Domen arvosteluviikko 16/2013: Army of Two, Brütal Legend, Castlevania, Impire, Special Forces, Metro Last Light, Demonicon, The Walking Dead, Papers Please
Domessa viikolla 16 mm…
- Army of Two: Devil’s Cartel (PC, PS3, Xbox 360)
- Brütal Legend (PC)
- Castlevania: Lords of Shadow – Mirror of Fate (3DS)
- Impire (PC)
- Max Payne 3 Hostage, Memories, Deathmatch DLC (PC, PS3, Xbox 360)
- Special Forces: Team X (PC, Xbox 360)
- Metro Last Light -ensikosketus – kohti neljättä maailmansotaa (osa 1)
- Tolkien innoitti Mike Singletonia – Lords of Midnight on kuin sota Keski-Maasta
- Demonicon-ensikosketus: demonisen synkkää roolipelaamista (osa 1)
- Mulkaisu: The Walking Dead: Survival Instinct
- Mulkaisu: Papers, Please
Army of Two: Devil’s Cartel (PC, PS3, Xbox 360)
Army of Two ei ole erityisen hyvä pelisarja. Se ei ole myöskään huono, vaan keskinkertainen, jokaisella mahdollisella tavalla. Tarina ei ole koskaan ollut kummoinen, toiminta on aina ollut hieman kankeaa ja päähenkilöt ovat omanneet suunnilleen tiiliskiven karisman.
Pidätkö metallista? Saavatko Black Sabbathin, Iron Maidenin, Judas Priestin ja Motörheadin kaltaiset nimet hymyilemään lämpimästi? Siinä tapauksessa tässä on peli sinulle!
Mutta hetkinen, joku nyt takarivissä ihmettelee. Eikö tämä peli arvosteltu Domessa jo kolme vuotta sitten? Kyllä, mutta se oli silloin se, nyt on aika tutustua vihdoin PC-versioon, joka ilmestyi vihdoin pari viikkoa sitten!
Castlevania: Lords of Shadow – Mirror of Fate (3DS)
Espanjalaisen MercurySteamin Castlevania: Lords of Shadow oli askel tyystin erilaiseen suuntaan ja isoin muutos toimintaan sitten ensimmäiselle PlayStationille julkaistun Symphony of the Nightin. Se jakoi sarjan fanikunnan aika lailla jyrkästi kahtia suuriin faneihin ja inhokkeihin.
Mirror of Fate on MercurySteamin yritys tehdä Castlevaniaa hieman perinteisemmällä otteella. Meno jatkuu kuitenkin edellisen pelin tapahtumista ja käyttää sen tapahtumia pohjana uudelle seikkailulle. Tällä kertaa pääosassa ovat Gabriel Belmontin sukulinjaa jatkavat Trevor ja Simon.
Ranskalaisella Cyanidella alkaa olla meikäläisen kirjoissa jo aika huono maine. Kerran toisensa jälkeen tiimi saa hyviä ideoita, joita sitten vesitetään puolitiehen jätetyllä toteutuksella. Uusin uhri on Impire, peli, joka lupaa paljon, yrittää vielä enemmän ja lopulta sotkeutuu omiin jalkoihinsa.
Mukaan on lainattu elementtejä ties miten monesta erilaisesta pelistä ja paperilla kaikki kuulostaa niin hienolta. Mutta paperi on paperia, toteutus se on, joka ratkaisee.
Max Payne 3 Hostage, Memories, Deathmatch DLC (PC, PS3, Xbox 360)
On Max Payne 3:en moninpelistä mitä mieltä tahansa, on Rockstarilla ollut selkeästi kova usko siihen pelin kanssa. Seitsemään lisäosaan ei kuitenkaan päästy, eikä ajallaan viime vuoden loppuun, mutta jotain kausikortti silti peliin toi.
Maxin uusi tuleminen oli varmasti odotettu, ja faneja pelin yksinpeli tuskin ainakaan mielettömästi petti. Pyhän Maxin tulemisesta teki jo se, että vetovastuun Remedyltä ostanut Rockstar on kolmannen osan takana. Vaikka pelin kanssa ongelmansa olikin – varsinkin se jyrkkää ärsytystä aiheuttanut ADHD-filtteri välivideoissa ja tasaisesti pelatessakin, oli peli kaikesta huolimatta sitä Max Paynea, mihin kahden edellisen osan kanssa ehdittiin tottua.
Special Forces: Team X (PC, Xbox 360)
Moni asia kuulostaa paperilla hyvältä. Sanonta kuuluu: hyviä saa matkia kunhan se tehdään oikein. Valitettavasti Special Forces: Team X ei tässä onnistunut. Peli apinoi Gears of War- ja Call of Duty -peleiltä sumeilematta tuttuja asioita, onnistumatta yhdessäkään asiassa tyydyttävää paremmin.
Vuonna ’94 perustettu Zombie Studios on minulle suhteellisen uusi tuttavuus. Vuosien saatossa nimeään muutaman kerran vaihtanut studio on tehnyt muun muassa pelit America’s Army, AH-64D Apache Simulator, Blacklight: Tango Down ja Saw-pelit yksi ja kaksi. Kokemusta siis löytyy, nimenomaan sotapeleistä.
