Backstage

26.10.2006 08:47 | Johanna Siik

Backstage alkaa kertomuksena tosi-tv:n julmuudesta ja sen yllättävistä vaikutuksista ihmisiin. Rajun alkukohtauksen jälkeen tunnelma seestyy, mutta ainoastaan hetkeksi kiihtyäkseen lopulta fanin ja tähden suhteen lähitarkasteluun. Elokuvan edetessä palvonnan ja riippuvuuden roolit sekoittuvat hurjalla tavalla. Ohjaaja Emmanuelle Bercot käsitteli teemaa elokuvassa Clement (2001) ja palaa aiheeseen asettamalla vastakkain kaksi saman sukupuolen edustajaa.

Lauren on palvottu laulajatar, diiva, jonka kulloisenkin asuinpaikan edessä fanit odottavat nähdäkseen vilauksen idolistaan. Lucie on kaukana Pariisista asuva teini, joka saa lamaannuttavan hysteerisen kohtauksen, kun hänen äitinsä järjestää Laurenin laulamaan heidän kotiinsa tosi-tv –ohjelman varjolla. Lucie ei pysty käsittelemään tapahtunutta, vaan sulkeutuu huoneeseensa. Kun kaikki on ohi, ryntää Lucie Laurenin perään ja jää sille tielleen.

Backstagea katsoessa on hyvä muistaa, että Emmanuelle Seigner on Ranskassa lähes Laurenin kaltainen, palvottu puolijumalatar, joka aloitti uransa mallina 14-vuotiaana. Sumusilmäinen, Roman Polanskin vaimonakin tunnetuksi tullut Seigner nähtiin Franticissa (1988) viettelevänä ranskattarena ja samantyyppinen rooli jatkui Katkerassa kuussa (1992) ja Yhdeksännessä portissa (1999). Isild Le Besco taas tunnetaan Ranskassa indie-elokuvien prinsessana, jonka paljon karummat kasvot on nähty Bercot’n elokuvissa vuodesta 1997 lähtien.

Lucie on ammattifani, joka tienaa fanittamalla katon päänsä päälle ja pääsee osalliseksi idolinsa elämästä aina vaatetusta ja ystäväpiiriä myöten. Tietty hierarkia kuitenkin säilyy koko ajan. Manageri (Valery Zeitoun) ei missään vaiheessa hyväksy Lucienia ja avustaja Juliette (Noemie Lvovsky) taas suhtautuu tähän hieman säälien. Mielenkiintoisimmat ja kieroimmat hetket koetaan Laurenin on/off-poikaystävän (Samuel Benchetrit) ja Lucien välillä. Mikään ei kuitenkaan saa Lucienia luopumaan koiramaisesta uskollisuudestaan Laurenia kohtaan.

Elokuvan idea on todella mielenkiintoinen ja tapahtumat tuntuvat etenevät omien lakiensa mukaisesti, joiden määrää tavallinen musiikinkuuntelija voi vain arvailla. Bercot kuitenkin hukkuu materiaaliinsa ja ihastuu liikaa pitkiin otoksiin ja lähikuviin, joissa luodaan sitä kuuluisaa tunnelmaa. Intensiteettiä Bercot ei onnistu täysin ylläpitämään ja todellinen viihtyminen Backstagen parissa vaatii jommankumman päänäyttelijättären ihailua ja Laurenin esittämien kappaleiden sietämistä. Yhtään kylmempi katsoja jää ihmettelemään, miksi pitäisi olla kiinnostunut nukkuvasta Seigneristä tai murjottavasta Le Bascosta.

Backstage
Ranska 2005

Ohjaus Emmanuelle Bercot
Käsikirjoitus Emmanuelle Bercot, Jérôme Tonerre
Rooleissa Emmanuelle Seigner (Lauren Waks), Isild Le Besco (Lucie), Noemie Lvovsky (Juliette), Valery Zeitoun (Seymour), Samuel Benchetrit (Daniel)

K15
Kesto 115 min