Elokuva-arvostelu: The Final Destination 3D

23.10.2009 06:47 | Olli Sulopuisto

Final Destination 3DAlkuperäisnimi: The Final Destination 3D
Ohjaaja: David R. Ellis
Pääosissa: Bobby Campo, Shantel VanSanten, Krista Allen, Mykelti Williamson, Haley Webb, Nick Zano, Andrew Fiscella ja Richard T. Jones
Pituus: 82 minuuttia / 1 h 22 min
Ikäraja: K18
Käsikirjoittaja: Eric Bress
Kotisivu: thefinaldestinationmovie.com

2/5

New Yorkin Museum of Modern Artissa on Peter Fischlin ja David Weissin videoteos The Way Things Go. Siinä asiat törmäävät, putoavat ja tönivät toisiaan ikään kuin jättimäisenä dominoketjuna. Ideaa lainattiin myöhemmin The Incredible Machine -pelissä ja Hondan Cog-mainoksessa.

Final Destination -sarja on periaatteessa sama juttu mutta kauhuelokuvana. Hirmuisen monimutkainen tapahtumaketju päättyy siihen, että jonkun pää irtoaa tai maha räjähtää tai mitä näitä nyt on. Nyt ollaan kyydissä kolmatta kertaa, ja kuvakin on syvennetty kolmiulotteiseksi.

Ensimmäisen puolituntisen ajan The Final Destination 3D on varsin pirteä elokuva. Täsmälleen yhdellä luonteenpiirteellä siunatut opiskelijanuorukaiset ovat katsomassa Nascar-kisaa, kun alussa kuvatun kaltainen tarpeettoman monimutkainen tapahtumaketju tappaa kaikki. (Toivottavasti en spoilannut liikaa.) Kyseessä on kuitenkin vain ennenäky, jonka perusteella opiskelijaporukka pelastautuu varmalta kuolemalta. Mutta – kuten tunnettua – kuolemaahan ei voi huijata loputtomiin.

Final Destination 3D

Hauskuus tulee kahdesta seikasta: Hahmot ovat niin ohuita karikatyyrejä, että ne ovat jo oikeastaan aika hauskoja. Toisekseen kannoilla hiipivästä kuolemasta vihjataan epämääräisin visioin, ja on mukava arvuutella, että mitenkähän se ruohonleikkuri ja kiikkerä tuuletin oikein yhdistyvät ikävän perheenäidin päänmenoksi.

Parin ensimmäisen Rube Goldberg -murhan jälkeen Eric Bressin käsikirjoitus alkaa toistaa itseään ja katsomisnautinto katoaa kuin suolisto vialliseen uima-allaspumppuun. Ohjaaja David R. Ellis on pitänyt huolen siitä, että 3d-efektiä käytetään ainoastaan ylettömästi ja tarpeettomasti. Näyttelijöistä ei varmaan kauheasti tarvitse edes puhua.

PlusMiinusNolla
+ Ensimmäiset kuolemat ovat koukeroisuudessaan oikeastaan aika jännittäviä
– Teho laskee merkittävästi kolmannesta kalmosta eteenpäin

Keskustelu

jep, tää on tätä nykypäivän vammaista re-make nimeämistyyliä.

Nyt ollaan kyydissä jo neljättä kertaa, ei kolmatta kuten arvostelussa vahingossa lukee. Kolmas jatko-osa tosin.

Muropaketin uusimmat