Uusimmat

Spike Lee vieraili Suomessa – olimme paikalla: ”Elämme vaarallisia aikoja”, BlacKkKlansman-ohjaaja julisti R&A:n yleisölle

23.09.2018 08:30 Helinä Laajalahti

Amerikkalaisohjaaja Spike Lee vieraili viikonloppuna Helsingissä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien kunniavieraana. Do the Right Thing -elokuvan näytöksen jälkeen pidetyllä master class -kyselytunnilla Lee kertoi tuotannoistaan ja jakoi ajatuksiaan “Agentti Oranssista”.

Sateisena lauantaina 22. syyskuuta Rakkautta & Anarkiaa -festivaali sai harvinaisen kunniavieraan, kun BlacKkKlansman-elokuvan ohjaaja Spike Lee saapui silloin ensimmäistä kertaa elämässään Suomeen.

R&A:n Spike Lee master class koostui vuonna 1989 valmistuneen Do the Right Thing -elokuvan näytöksestä ja sen jälkeen järjestetystä tunnista, missä ohjaajaa haastatteli toimittaja J.P. Pulkkinen. Lopuksi oli varattu pieni hetki yleisön kysymyksille.

Pienikokoinen, lippalakkipäinen Lee saapui Helsingin Bio Rexiin “Zäsper” Pääkkösen saattelemana – olihan koko vierailusta kiittäminen juuri Pääkköstä, jonka kanssa ohjaaja oli ystävystynyt BlacKkKlansmanin kuvauksissa. Pääkkönen ei kuitenkaan saapunut lavalle saakka eikä osallistunut keskusteluun.

Ensitöikseen Lee halusi yleisön suuntaan lisää valoa, koska hän sanoi haluavansa nähdä kenelle puhuu.

Koska kyseessä oli elokuvafestivaalin master class, jäivät haastattelusta pois perinteiset, suomalaisten usein esittämät kysymykset Suomessa viihtymisestä. “Ensimmäinen kertani koskaan Suomessa ja täällä sataa”, kommentoi Lee saapuessaan lavalle.

Ja tämä oli ainoa kerta, kun Suomea keskustelussa sivuttiin.

Master class keskittyi Leen uran alkuaikoihin, juuri näytettyyn Do the Right Thing -elokuvaan sekä – ei lainkaan yllättäen – Yhdysvaltain politiikkaan. Ohjaaja viittasi puheessaan monta kertaa “Agentti Oranssiin” eli presidentti Trumpiin.

– On järkyttävää ajatella, että hänellä on hallussaan ydinasekoodit. Toivon todella, että hänelle on annettu väärät koodit, Lee sanoo.

Lee kertoi odottavansa ja jännittävänsä marraskuussa järjestettäviä välivaaleja ja muistuttavansa kotimaassaan kaikkia äänestämisen tärkeydestä.

-Meidän on päästävä eroon näistä ihmisistä, Lee puuskahtaa viitaten Trumpiin ja hänen lähipiiriinsä Valkoisessa talossa.

Ei ole vain yhtä tapaa kertoa tarinaa

Do the Right Thing – kuuma päivä oli vuonna 1989 ehdolla Cannesin filmifestivaaleilla. Leen nuoruuden kulmilla New Yorkin Brooklynissa kuvattu elokuva kertoo mustien asuinalueella pizzeriaa pitävästä amerikanitalialaistesta Salista, hänen pojistaan ja työntekijästään sekä heidän sekalaisesta asiakaskunnastaan. Rasismiin ja poliisin mustia kohtaan käyttämään väkivaltaan kantaa ottava elokuva on Leen tapaan humoristinen vaikka käsitteleekin vakavaa aihetta.

– Ei ole vain yhtä tapaa kertoa asioita. Nauroitteko te elokuvan alussa? Kyllä. Nauroitteko te elokuvan lopussa? Ette. Siinä näette. Huumoria voi sekoittaa vakavaankin aiheeseen. Niiden vain pitää olla tasapainossa. Ei saa olla liian paljon sitä tai liian paljon tätä, Lee selittää ja jatkaa, ettei hän kuitenkaan tee komediaa.

Lee on toiminut elokuvaopintojen professorina lähes 20 vuotta ja kertoo opettavansa samaa myös oppilailleen: ei ole vain yhtä tapaa kertoa asia, vaan kaikella on olemassa kaksi puolta.

Ohjaaja myös peräänkuuluttaa klassikkoelokuvien katselun tärkeyttä. Hän laittaa opiskelijansa katsomaan muhkean listan klassikoita Kurosawasta lähtien, sillä nykyopiskelijoista monet eivät ole katsoneet vanhoja, mustavalkoisia elokuvia lähes ollenkaan.

-Haluan että he laajentavat näkemystään, katsovat elokuvia, joita on tehty ennen heidän syntymäänsä, ennen Star Warsia, Lee kertoo.

Yhdessä asiassa Lee napauttaa valkoihoisia ymmärtämättömyydestä. Do the Right Thingin lopussa Leen itsensä esittämä Mookie heittää roskapöntön ravintolan ikkunasta läpi ja aloittaa näin mellakan. Kun häneltä kysytään, miksi Mookie teki näin, ohjaaja sanoo, että häneltä on kysytty samaa asiaa usein, mutta koskaan kysyjä ei ole ollut musta.

– Mookie näki juuri parhaan ystävänsä murhan. Tätä tapahtuu Yhdysvalloissa joka päivä, poliisit tappavat mustaihoisia. Eikä tilanne ole muuttunut siitä, mitä se oli elokuvan julkaisun aikaan lähes 30 vuotta sitten, Lee kertoo.

Kaikki kulminoituu tarinan kertomiseen – vain tapa vaihtelee

Spike Leen uran varmastikin suurin elokuva on vuonna 1992 valmistunut Malcolm X, joka kertoo mustien nationalistien johtajasta, joka joutui salamurhaajan uhriksi 1965. Pääosaa elokuvassa esitti Denzel Washington, joka sai roolista yhden monista Oscar-ehdokkuuksistaan.

-Warner Bros halusi, että elokuva olisi kaksi tuntia pitkä, mutta siitä tuli kolme ja puolituntinen, koska Malcolm X ei ollut vain yksi ihminen. Hänen kompleksinen elämänsä vaati myös elokuvalta eeppiset mittasuhteet, Lee kertoo ja yltyy kehumaan pääosanäyttelijäänsä.

-Jotkut näyttelijät ajattelevat, että riittää, jos näytät ja kuulostat esittämältäsi hahmolta. Denzel ymmärsi, että tämä ei riitä. Näyttelijä on pelkkä astia, jonka avulla hahmo saadaan elämään. Hän käytti vuoden valmistautuakseen rooliin ja välillä meidän kuvausryhmän kanssa piti nipistää itseämme, koska tuntui, että edessämme oli aito Malcolm X eikä Denzel, Lee selittää.

Lee on urallaan tehnyt näytelmäelokuvien lisäksi muun muassa dokumentteja ja mainoselokuvia. Itse hän ei erottele itseään näiden tekijänä.

-Olen tarinankertoja. Jos teen elokuvan, dokumentin tai mainosfilmin, kaikki kulminoituu siihen, että kerron siinä tarinaa. Ne ovat vain erilaisia kerrontatapoja. Esimerkiksi dokumenteissani en käytä lainkaan kertojaääntä vaan haluan, että dokumenttini ihmiset kertovat tarinan, Lee summaa.

Kuvat © Rakkautta & Anarkiaa / Mari Mur

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat