Arvostelu: Rendel osoittaa, että hyvän supersankarielokuvan voi tehdä myös Suomessa

19.09.2017 12:00 | Päivi Laajalahti | 8900


Jesse Haajan ohjaama, näyttävästi jytisevä Rendel todistaa, ettei supersankari tarvitse taustakulisseikseen kuhisevaa suurkaupunkia – maailmaa voi pelastaa aivan uskottavasti myös Mikkelistä käsin.


Ensi-ilta: 22.9.2017 / Alkuperäisnimi: Rendel / Ohjaus: Jesse Haaja / Käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari, Miika J. Norvanto & Timo Puustinen / Pääosissa: Kris Gummerus, Rami Rusinen, Renne Korppila, Matti Onnismaa & Johnny Vivash / Pituus: 105 min / Ikäraja: 16


Ensimmäiset ajatukset suomalaisesta supersankarielokuvasta olivat epäilystä ja epäuskoa: eihän nyt meillä Suomessa voi tehdä sellaista, mitä siitäkin oikein tulisi. Pohjoisen ja lakonisen maamme tunnelmaan ei vauhdikas viittasankari vain kertakaikkiaan tuntunut sopivan.

On ilahduttavaa olla väärässä, ja on ilahduttavaa, etteivät meistä suomalaisista kaikki taivu tuohon jokseenkin lannistuneeseen ajattelutapaan. Jesse Haaja piirteli kouluikäisenä naamiosankareita kouluvihkojensa sivuille ja ajatus omasta supersankarista kulki mukana aikuisuuteen saakka. Rendel on Haajan vuosia kestäneestä intohimosta syntynyt projekti ja suomalaisessa mittakaavassa yllättävän komean näköinen esikoiselokuva.

Ohjaaja kertoo Rendelin tarinan syntyneen idealla ”nahkapuku, naamiosankari, nyrkit – ja sitten pieksetään paljon ihmisiä”. Tätä ideaa käsikirjoitukseksi työstämään lähtivät ensin tuottajat Miika J. Norvanto ja Timo Puustinen, ja lopulliseen kuosiinsa sen syvensi Pekka Lehtosaari.

Rendel kertoo pahaa, kansainvälistä VALA-organisaatiota vastaan taistelevasta naamiosankarista, jonka toimia eteenpäin ajaa yleisen hyvän lisäksi henkilökohtainen kosto. Kasvoton sankari siirtyy yö toisensa jälkeen pahisorganisaation suomalaisessa osastossa kerros kerrokselta ylemmäs, kohti Matti Onnismaan esittämää johtajaa sekä erityisesti Rami Rusisen esittämää pomon poikaa, Rotikkaa.

Rendelille on ensimmäisenä suomalaisena supersankarielokuvana ja tämän kokoluokan toimintaelokuvana pakko nostaa hattua. Eipä olisi uskonut, että Mikkelistä voi kuoriutua varsinainen Gotham City! Rendel nimittäin todistaa, ettei väkivaltaisen toimintaelokuvan tapahtumapaikkana aina tarvitse olla tunnettu suurkaupunki – Los Angeles, Chicago tai Lontoo – vaan pieni kaupunki Etelä-Savossa voi ajaa ihan saman asian. Kysymys on vain asenteesta.

Elokuvan toiminta on suuren maailman malliin tyylikkäästi kuvattua, näyttävää ja rusauttelevan häijyä, mutta suomalainen räntäsade luo väkivallan ylle kotoista tunnelmaa. Kaikesta huokuu anteeksipyytelemätön itsevarmuus, usko oman tekemisen voimaan kansainvälisilläkin vesillä, ja poissa on meitä suomalaisia ajoittain vaivaava nöyryys. Runsas väkivalta on brutaalia ja erittäin veristä, minkä vuoksi Rendelin ikärajaksi on aiheellisesti asetettu K-16.

Käsikirjoitukseen on mahdutettu paljon, mikä tekee elokuvasta haasteellisen pitää kasassa. Se, missä elokuva eniten kompastelee, on Rendelin syntytarina. Tavallisesta paperinpyörittelijästä (ilman koulutusta tai minkään radioaktiivisen hämähäkin puremaa) armeijallisen pahiksia teilaavaksi supersankariksi kasvamiseen jää kaipaamaan aavistuksen enemmän logiikkaa. Pilkkuahan tässä tietenkin viilataan, mutta vaikka Rendelin naamio taustoineen on äärimmäisen tyylikäs, peruselintoimintojen toimittaminen hieman mietityttää.

Näppäränyrkkinen Kristofer Gummerus ei naamionsa takana paljon ilmehtimään pääse, minkä vuoksi elokuvan vaikuttavin roolisuoritus lankeaakin vastapuolelle, Rusisen monitahoisesti esittämälle Rotikalle. Moni katsoja voi nimittäin naurahtaen samaistua turhautumistaan viattomiin tavaroihin väkivallalla purkavaan kaveriin – elämää hankaloittavan naamiosankarin lisäksi miestä kalvaa myös erittäin ongelmainen isäsuhde. Rotikka tosin purkaa turhautumistaan kohtalokkaalla tavalla myös ihmisiin, joten siihen ei ole suositeltavaa samaistua.

Rendelin tarina on tuttua huttua läheistensä menetystä kostavasta naamiosankarista, pahikset toinen toistaan pahempia ja harvat naishahmot (mm. Bianca Bradeyn esittämä Stacy sekä Alina Tomnikovin Marla) pelkkiä statisteja. Batmanin ja John Wickin ristisiitokselta tuntuvalle elokuvalle on kuitenkin valmis antamaan anteeksi paljon sellaista mitä suurelle Hollywood-tuotannolle ei. Kyseessä on sen verran harvinainen ja rehellisesti omannäköisensä tapaus suomalaisen elokuvan kentässä.


RENDEL

3/5

”Rendel on anteeksipyytelemättömän näyttävä ja väkivaltainen, suuren maailman malliin tyylikkäästi kuvattu synkistelijä, jossa asenne korvaa tarinallista epätasaisuutta.”