Arvostelu: Spider-Man: Homecoming on Spider-Man-elokuvista paras

29.06.2017 21:12 | Tatu Junni | 4011

Spider-Man: Homecoming on kesän iloisimpia yllättäjiä.


Ensi-ilta: 5.7.2017 / Alkuperäisnimi: Spider-Man: Homecoming / Ohjaus: Jon Watts / Käsikirjoitus: Jonathan Goldstein, John Francis Daley, Jon Watts, Christopher Ford, Chris McKenna & Erik Sommers / Pääosissa: Tom Holland, Michael Keaton, Robert Downey Jr., Zendaya & Marisa Tomei / Pituus: 133 minuuttia / Ikäraja: K12


Tavallaan on vaikea uskoa, että ensimmäisestä Spider-Man-elokuvasta on kulunut vasta 15 vuotta. Niin paljon Marvelin suurimmalle supersankarille on ehtinyt tapahtua paitsi valkokankaalla myös kulissien takana. Spider-Man: Homecoming on Spider-Man-elokuvista jo kuudes, ja Tom Holland kolmas näyttelijä ikonisen supersankarin roolissa.

Sam Raimin ensimmäinen Spider-Man (2002) oli aikansa menestynein supersankarielokuva 822 miljoonan dollarin lipunmyynnillä. Menestys jatkui Spider-Man 2:lla (2004), jota pidetään yhä yhtenä tämän genren valioyksilöistä. Täyteen ahdettu Spider-Man 3 (2007) teki Spider-Man-elokuvien historian komeimman tilin (891 milj. $), mutta laadullisesti elokuva oli pettymys, ja sen kustannukset kohtuuttomat. Kun Raimikin vielä ilmoitti mielenkiintonsa lopahtaneen, päätti umpikujaan ajautunut Sony Pictures käynnistää elokuvasarjan uudelleen.

Vuonna 2012 Andrew Garfield korvasi Tobey Maguiren Hämähäkkimiehen roolissa. Marc Webbin ohjaama The Amazing Spider-Man sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta jätti katsojat odottamaan toiveikkaana lisää. Menestystä ei kuitenkaan koskaan tullut: The Amazing Spider-Man 2 (2014) oli Spider-Man 3:n kaltainen sekasotku, jonka tulos jäi Spider-Man-elokuvien kehnoimmaksi (709 milj. $). Tämä oli Sonylle kova takaisku, sillä studio kaavaili TASM 2:sta alkuräjähdystä laajemmalle valkokangasuniversumille.

Ratkaisu kriisiin oli yllättävä: Sony ryhtyi yhteistyöhön kilpailijansa Marvel Studiosin kanssa. Sopimuksen taustoista voi lukea tarkemmin Los Angeles Timesin tuoreesta artikkelista. Katsojien kannalta olennaisinta on se, että Hämähäkkimies seikkailee nykyään elokuvissaan Marvelin muiden supersankareiden rinnalla, aivan kuten sarjakuvissa.

Sonyn ja Marvelin yhteisen sankarin suosiota testattiin Captain America: Civil Warissa (2016). Kiitosta sateli, vaikka suupaltti teinisankari käytännössä vain piipahti valkokankaalla. Vasta Spider-Man: Homecoming on kolmannen Hämähäkkimiehen todellinen koetinkivi.

Seittisingon tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, sillä Jon Wattsin ohjaamassa elokuvassa on paljon mistä pitää.

The Amazing Spider-Man koetti tarjota katsojille uuden ja erilaisen Hämähäkkimiehen Sam Raimin trilogian jälkeen. Siinä toki onnistuttiinkin, mutta monin paikoin elokuva tuntui etenevän hampaat irvessä historian taakkaa raahaten. Asioita tehtiin eri tavoin ihan vain eri tavoin tekemisen takia ja ilman punaista lankaa. Spider-Man: Homecoming pistää sekin seittisingon status quon uusiksi, mutta ei edeltäjistään poiketen tunnu yhtään pakotetulta. Ei, vaikka osa uudistuksista on radikaalejakin.

Jon Wattsin ohjaama elokuva on onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Supervoimien saamiseen ei tuhlata nyt aikaa edes sen vertaa kuin The Incredible Hulkissa (2008). Ben-setä on unohdettu, May-täti (Marisa Tomei) on ”nuori” ja viriili, ja jopa Hämähäkkimiehen asu on päivitetty. Elokuvan tyylilaji on yhdistelmä koulukomediaa ja Marvelin supersankariseikkailuja. Kaikki tämä solahtaa sulavaksi kokonaisuudeksi, jota jopa 30 vuotta Hämähäkkimiehen sarjakuvia lukenut jaksaa katsoa kiinnostuneena. Spider-Man: Homecoming tarjoaa supersankarin elokuville samanlaisen piristysruiskeen kuin Ultimate Spider-Man -sarjakuvarintamalla 2000-luvun alussa.

