Arvostelu: Star Trek Into Darkness on edeltäjäänsä paljon parempi elokuva

Ensi-ilta: 5.06.2013
Alkuperäisnimi: Star Trek Into Darkness
Ohjaaja: J.J. Abrams
Käsikirjoittajat: Roberto Orci, Damon Lindelof & Alex Kurtzman
Pääosissa: Zachary Quinto, Chris Pine & Benedict Cumberbatch
Pituus: 132 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Aki Lehti

Pilaako J.J. Abrams Star Trekin lopullisesti? Onko Star Trek Into Darknessilla enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa? Onko loogisin veto tarjota nuoremmille katsojille räiskintää ajatuksia herättävän scifin sijaan ja samalla saada vanhat Trekkiet raivoihinsa?

Ihan sillä uhallakin, että moni on jo varmasti lukenut uudesta Star Trekistä vaikka mitä, niin yritetään pitää tämä teksti vapaana juonipaljastuksista.

Star Trek Into Darkness on hankala tapaus vanhalle Trek-fanille: siinä on helvetisti hyviä juttuja ja paljon asioita jotka ärsyttävät. Se sai myös kyyneleen vierähtämään poskelle, joten kokonaisuus on positiivisen puolella. Samat asiat jotka vaivasivat J.J. Abramsin ensimmäistä Star Trekiä vuonna 2009, ovat edelleen läsnä, mutta eivät enää ihan niin ärsyttävässä muodossa. Siitä ei päästä mihinkään, että myös Into Darkness on toimintaelokuva, ei scifielokuva. Se ei ole aivan niin päätöntä kohellusta kuin edellinen, mutta yli puolet elokuvan kestosta rymistellään. Omia aivoja ei edelleenkään tarvitse käyttää muuta kuin paikkaamaan lukuisia juonen aukkoja.

Ehkä tarkoitus ei olekaan vedota uuteen ja nuorempaan yleisöön toimintakohtauksilla, vaan opettaa heidät ajattelemaan ja paikkaamaan juonen aukot itse. Käsikirjoittajat eivät siihen ole pystyneet.

Jo edellisessä osassa selvitettiin, että aikamatkustuksen kautta on syntynyt uusi aikajana ja rinnakkaistodellisuus, jossa nämä tarinat tapahtuvat. Se on kätevä tapa tehdä juonellisesti ihan mitä vain välittämättä vanhoista sarjoista ja elokuvista. Vanhaa fania lämmittävät kuitenkin eniten suorat viittaukset aiempiin elokuviin, ja muutama niistä on melkein suoraan kopioitu kohtaus. Halpa, mutta todella toimiva tapa.

Star Trek Into Darknessissa alkuperäisen Enterprisen nuori miehistö saa vastaansa parhaan Star Trek -pahiksen sitten Star Trek – Khanin vihan. Benedict Cumberbatch on loistava John Harrisonina, ja kerrankin pahiksella on oikeasti jokin järkevä syykin olla pahis. Se että Enterprisen miehistö on tässä vaiheessa vielä nuorta ja hahmojen väliset suhteet ovat vasta syvenemässä on asia, joka on vain pakko hyväksyä, sillä muuten ärsyntyy varmasti.

Zachary Quinton nuori Spock on onnistunut suoritus, mutta Chris Pine on edelleenkin liian peruspuunaama kapteeni James T. Kirkin rooliin. Hänen naistennaurattajastaan ei tunnu löytyvän mitään syvyyttä. Nuoren Kirkin on tarkoituskin olla varomaton ja huoleton, mutta hahmosta tulee liian usein mieleen umpityhmä high school -urheilija. William Shatner ei koskaan ole ollut maailman taitavin näyttelijä, mutta ainakin hänen Kirkissään oli karismaa.

Gene Roddenberryn alkuperäinen visio tulevaisuuden maailmasta ei tästä leffasta välity. Star Trek TNG:ssä William Rikeria esittäneen Jonathan Frakesin usein toistamaa sitaattia tulee ikävä: ”In the 24^th century there will be no hunger, there will be no greed, and all the children will no how to read.”  Roddenberry kuvitteli tulevaisuuden paikaksi, jossa suurimpia saavutuksia ovat rauha, tieteellinen tutkimus ja itsensä kehittäminen. Abramsin Trekissä Kirk miehistöineen käyttäytyy välillä kuin sotajoukko. Tähän faktaan elokuva itsekin kyllä kiinnittää huomiota Simon Peggin esittämän Scottyn protestoidessa: ”Meidän on tarkoitus olla tutkimusmatkailijoita!”

Vaikka monen kohtauksen ainoa funktio on vain näyttää hienolta ja pedata seuraavaa toimintajaksoa, niin komeaa katsottavaa Star Trek Into Darkness on, sitä ei voi kiistää. Edellisestä osasta tuttuja linssiheijastuksia viljellään edelleen aivan liikaa, mutta nyt ne eivät häiritse aivan yhtä paljon. Sadoittain niitä varmasti on, ja eiköhän joku ne laske viimeistään blu-rayn ilmestyttyä.

Vanha fani ei revi federaatiouniformuaan, sillä oikeaan suuntaan tässä ollaan menossa. Antaa tulla lisää – olet Abrams ottanut suunnaksi oikeat tähtikoordinaatit, vaikka vähän hitaammin voisi edetä. Poimuajon ei tarvitsisi aina olla täysillä.