Elokuva-arvostelu: Pari kyttää

Alkuperäisnimi: Cop Out
Ohjaaja: Kevin Smith
Käsikirjoittajat: Robb Cullen & Mark Cullen
Pääosissa: Bruce Willis, Tracy Morgan & Sean William Scott
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: K15
Kotisivu: www.parikyttaa.fi

Kahdeksankymmentäluvulla tehtiin hyviä poliisikamukomedioita, tuumasi käsikirjoittajapari Robb ja Mark Cullen. Olisiko hauskaa tehdä itsetietoinen pastissi siitä genrestä, vähän niin kuin Scream teki kauhuelokuville? Olisipa hyvä idea!

Tai no pirustako minä tiedän, mitä Cullenit ajattelivat. Ei sillä ole oikeastaan mitään väliä, sillä lopputuloksena on syntynyt elokuvakeskonen, hengityskoneella elossa hädin tuskin pysyvä sikiö. Se ei ole parodia eikä se ole rehti kasariäksön.

Bruce Willis ja Tracy Morgan esittävät brooklyniläistä kyttäkaksikkoa. Toinen on kalju, pinnalta kova ja sisältä pehmeä, toinen on Bruce Willis. (Ha!) Brucelle on langennut ns. straight man -rooli, eli toisin sanoen hän toimii vakavana kontrastina hassunhauskalle Tracy Morganille.

Tulipa mieleen: Mitä muuten tapahtui kreisikomedia-genrelle? Miksei elokuvia enää kutsuta kreisikomedioiksi? Sillä Tracy Morgan jos joku on kreisikomediaa. Ihan tosi, tosi, tosi kreisiä. Sitä paitsi elokuvan alkuperäinen nimikin oli A Couple of Dicks (tirsk), kunnes se siistittiin Cop Outiksi, jotta sitä pystyi mainostamaan jenkkien valtakunnallisilla tv-kanavilla. Tämä tarina on tosi.

Takaisin elokuvaan. Pääosanesittäjien lisäksi sitä on kaupattu puheliaista pössyttelijäkomedioistaan tunnetun Kevin Smithin uutukaisena. Smith, jonka Zack ja Miri puuhaa pornoa floppasi taloudellisesti, oli lähestulkoon päättänyt lopettaa elokuvanteon, kun Warner Bros -studiolta soitettiin ja pyydettiin ohjaamaan. Luulen, että kaikki olisivat olleet onnellisempia, jos hän olisi kieltäytynyt.

Tämä ei ole pelkkää pettyneen katsojan ilkeilyä. Kävin viime syksynä An Evening With Kevin Smith -tapahtumassa Lontoossa. Smith tallusteli lavalle, tarttui mikrofoniin ja vastaili kolmen tunnin ajan yleisön kysymyksiin. Hyväntuulinen Smith kertoi avoimesti (tai ainakin avoimen oloisesti) elämästään, elokuvanteosta ja kaikesta muusta.

Twitterissä ja podcastissa hän höpöttelee ilmatteeksi mukavia päivät pääksytysten. Omien sanojensa mukaan hän ei edes kaipaa elokuvantekoa, sillä pikaviestittely, puheohjelma ja kiertueet ovat tyydyttäviä ja niillä saa hyvin yhteyden faneihin. En ihmettele – Smith on mahtava jutuniskijä, joka osaa rakentaa maittavan tarinan Wayne Gretzkyn lapsuudesta ja sen vaikutuksesta omaan avioliittoonsa.

Mutta tämä elokuva, tämä kauhea elokuva! Eihän tässä ole mitään nokkelaa, ei mitään hauskaa, ei mitään uutta, pelkkää lainattua ja sinistä. Pääpaino on Morganin ja Sean William Scottin loputtomilla hölinöillä, joissa ei ole sen kummempaa pointtia kuin että ”haha kattokaa kun ne puhuu tosi nopeasti hei!” Willisiä ei Smithin mukaan paljon tarvinnut – tai voinut – ohjata. Sen huomaa.

Diggasin Zack & Miriä, sillä elokuvan kömmähyksistä huolimatta luulen ymmärtäneeni, mitä se yritti olla. Kyse oli siis lähinnä makuasiasta. Pari kyttää jää minulle ikuiseksi mysteeriksi.