Kosmeettisista muutoksista ja odottamattomista painotuksista huolimatta Spider-Man: Homecomingin versio on pohjimmiltaan hyvin uskollinen Stan Leen ja Steve Ditkon luomukselle. Tom Hollandin esittämä sankari on itsetietoisen huonoa läppää heittävä tiedenörtti, joka käyttää ensin aivojaan, sitten vasta lihaksiaan. Ja aivan kuten sarjakuvissa, Peter Parker häviää jotain jopa silloin, kun hän voittaa. Peter Parkerilla ja Hämähäkkimiehellä on harvoin yhteistä hyvää päivää. Aina jompikumpi kärsii.

Spider-Man: Homecoming on värikäs, hauska ja hyväntuulinen supersankariseikkailu, joka nousee koko vuoden viihde-elokuvien kärkikastiin. Se viljelee viittauksia Marvelin aikaisempiin elokuviin, etenkin The Avengersiin (2012) ja Civil Wariin, mutta seisoo myös omilla jaloillaan, joskin rehellisyyden nimissä aika huterasti. Marvel-siltoja suurempi painotaakka elokuvalle on sankarin kasvukertomus. Tälläkin kertaa Peterin tarvitsee oppia että suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun Tony Starkin (Rober Downey Jr.)  opettamana. Viesti on olennainen osa Hämähäkkimiehen saagaa, mutta ei sen pureskelemista jaksaisi ihan kokonaisen elokuvan ajan seurata.

Vaikka Spider-Man: Homecomingia on mainostettu Iron Manin ja Spider-Manin yhteiselokuvana, on Iron Manin rooli tarinassa odotettua pienempi. Tony Starkia suurempaan asemaan nousee odottamattomasti tämän avustaja, Iron Man -trilogiasta tuttu Happy Hogan (Jon Favreau). Myös muita tuttuja Marvel-kasvoja nähdään. Niistä sopii mainita etenkin Kapteeni Amerikka (Chris Evans), joka varastaa show’n herkullisesti kirjoitetuilla opetusvideoillaan.

Korppikotkaa esittävä Michael Keaton ottaa roolinsa hyvin haltuunsa, mutta kovin paljon tekemistä ei Batman-tähdelle ole keksitty. Valtaosa Korppikotkan kohtauksista on epäselviä pikselitaisteluita, joista ei oikein ota selvää. Sarjakuvarintamalla Hämähäkkimiehellä ja Korppikotkalla on hieno verinen menneisyys, ja Michael Keaton ensiluokkainen näyttelijä, joten haaskattu haaskalintu on väistämättä yksi Spider-Man: Homecomingin suurimmista pettymyksistä. Korppikotkaan liittyy myös yksi Spider-Man: Homecomingin pakotetuimmista ja turhimmista juonenkäänteistä, mikä osaltaan laskee hahmon viehätystä.

Spider-Man: Homecomingin Hämähäkkimies on edeltäjiään nuorempi, aina näyttelijäänsä myöten. Tom Holland esittää siis hermostunutta ja haparoivaa 15-vuotiasta supersankaria. Ja hyvin esittääkin, mutta teinisankarin loputon vikinä alkaa kypsyttää viimeistään elokuvan puolivälin paikkeilla. Todennäköisesti Holland kasvaa vielä hyvin rooliinsa tulevien elokuvien myötä, samalla kun Hämähäkkimies nousee kulkakunnan suojelijasta oikeaksi supersankariksi. Lähempänä ”oikeaa” Peter Parkeria Holland hahmoineen on kuin Tobey Maguire tai Andrew Garfield kuitenkin jo nyt.

Lisää Spider-Mania on luvassa keväällä 2018 Avengers: Infinity Warin merkeissä. Hyvä niin, sillä uuden Hämähäkkimiehen haluaa nähdä kanssakäymisissä jokaisen kynnelle kykenevän Marvel-sankarin kanssa. Yhteisiä valkokangasseikkailuja on odotettu vuosikymmenet, ja jos Homecoming jossain onnistuu, niin Hämähäkkimiehen tuomisessa osaksi Marvel Cinematic Universea. Tästä on hyvä jatkaa.

Spider-Man-elokuvat TOP 6

1. Spider-Man: Homecoming
2. Spider-Man 2
3. The Amazing Spider-Man
4. Spider-Man
5. The Amazing Spider-Man 2
6. Spider-Man 3

 

SPIDER-MAN: HOMECOMING

4/5

”Spider-Man: Homecoming on tähän mennessä ilmestyneistä Spider-Man-elokuvista paras”.