestejä, sillä Pentium D -prosessorilla väylää saatiin nostettua vain 220 megahertsin tietämille, vaikka piirisarja tukee jopa 266 megahertsin väylällä toimivia prosessoreja. Ongelmat on helppo paikantaa muisteihin ja alustaa harkitseville oikeiden muistien valitseminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Testitulokset

Testeissä on keskitytty tällä kertaa vertailemaan yksiytimellisen Pentium 4:n ja kaksiytimellisen Pentium D:n eroja samalla kellotaajuudella. 2,8 gigahertsin taajuuksilla toimivat 820- ja 520-prosessorit on testattu MSI:n 945P Neo Platinum -alustalla. DDR2-muistien kellotaajuus testeissä on 266 megahertsiä (DDR533) ja Corsairin DDR2-muistit on säädetty toimimaan kohtalaisen kireillä 3-2-2-8-asetuksilla.

Testikokoonpanosta yhteenveto alla olevassa listassa:

• Prosessorit: Pentium 4 520 ja Pentium D 820 (2,8 GHz)
• Muisti: 2 x Corsair 5400UL 512 MB 3-2-2-8
• Kiintolevy: Seagate Barracuda V 120 GB
• Näytönohjain: ATI Radeon X850XT PE (PCIe)
• Antec Truepower 550W
• Windows XP SP2

MSI 945P Neo Platinum BIOS-versio: 1.0

Auto Gordian Knot -testissä 40 minuuttia kestävä gigatavun suuruinen VOB-muotoinen video pakattiin 200 megatavun Xvid-tiedostoksi (60100 freimiä). Tulos on ilmoitettu fps-muodossa (frames per second), eli suurempi tulos on parempi. Pentium D 820 näyttää voimansa videon pakkauksessa ja lyö luun kurkkuun yksiytimelliselle Pentium 4:lle. Tuloksen erinomaisuudesta kertoo jotain se, että Athlon 64 FX-57-prosessori kykeni Muropaketin Pentium 4 670 vs Athlon 64 FX-57 -arvostelussa tulokseen 30,5 fps.

SuperPi 1M -testissä käytössä on vain yksi prosessi, joten kahdesta ytimestä ei ole hyötyä. Ero yhden ja kahden ytimen välillä on olematon.

SuperPi 8M -testissä kaksiytiminen Pentium D 820 repii pienen eron yksiytimelliseen sisareensa. Yhtä säiettä käytettäessä 520-prosessorin Hyper-Threading hidastaa prosessorin suorituskykyä aavistuksen.

Cinebench 2003 -renderöintitestissä näkyvät sekä Hyper-Threadingin, että kahden aidon ytimen edut parhaimmillaan. 520-prosessori onnistuu HT-tuen avulla lohkaisemaan loppuajasta pois noin 16 prosenttia, kun taas 820-prosessorin kaksi ydintä lähes kaksinkertaistavat suorituskyvyn. Pentium D 820:n 56,5 sekuntia on jälleen nopeampi kuin esimerkiksi Athlon 64 FX-57 -prosessorin saama tulos 66,6 sekuntia.

CDex-testissä 400 megatavun suuruinen WAV-tiedosto pakataan OGG-muotoon. Kaksiytimellisellä prosessorilla on hyödyllistä ajaa kahta prosessia rinnakkain, joten testissä äänitiedosto on pakattu samanaikaisesti kahdella eri CDex 1.51 -ohjelmalla. Tulokset näyttävät Pentium D:n kahden ytimen voiman ja eroa syntyy yli 50 prosenttia.

WinRAR-testissä myös CDex-testissä käytetty 400 megatavun äänitiedosto pakataan parhaalla laadulla RAR-pakettiin. Kaksi WinRAR-prosessia hidastaa Pentium D:tä odotetusti vähemmän kuin yksiytimellistä Pentium 4 520:sta. Testitulokseen vaikuttavat huomattavasti prosessorin lisäksi myös muistikaista ja muistiohjaimen viiveet. Pentium D -kokoonpanossa ytimet joutuvat jakamaan muistikaistan ja muistiohjaimen resurssit. Eroa syntyy Pentium D:n hyväksi 35 prosenttia.

Kun WinRAR- ja CDex-testit yhdistetään, huomataan suorituskyvyn paranevan molempien prosessoreiden osalta verrattuna aiempiin testeihin. Eri tavalla prosessoria ja alustaa kuormittavat testit toimivat hyvin yhdessä. Pentium D -prosessorilla puhtaasti prosessorin numeronmurskausnopeudesta riippuvainen OGG-pakkaus menee läpi täsmälleen samaan aikaan kuin aiemmassakin testissä, mutta enemmän muistiriippuvainen RAR-pakkaus kellottaa edellistä testiä kovemman ajan. Tällä kertaa eroa syntyy Pentium D:n hyväksi 25 prosenttia.

Photoshop CS -testissä on käytetty DriverHeavenin testiohjelmaa, joka ajaa joukon erillaisia filttereitä suurelle kuvalle. Vastoin odotuksia kaksi- ja yksiytimisten prosessoreiden välinen ero jää pieneksi. Äskettäin julkaistu uudempi Photoshop CS2 tarjoaa testissä käytettyä ykkösversiota paremman suorituskyvyn HyperThreading-tuellisilla ja kaksiytimisillä prosessoreilla. Pienempi tulos on parempi.

Doom 3 -testissä on käytetty prosessoririippuvaisia asetuksia, mutta tuloksista käy selvästi ilmi, että kahdesta ytimestä ei ole hyötyä.

PCMark05-testiohjelmalla ajetut testit näyttävät jälleen kahden ytimen voiman. Tulokset prosessoritehoa kysyvissä testeissä ovat kauttaaltaan parempia kuin yksiytimellisellä Pentium 4 -prosessorilla, vaikka se käyttääkin Hyper-Threading-ominaisuudesta.

Testien perusteella Pentium D 820 -prosessorin suorituskyky on raskaassa työpöytäkäytössä ja monisäikeisissä ohjelmissa erittäin hyvä. Valitettavasti kaikki ohjelmat eivät kahta ydintä osaa käyttää hyväkseen, mikä näkyy testituloksissa selvästi. Kokonaisuutena 75 euron ero Pentium 4 520J- ja Pentium D 820 -prosessoreiden hinnoissa on edullista Socket 775 -prosessoria harkitsevalle summa, joka kannattaa ehdottomasti maksaa toisesta ytimestä.

Loppusanat

Intelin uusin ja edullisin kaksiytimellinen Pentium D 820 on Intelin ylemmän luokan budjettiprosessoreiden aatelia. Suorituskyky, ominaisuudet ja hinta ovat asettuneet kohdilleen ja prosessori onnistuu loistamaan paikoitellen hyvinkin voimakkaasti. Renderöinti, videon pakkaus ja raskas työpöytätyöskentely ovat Pentium D:n ominta alaa. Pelikäyttöön kaksiytiminen prosessori on tällä hetkellä varsin epäonnistunut ostopäätös, joskin tilanne silläkin osastolla tullee muuttumaan tulevaisuudessa. Kokonaisuutena Pentium D on varsin mainio vaihtoehto Socket 775 -kantaan pienistä puutteistaan huolimatta. AMD-fanaatikkojen päiväuniin Pentium D tuskin mahtuu ja kuuluukaan, mutta Intel-kannattajille prosessori on tervetullut lisä. Valitettavasti emme saaneet käsiimme AMD:n edullisinta Athlon 64 X2 -prosesoria vertailukohdaksi tähän artikkeliin. Suorituskyvyltään se olisi varmasti tarjonnut hyvää kyytiä, mutta hinnaltaan se olisi jäänyt toistaiseksi Intelin aggressiivisen hinnoittelustrategian ansiosta toiseksi.

MSI 945P Neo Platinum -emolevy on perusrautaa kotitietokoneeseen. Piirisarjan tarjoamat ominaisuudet ovat kattavat sekä toimivat, ja MSI on saanut koottua hyvistä peruspaloista toimivan kokonaisuuden. Suurin murheenkryyni testeissä oli muistiyhteensopivuuden aiheuttamat komplikaatiot, jotka vaikuttavat olevan tällä hetkellä Intelin uusimpia piirisarjoja käyttävien emolevyjen kohdilla varsin yleisiä. Muistivalinnassa on suositeltavaa pysytellä emolevyvalmistajan tai asiantuntevan tietokoneliikkeen suosituksissa.

Antti Valkeinen 30. Heinäkuuta 2005 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)