Kuulumia artikkelirintamalta
Metro Last Light –ensikosketus – kohti neljättä maailmansotaa (osa 1)
Venäläisen science fiction -kirjailija Dmitry Glukhovskyn luoma Metro-kirjasarja on kasvanut melkoiseksi kulttiteokseksi. Tai ihan rehelliseksi hitiksikin. Metro 2033- ja 2024-kirjoja on myyty eri kielillä muutama miljoona, ja taannoinen Metro 2033 -pelikin kasvoi hiljakseen hienoksi hitiksi.
Niinpä THQ:n konkurssi olikin suoranainen järkytys, kun tajusimme sen vieneen mukanaan myös seuraavan Metro-pelin. Kuka ostaa Metro: Last Lightin vai ostaako kukaan? Onneksi apuun saapui Deep Silver, joka pelasti myös Saint’s Row 4:n. Deep Silver kutsui lehdistön Metron ensimmäiseen testipäivään – ja voin kertoa, että poistuin sieltä hymysuin.
Tolkien innoitti Mike Singletonia – Lords of Midnight on kuin sota Keski-Maasta
Kaivelin vanhoja juttuarkistojani pitkän linjan pelisuunnittelija Mike Singletonin menehdyttyä syöpään muutamia kuukausia sitten. Jälkipolville säilyneistä jutuista löytyi muutama mukava viittaus legendaariseen hiekkalaatikkopelien edelläkävijään. Koska Lords of Midnightista on jo tehty Wiikon wanha, niin siitä ei varsinaisesti sen enempää. Tsekataanpa sen sijaan millä tavoin Tolkien on vaikuttanut Singletonin kahteen legendaarisimpaan seikkailuun, Lords of Midnightiin ja Doomdark’s Revengeen.
Demonicon-ensikosketus: demonisen synkkää roolipelaamista (osa 1)
Saksalaista roolipelimaailmaa vain äärimmäinen pinnallisesti tuntevana oikein yllätyin, kun tutkailin tarkemmin Kalypso Median tulevan Demonicon-pelin taustoja. Peli näet sijoittuu alkujaan 1984 julkaistun The Dark Eye (Das Schwarze Auge) -roolipelin maailmaan, kuten myös kolme Realms of Arkania -tietokoneroolipeliä ja TDE: Drakensang ja TDE: Chains of Satinav.
Demonicon on kuitenkin tavanomaisesta poikkeava näkemys fantasiaseikkailuun. Se on näet synkkä, julma ja paikoin ahdistavakin roolipeli, jossa sodat, sairaudet ja politiikka tekevät julmaa tuhoa asukkaiden keskuudessa. Ja sinne heitetään pieni pakolaisperhe, jolla on toivoa paremmasta huomisesta, jos vain muutama ihan pikkuriikkinen ongelma vain saadaan ensin setvittyä…
Nelinpeli
Mulkaisu: The Walking Dead: Survival Instinct
Sarjakuvana ja tv-sarjana jo kunnostautunut Robert Kirkmanin zombie-visio sai Telltalelta rojaalikäsittelyn ja The Walking Dead -latauspelisaaga nousi välittömästi pelimuunnelmien kuninkuusluokkaan. Ei lienevi siis ihme, että siivun lisenssistä omistava Activision käskytti Terminal Realityn vauhdilla tv-sarjaan pohjautuvaa peliä kehittämään ja julkaisi oman visionsa arjesta elävien kuolleiden kansoittamassa maailmassa. Ja minkälaisen vision?
No, aikamoisen.
Lucas Popen luoma indie-ihme Papers, Please on kasvanut jo jonkin tason kulttihitiksi Nelinpelin podcast-lähetyksissä, joten onkin korkea aika katsastaa viljalti puitu peli kokonaisvaltaisen Mulkaisun voimin. Kuvitteelliseen Arstotzkan maahan sijoittuva byrokratiasimulaattori on malliesimerkki simppelien lähtökohtien pelistä, josta kasvaa kuin varkain osiaan suurempi kokonaisuus.
Edellinen arvosteluviikko
Edellisen arvosteluviikon tarjonnasta lukijat äänestivät mielenkiintoisimmaksi jutuksi JOKin Command & Conquer –pelin haastattelun 33 prosentin äänisaaliilla. Perässä hiipivät Far Cry 3 Blood Dragonin ensikosketus ja LucasArts-muistelot.
Dragon’s Dogma: Dark Arisen –ennakko (PS3, Xbox 360)
Trine 2: The Goblin Menace DLC (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Sniper: Ghost Warrior 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Command & Conquer tulee taas – nyt ilmaisnaksuna
Far Cry 3 Blood Dragon –ensikosketus – lumoavaa kahjoräiskintää
Flashback-ensikosketus – upea uudelleentulkinta 20 vuoden takaisesta scifi-klassikosta
LucasArtsia muistellen – suosikkejamme ja inhokkejamme vuosien varrelta
Space Hulk: Death Angel (lautapeli)
Mulkaisu: Sly Cooper: Thieves in Time
Nelinpeli Podcast 026: Jäämyrsky
